Kirjoittanut
Heikki ja Paula Ranssi kuuluivat ydinryhmään, joka toi kristillisen avioliittotyön Suomeen.
Heikki ihastui Paulaan Kristillisen radio- ja televisioliiton yhdistyksen toimistossa. Paula työskenteli yhdistyksen sihteerinä ja Heikki oli yhdistyksen toiminnanjohtaja oman toimensa ohella.
– Kun Paula oli ensimmäisiä päiviä töissä, menin toimistolle ja katselin, että onpa todella kaunis nainen. Tukkakin näyttää olevan pitkä. Olin aina toivonut, että naisella, johon ihastuisin olisi pitkät hiukset. Myös Paulan profiili miellytti minua kovasti. Siitä se sitten lähti, Heikki kertoo.
Paula toteaa heti Heikin kuvailujen perään, että rakastuminen on hämmentävä olotila, kun ihmiset ihastuvat toisiinsa ulkonäön perusteella. Kumppanin valinta tulee koetelluksi myöhemmin monta kertaa.
Heikki huomauttaa Paulalle, että vaimon valintaan vaikutti muukin kuin kaunis ulkonäkö. Heikille kaikkein tärkeintä oli löytää puolisokseen kristitty nainen.
– Ja nöyräähän sinä etsit kanssa, että pääsisit vähän määräämään. Mutta kyllä se on 50 vuodessa kääntynyt vähän väärin päin, Paula nauraa.
Paula etsi itseään vanhemmasta Heikistä itselleen turvaa. Paula ei omasta mielestään suhteen alkumetreillä seisonut omilla jaloillaan, vaan etsi tukea kumppanista.
– Ajattelin, että Heikki on vanhempi ja kokeneempi, ja siihen minä sitten ihastuin, Paula sanoo.
”Heikki ei ole niin kulmikas kuin minä”
Mutta mikä omassa puolisossa on parasta vielä vuosikymmenten jälkeen?
– No, se mihin hänessä ihastuinkin, Paula hymyilee.
Heikki on Paulasta turvallinen ihminen. Tosin Paula ei haluaisi aina itselleen myöntää, että juuri se ominaisuus on hänelle niin tärkeä.
– Heikki on kyllä aika joustava, hän ei ole niin kulmikas kuin minä. Heikki etsiytyy minua nopeammin sopuun, Paula kuvaa.
Heikki toteaa huumorilla, että Paula on hänelle sopiva puoliso, koska Paula haastaa häntä sopivasti. Paula vakuuttaa, että Heikki ansaitsisi jo kärsivällisyyden osalta päästötodistuksen.
Kipinä syttyy Norjassa
HNMKY:n toiminnassa oli 1970-luvulla mukana paljon nuoria lapsiperheitä. Järjestön johtaja noukki toimintansa piiristä nuoria aviopareja, ja ehdotti heille osallistumista Norjassa järjestettävään avioliittotapahtumaan.
– Hän valitsi sellaisia pariskuntia, joista näki, ettei heidän yhteiselämästään näytä tulevan oikein mitään, Heikki kertoo huvittuneena.
Ranssit osallistuivat kahden muun pariskunnan kanssa kristillisen Navigaattorit-järjestön viikon mittaiselle avioliittokurssille Norjassa kesällä 1974.
– Miehet kuuntelivat kurssilla luentoja niskat punaisina, ei Suomessa ollut tällaista avioliitto-opetusta. Vihkiraamattu annettiin käteen, mutta sen jälkeen ei tarjottu mitään, Paula sanoo.
Kurssilla avattiin etenkin puolisoiden keskinäisen kommunikaation merkitystä, mutta Paula painottaa, että se, mistä he kuulivat aivan ensimmäisen kerran, oli puhe tunteista:
– Siellä opetettiin, että pitäisi puhua, mitä tuntee, jotta voisi olla kivaa arjessa. Suomessa jälleenrakennuskaudella syntyneet lapset jäivät vähille tunnetaidoille. Kilttinä piti olla, se oli ihanne. Ja aikuisten sana oli laki. Ihmiset olivat sodan jälkeen aivan väsyneitä, eikä lapsille leperrelty. Kun nämä lapset saivat omia lapsia, ei heillä ollut oikein mitään eväitä kasvatukseen ja avioliittoon, siihen tuli tämä avioliittotyö.
