Kirjoittanut
Seurakuntien merkitys siviilipalvelustaan suorittavien työllistäjänä on kasvamaan päin, arvioi Lapinjärven siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen. Tällä hetkellä seurakunnissa palveluksensa suorittaa vajaa kymmenesosa sivareista.
Seurakuntien ja järjestöjen rooli siviilipalveluspaikkojen tarjoajana on korostunut, kun taloushaasteet ovat vähentäneet julkisen sektorin valmiutta työllistää palvelustaan suorittavia nuoria.
Lapinjärvellä Itä-Uudellamaalla sijaitsevan siviilipalveluskeskuksen johtajan Mikko Reijosen mukaan kunnat ovat perinteisesti olleet suurin sivaripaikkojen tarjoaja. Nyt rahapula on kuitenkin pakottanut monet kunnat leikkaamaan henkilöstömenojaan, ja säästöleikkuriin ovat usein päätyneet myös siviilipalvelusmiesten työllistämisrahat.
Palvelukseen hakeutuvan täytyy itse etsiä itselleen palveluspaikka, ja tehtävästä on viime vuosien aikana muodostunut selvästi aiempaa työläämpi.
Onneksi tilalle on tullut uusia paikkoja esimerkiksi järjestöistä ja seurakunnista.
– Noin 60 prosenttia palveluspaikoista on ollut kuntasektorilla, ja siellä työllistämismahdollisuuksien vähentyminen näkyy selvästi. Sen sijaan seurakuntien kohdalla ilmiötä ei ole juurikaan esiintynyt. Päinvastoin mukaan on tullut uusia luterilaisia, ortodoksisia ja esimerkiksi vapaakristillisiä seurakuntia, Reijonen kertoo.
Hän arvioi, että perinteisesti työpalveluksensa on seurakunnassa suorittanut vajaa kymmenesosa vuosittaisesta noin 1 800 siviilipalvelusmiehestä. Nyt osuus on todennäköisesti hienoisesti noussut.
Lähes 300 seurakuntakohdetta
Reijosen mukaan järjestö- ja seurakuntasektorilla on paljon potentiaalisia siviilipalvelustyövoiman hyödyntäjiä. Tällä hetkellä keskuksen rekisterissä on noin 2 300 palveluspaikkaa, joista lähes 300 on seurakuntia. Valtaosa niistä on luterilaisia, mutta joukossa on muun muassa parikymmentä helluntai- ja kymmenkunta vapaaseurakuntaa.
Kristillisellä järjestökentällä sivareita työllistävät muun muassa lähetysjärjestöt Fida International, Avainmedia ja IRR-TV sekä helluntailiikkeen päihdekuntoutustoimija Kan ry. Lisäksi sivarit ovat tuttu näky monissa kristillisissä päiväkodeissa, kouluissa ja kansanopistoissa.
– Vapaat suunnat ovat tässä kohtalaisen aktiivisia. Esimerkiksi Tampereen helluntaiseurakunnassa on käytännössä jatkuvasti yksi siviilipalvelusvelvollinen palveluksessa. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla näille palvelussuhteille on tyypillistä se, että henkilö on ollut seurakunnan toiminnassa mukana, Mikko Reijonen kertoo.
Monipuolinen pesti
Seurakunnissa sivarit tekevät muun muassa toimistotöitä, ylläpitävät nettisivuja, palvelevat nuoriso- ja koulutyössä, käyvät tervehtimässä seurakunnan vanhuksia, toimivat keittiöllä tai vahtimestareina, ja ovatpa he toisinaan tuuranneet jumalanpalveluksissa pastoriakin. Luterilaisissa seurakunnissa toimenkuva voi lisäksi sisältää esimerkiksi hautaustoimeen liittyviä tehtäviä.
Käytännössä seurakunta siis saa siviilipalvelusmiehistä edullista työvoimaa mitä moninaisimpiin tehtäviin.
Monipuolinen on myös Porin helluntaiseurakunnan kirpputorilla palvelustaan suorittavan Taavet Lippingin toimenkuva. Syksyllä alkanut kirpputoripesti sisältää ”vähän kaikkea”: kassatyötä, tuotteiden lajittelua ja hyllyttämistä sekä tavaroiden noutamista.
Porista kotoisin oleva Lipping kuuluu vapaaseurakuntaan mutta myös helluntaiseurakunnan nuortentoiminta oli tuttua.
– Hain tänne, koska kaverini oli juuri ennen minua samassa palveluspaikassa ja oli tykännyt olla. Lisäksi ajattelin, että tässä pystyn palvelemaan seurakuntaa ja lähetystyötä. On myös mukavaa, kun homma ei ole niin lokeroitua ja työpäivien välillä on vaihtelua.
Myös siviilipalveluskeskuksessa pidetään tärkeänä sivareiden työssä viihtymistä.
– Palvelusta saadaan paras hyöty, kun henkilö kokee tekemänsä työn omakseen. On tärkeä, että palveluspaikkoja on monenlaisia, Reijonen toteaa.
