Kirjoittanut
Meksikon alkuperäisväestöön kuuluvan Lázaron elämään kuului juopottelu ja kristittyjen vainoaminen. Kun hän kääntyi kristityksi, hän sai omakohtaisesti kokea, mitä on olla vainon kohteena. Lázaron yhteisö alkoi vainota häntä.
Lázaro asuu alkuperäisväestön asuttamassa kylässä Chiapasin osavaltion vuoristoalueella Meksikossa. Siellä katolisen kirkon johtajia pidetään tärkeänä auktoriteettina.
”Heidän sanansa on laki”, Lazaro selittää. Sen sijaan että he edistäisivät Raamatun opetuksia ja uskoa Jeesukseen, he suosivat perinteitä, jotka ovat kaukana aidosta kristillisestä opista.
La Jornada Maya -nimisessä lehdessä haastateltu antropologian professori Félix Báez Jorge selittää ilmiön johtuvan siitä, että monissa maan alkuperäisväestön yhteisöissä katolisiin tapoihin on vaikuttanut aiemmin harjoitettu kansanuskonto.
Nämä uskomukset ovat sulautuneet uskoon ja luoneet uusia uskonnonharjoituksen muotoja, jotka ovat vuoropuhelua uskonnon ja kulttuurin välillä. Raamatullista kristinuskoa ei haluta tähän mukaan.
Lázaron mukaan hänen yhteisönsä torjuu kristillisen uskon, koska ihmiset eivät halua yhteisön jakautuvan.
”Minulla oli tapana pilkata ja arvostella tänne tulevia julistajia. Kutsuin heitä halventavilla nimillä ja herjasin heitä. Tein näin, koska pidin tärkeänä noudattaa yhteisöni määräystä”, Lázaro selittää.
Lázaron yhteisössä tilanne on nyt siinä pisteessä, että julistajien tulo sinne on kielletty lailla. ”Kukaan ei voi tehdä asialle mitään, koska yhteisö kunnioittaa ja puolustaa tätä lakia”, hän sanoo.
Lakia rikkova tai evankeliumia seuraava ja julistava henkilö voi saada ankaran rangaistuksen kuten vankeutta, sakkoja tai jopa kuolemanrangaistuksen. ”Hänet voidaan tappaa lakien ja perinteiden takia”, Lázaro sanoo.
Ihme tutustuttaa evankeliumiin
Evankelinen kristinusko tuli ensimmäisen kerran yhteisöön vuonna 2017. Eräs mies otti Jeesuksen vastaan nähtyään naapurin toipuvan ihmeellisesti ampumahaavasta, kun pastorit olivat rukoilleet naisen parantumista sairaalassa. Kertomus ihmeestä levisi alueella ja tuli lopulta naisen tunteneen Lázaron tietoon.
”Kuulimme iloksemme, että hän oli toipumassa. Tapahtuman nähneet rohkaisivat meitä tuntemaan Jumalaa paremmin ja aloimme tutustua evankeliumin sanomaan”, Lázaro kertoo.
Tässä vaiheessa Lázaron elämä oli huonossa jamassa, eikä hän siksi halunnut tietää Jumalasta.
”Kun lapseni kannustivat minua menemään kirkkoon, menin ja pidin siitä. Nyt olen itse se, joka kannustaa heitä menemään.”
LÁZARO
”Vaimostani ja lapsistani tuli kristittyjä ensimmäisenä. Sitten käsitin, että elämäni oli pielessä. Kun lapseni kannustivat minua menemään kirkkoon, menin ja pidin siitä. Nyt olen itse se, joka kannustaa heitä menemään. Sanon, että tämä on oikea tapa elää.”
Kolme vuotta Lázaro piti uskonsa salassa. Hän tiesi, että paljastuminen johtaisi kostotoimiin. Ajan kuluessa yhteisön johtajat alkoivat huomata, että Lázaron perhe ja muut kristityt kokoontuivat rukoilemaan ja kristittyjen määrä kasvoi. Yhteisössä ei ollut kristillistä kirkkoa, joten jotkut poistuivat yhteisöstä mennäkseen lähimpään kirkkoon. Tästä alkoi vaino.
”Pari kolme kertaa poliisi kutsui minut puhutteluun sanoakseen, että syyllistymme kiellettyyn toimintaan. En kuitenkaan kuunnellut heitä. En välittänyt heidän sanomisistaan, koska pidin evankeliumista”, Lázaro sanoo.
