Kirjoittanut
Meditaatio sekä joogaaminen ovat nostaneet suosiotaan viimeisten vuosikymmenien aikana niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa. Voiko jooga lähentää kristityn yhteyttä Jumalaan, vai onko joogaaminen kristillisen arvomaailman vastaista?
Helluntaitaustainen teologian tohtori ja tanssitaiteen maisteri Sanna Urvas sekä luterilaisen kirkon pappi ja joogan puolestapuhuja Henri Järvinen debatoivat Radio Deissä joogan syvimmästä olemuksesta.
Järvinen ajattelee, että joogalla on antaa myös kristityille mahdollisuuksia harjoittaa henkisyyttä. Hänen mukaansa länsimainen jooga on irronnut kauas alkuperästään ja on hyvin kaukana alkuperäisestä hindulaisesta filosofiasta.
– Nykyajan jooga on sovellettu länsimaiseen kulttuuriin, ja jokainen voi saada siitä irti juuri sitä, mitä itse tarvitsee, toteaa Järvinen.
Urvas ja Järvinen kävivät Radio Dein Viikon debatissa läpi joogan taustalla vaikuttavia hengellisiä juuria, jotka ovat peräisin Intiasta ja hindulaisuudesta. Sanna Urvas näkee kristittyjen joogaamisen olevan ristiriidassa kristinuskon kanssa, sillä se ei hänen mukaansa tuo ihmisiä Kristuksen luokse.
– Se mitä teemme kehoillamme, ei ole koskaan irrallinen siitä, mitä meidän mieli, tahto ja sydän ovat tekemässä, Urvas painottaa ja näkee ongelmallisena, että joogaamisessa ihminen kääntyy sisimpäänsä kohden etsien sieltä rauhaa ja jumaluutta, kun hänen tulisi kurottautua ulospäin.
Onko jooga syntiä?
Joogassa keskeistä ovat fyysisissä asennoissa tehtävät harjoitteet. Onko jooga syntiä tai voiko yksittäinen jooga-asento olla syntiä? Tästä Sanna Urvas ja Henri Järvinen ovat eri mieltä.
– Synti määritellään sillä, etsimmekö tietä kohti Jumalaa, olemmeko uskollisia vai olemmeko kääntämässä selkämme Jumalalle. Ampumassa ohi, niinkuin synnin alkuperäinen merkitys Raamatussa on, Urvas huomauttaa.
– Jos teet asennon sen takia, että se on hauskan näköinen ja katsot itseäsi peilistä, että “olenpas hyvän näköinen”, se ei missään nimessä ole syntiä. Mutta jos teet asennon sen takia, että haluat sillä etsiä sitä voimaa, mitä oletettavasti jooga asennon tekemisestä tarjoaa, ja se voima oletettavasti tulee jostain muusta, kuin kolmiyhteisestä Jumalasta, kyllä, [se] on syntiä.
”Se mitä teemme kehoillamme, ei ole koskaan irrallinen siitä, mitä meidän mieli, tahto ja sydän ovat tekemässä.”
Järvinen katsoo asiaa eri kulmasta.
– Ajattelen, että synti on tietynlaista kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan. Jos suhtaudun kiittämättömästi omaan kehooni, en esimerkiksi arvosta sitä, niin tietyllä tavalla se on [syntiä]. Toisaalta se, että jos teet joogaa, pidät huolta itsestäsi, pyrit olemaan parempi ihminen, niin sehän ei ole syntiä, vaan pyrit toteuttamaan sitä, miksi Jumala on sinut luonut.
Järvinen muistuttaa Raamatun sanasta, jonka mukaa ihminen on Pyhän Hengen temppeli ja luotu Jumalan kuvaksi.
– Meillä on tietynlainen velvollisuus kunnioittaa elämää ja kunnioittaa myös omaa elämäämme. Meidän ruumiissamme on läsnä jumalallinen tarkoitus ja sen takia se on hyvin tärkeä juttu, hän perustelee.
Kirkko ei ole vastannut ihmisten hengelliseen kaipuuseen
Kirkon nelivuotiskertomus paljastaa, että vähiten uskonnollisessa ikäryhmässä, 15–39-vuotiaissa, läsnäolonharjoituksiin viittavia meditaatioita harjoitetaan kaksi kertaa enemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Meditoijista jopa 42 prosenttia harjoittaa joogaa.
Tämä ikäryhmä ei kuvaile itseään uskonnolliseksi, mutta kuvailee itseään henkiseksi. Onko kirkko epäonnistunut vastaamaan ihmisten hengelliseen kaipuuseen?