Työtä pariskuntina
Kurssi Norjassa oli haastava suomalaisosallistujille, sillä englannin ohella tapahtumassa puhuttiin myös norjaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt idean rantautumista kotimaahan. Suomalaisosallistujat toivat konseptin avioliittokursseista jo samana kesänä Suomeen.
– Kari ja Terttu Törmä kutsuivat heti kuusi pariskuntaa entiseen kansakouluun avioliittotapahtumaan. Olimme itse todella innostuneita avioliittotyöstä ja oli itsestään selvää, että haluamme olla siinä mukana. Tuputimme kaikille avioliittotyön onnea, vaikka he eivät olisi siitä kysyneetkään, Paula kertoo.
Aluksi aineistoja tapahtumiin tilattiin Yhdysvalloista, mutta pian avioliittotyön ydinryhmä huomasi, ettei materiaali soveltunut Suomeen. Materiaaleja muokattiin ja luennoitsijat alkoivat jakaa tapahtumissa omia kokemuksiaan avioarjesta.
– Rupesimme luennoimaan Suomessa pariskuntina oikeastaan heti avioliittotyön alussa, työ oli hyvin tasa-arvoista, Heikki kuvaa.
Tarve avioliittotyölle oli iso ja tapahtumien koko kasvoi jatkuvasti. Tarvittiin yhä isompia tiloja. Loppujen lopuksi löydettiin riittävän iso paikka: Suomen suurin kansanopisto Pieksämäeltä.
Kohden laajempaa näkyvyyttä
Avioliittotyö sai vuosien kuluessa jalansijaa myös mediassa. Yksi merkittävimpiä askeleita suurempaan näkyvyyteen oli Heikin ja Paulan vierailu toimittaja Mirja Pyykön ohjelmassa TV 1:llä vuonna 1998. Tuon ohjelman jälkeen näkyvyyttä on tullut runsaasti niin naistenlehdissä, radiossa, televisiossa kuin eri sanomalehdissä. Jutuissa ja ohjelmissa ovat esiintyneet paitsi avioliittotapahtumien luennoitsijat myös työmuodosta apua löytäneet osallistujat.
Heikki korostaa, että hänellä on aina ollut kristittynä sellainen ajatus, että Jumala haluaa mielellään johdattaa ihmisiä, kunhan vain ihminen osaa kuunnella, mitä Hän sanoo.
– Vertaistuki eli maallikkotuki otettiin osaksi avioliittotyötä heti alusta alkaen, sitä voi sanoa johdatukseksi. Jo Norjan avioliittokurssilla meidät jo laitettiin pieniin ryhmiin keskustelemaan. Muut papattivat norjaksi ja me yritimme ymmärtää, mitä he sanoivat, Paula nauraa.
Ranssit seuraavat avioliittotyötä ikääntymisen myötä tänä päivänä etäämmältä. He tekivät vuosikymmenet monien muiden vapaaehtoisten lailla avioliittotyötä oman toimensa ohella. Antoisinta Heikistä on ollut kuulla avioliittotapahtuman jälkeen positiivinen palaute osallistujalta, hän nautti myös paljon luennoimisesta, rehellisestä puheesta avioarjesta eri yleisöille. Paula korostaa yhteyttä vapaaehtoisten kanssa tapahtumien päätteeksi:
– Oli usein tunne, että on saatu yhteinen voitto.
Paulasta isoin ihme on vaikeassa tilanteessa olleen parin tilanteen korjaantuminen. Vaikka leirin päättyessä siitä ei ole ollut vielä varmuutta, he ovat ilokseen saaneet kuulla jälkikäteen, että näin on käynyt.
– Minusta on aina ihmeellistä, kun ihmiset löytävät toisensa uudelleen, Paula tiivistää.