Karkotus yhteisöstä
Tämän jälkeen heidän sähkönsä katkaistiin ja heidät vangittiin. Samoin kuin kristityksi kääntynyttä apostoli Paavalia, heitä pilkattiin uskon takia.
”He eivät kunnioittaneet kotejamme, vaan tulivat sisään ilman lupaa, kun rukoilimme. He veivät meidät vastoin tahtoamme ja laittoivat meidät vankilaan pariksi päiväksi. Asiasta oli turha yrittää keskustella. Viranomaiset käskivät muita poistumaan paikalta sanoen, että vain he ratkaisisivat ongelman”, Lázaro kertoo.
Kun kristityt vapautettiin vankilasta, heidän ei sallittu jäädä yhteisöön. Viranomaiset pyysivät, että kristittyjen nimet poistettaisiin yhteisön asukasluettelosta.
Kristittyjen oli pakko muuttaa pastorinsa yhteisöön. Pastori toivotti heidät tervetulleeksi pienelle takapihalleen, jossa he asuivat pahvista ja lakanoista tehdyissä suojissa. Ulkona asuminen sai heidät sairastumaan usein, mutta se oli ainoa paikka, jossa he saattoivat olla.
”Meitä yhteisöstä lähteneitä oli 35 henkeä lapset mukaan lukien. Jouduimme kärsimään paljon siihen aikaan, koska jouduimme jättämään kaiken – maamme ja satomme. Kärsimme nälkää ja pahinta oli, ettei meillä ollut rahaa, koska meillä ei ollut työtä.”
Kristityt eivät kuitenkaan lakanneet rukoilemasta, ja he lauloivat aina ylistyslauluja. ”Sanoimme, että emme lannistu Herran tiellä. Kohtelimme toisiamme veljinä ja sisarina ja pärjäsimme”, Lázaro kertoo.
Open Doors auttaa palaamaan
Neljä kuukautta myöhemmin karkotetut tapasivat Open Doorsin edustajia ja aloittivat oikeusprosessin voidakseen palata yhteisöönsä. Sen aikana he saivat hätäapua, kuten ruokaa ja vaatteita, sekä osallistuivat Vahvana läpi myrskyn -koulutukseen.
Vuotta myöhemmin asuinyhteisönsä viranomaisten avulla Lázaro ja muut palasivat koteihinsa päästyään yhteisymmärrykseen yhteisön johtajien kanssa.
Heidän palatessaan kotiin Open Doors lahjoitti heille kotitaloustavaroita, kuten patjoja ja keittiötarvikkeita, koska kodeista oli varastettu tavarat. Open Doors auttoi kristittyjä myös kehittämään hankkeen, jonka avulla he voivat myydä lampaita taloudellisen toimeentulonsa turvaamiseksi.
Se järjesti myös lisää raamattuopetusta vahvistaakseen heidän uskoaan ja opettaakseen heitä kohtaamaan tilanteen Kristuksesta käsin. Yhteisössä ei ole pastoria, joten Open Doors nähdään hengellisenä johtajana, joka auttaa kristittyjä kasvamaan.
Tällä hetkellä Lázaro ja muut kristityt eivät saa kertoa uskostaan julkisesti tai edes kokoontua kodeissaan.
Open Doorsin opetuksen ja Lázaron jakaman omakohtaisen kokemuksen seurauksena asenteet ovat muuttuneet. Kristityt ovat oppineet rakastamaan vainoojiaan ja antamaan heille anteeksi. Tästä syystä kristittyjen määrä kasvaa edelleen tässä yhteisössä. Vuoden 2023 lopulla kolme uutta perhettä liittyi kristittyjen joukkoon.
Tällä hetkellä Lázaro ja muut kristityt eivät saa kertoa uskostaan julkisesti tai edes kokoontua kodeissaan. Heidän on matkustettava puolitoista tuntia mennäkseen kirkkoon, mutta kustannussyistä he pystyvät tekemään näin vain harvoin.
Lázaro pyytää rukoilemaan yhteisönsä puolesta, koska kristinuskoa tässä Meksikon osavaltiossa rajoitetaan edelleen. ”Rukoilkaa, että yhteisöni oppisi tuntemaan Jumalan”, hän sanoo.
Lue lisää kristittyjen tilanteesta Meksikossa
Kuuntele podcast