– Sanoisin, että valitettavasti varmasti on. Näkisin, että meidän kaikkien {kristillisten] kirkkojen kyky vastata siihen hengelliseen kaipuuseen on luokkaa huono. Meidän pitäisi parantaa sitä ihan hirveästi, mutta en näe, että vastaus on siinä, että sekoitamme näitä juttuja. Meidän pitäisi ennemminkin nostaa omasta perinteestämme vastauksia, Urvas sanoo.
”Meillä on olemassa ihan riittävästi Raamatusta löytyvää sanastoa.”
Tanssia ja joogaa tutkineelle teologian tohtorille on tärkeää, ettei kristinuskon ja joogassa käytettyjen hindulaisen uskonnon termejä lähdetä sekoittamaan keskenään. Urvas nostaa esimerkiksi hindulaisen chakra-käsitteen, jota on käytetty toisinaan myös kristillisessä kontekstissa.
– Miksi me käyttäisimme sanaa ja käsitettä, joka sitoutuu tietynlaiseen olemukselliseen todellisuuteen, eli teologisesti ontologiaan, kun meillä on olemassa ihan riittävästi Raamatusta löytyvää sanastoa, jossa on salatusti Kristus itse läsnä.
Järvinen muistuttaa läntisen maailman muutoksen muovanneen myös täällä vallitsevaa hengellistä maailmaa.
– Me olemme menneet kohti yksilökeskeisempää, yksilön merkityksiä etsivää hengellisyyttä. Aikaisemmin yhteisöt, kansallisvaltiot tai jotkut uskontoperinteet määrittelivät ihmisen elämän merkityksen ja nyt ihminen etsii sitä itse. Sen takia kokonaisvaltaisempi lähestyminen hengellisyyteen on nyt muotia.
– Ajattelen, että kun tälle on näin suuri kysyntä, niin ehdottomasti meidän täytyy pystyä tarjoamaan vastauksia. Meidän omassa perinteessä on kautta vuosisatojen ollut monenlaista perinnettä, ja toki nämä uudet henkisyyden harjoittamisen muodot tarjoavat myös kiinnostavia mahdollisuuksia kristillisen maailmankuvan, kristillisen uskon, tuomiseksi ihmisten elämään, Järvinen sanoo.
Kirkon vastaus joogatrendiin
Sanna Urvas ja Henri Järvinen uskovat, että kirkon yhteisöllinen rukous vastaa kaipuuseen, johon etsitään vastausta myös joogasta.
– Menisin kokonaan tämän trendin pintaa syvemmälle siinä mielessä, että postmoderni ajatusmaailma, joka on taustalla siihen, että etsitään yksilöllisesti, luo valtavaa yksinäisyyttä. Tämä on mielestäni se, mihin kristillisten kirkkojen tulisi löytää vastaus, Urvas alleviivaa.
– Se ei ole sitä, että kannustetaan yksinäisiä ihmisiä löytämään jotain itsestään, ja he ahdistuvat entistä enemmän, vaan nimenomaan löytää, että vastaus on Kristuksen ruumis yhdessä. Väitän, että se, että näemme sen yhteisön ja se, että tämä yhteisö yhdessä rukoilee, on tärkeää, Sanna Urvas uskoo.
”Meidän täytyy miettiä pystyä vastaamaan paremmin siihen hengelliseen etsintään, jota ihmisillä on hyvin erilaisessa elämäntilanteissa.”
Luterilaisen kirkon pappi Henri Järvinen jakaa ajatuksen siitä, että kirkko voi tarjota yksilölle kokemuksen Kristuksen yhteydestä.
– Mutta emme enää voi luoda kirkkoa, joka on “one size fits all”, yhdellä metodilla tavoitetaan kaikki ihmiset, yhdellä rukoustavalla kaikki kansat. Tässä ajassa me olemme niin monimuotoinen yhteiskunta, monimuotoinen maailma.
Järvisen mukaan moninaisuus tuo tarpeen ”räätälöidä” – myös kirkossa.
– Meidän täytyy miettiä erilaisia tapoja sanoittaa hyvää sanomaa erilaisille ihmisille ja tätä kautta pystyä vastaamaan paremmin siihen hengelliseen etsintään, jota ihmisillä on hyvin erilaisessa elämäntilanteissa.
Sanna Urvas ja Henri Järvinen debatoivat joogasta Radio Dein suorassa lähetyksessä, jossa joogan uskonnollisia taustoja oli lisäksi valottamassa uskontodialogian asiantuntija Pekka Yrjänä Hiltunen.
