Kirjoittanut
Timo Keskitalon blogi kristityiksi kääntyneiden maahanmuuttajien turvallisuutta lisäävästä vaikutuksesta levisi mediassa elokuun lopussa. Nyt hän perustelee väittämäänsä tarkemmin.
Teksti: Timo Keskitalo
Kristityksi kääntyneet maahanmuuttajat ovat turvallisuutta lisäävä tekijä
Kristityksi kääntyneet maahanmuuttajat näkevät ja kuulevat paljon sellaista, mistä poliisi haluaisi olla perillä. Kaksi kuukautta ennen Turun iskuja kristityksi kääntynyt turkulainen turvapaikanhakija varoitti poliisia väkivaltaisista islamisteista Turussa. Neljä vuotta sitten ennen kuin media tiesi mitään Suomessa toimivista ISIS-värvääjistä, kristityksi kääntynyt turvapaikanhakija raportoi poliisille islamistisista sotilashenkilöistä Helsingin katukuvassa.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nyt pitäisi pystyä tunnistamaan maahanmuuttajien keskuudesta potentiaaliset terrori-iskujen tekijät, ennen kuin he aiheuttavat ikävyyksiä. Samat henkilöt maahanmuuttajien keskuudessa, jotka uhkailevat ja pahoinpitelevät kristityksi kääntyneitä turvapaikanhakijoita, ovat todennäköisesti myös uhka koko yhteiskunnalle. Kristityksi kääntyneet turvapaikanhakijat ovat kuin sensori, joka tuntee ensimmäisenä kansainvälisen terrorin uhkat. He ovat meidän silmämme ja korvamme. He kuulevat asioita omalla kielellään, näkevät pieniä asioita, joita me emme huomaa ja ovat ensimmäisiä uhreja. Kristityksi kääntyneet turvapaikanhakijat ovat turvallisuutta lisäävä tekijä meille kaikille.
Nyt kun yhteiskunnassa asenteet kaikkia ulkomaalaisia kohtaan kovenevat, meidän on syytä yhteisen hyvän nimissä asettua kristittyjen veljiemme ja sisartemme rinnalle
(blogi on julkaistu 20.8. sivustolla patmos.fi )
Mistä johtuu, että maahanmuuttajat havaitsevat asioita
En tarkoita, että maahanmuuttajakristityt olisivat ainoa taho, joilla on havaintoja radikaaleista aineksista yhteiskunnassa. He ovat yksi taho muiden joukossa. Ei ole myöskään kyse siitä, että kristityksi kääntyneet kyttäilisivät islamisteja tai urkkisivat maanmiestensä aikeita aktiivisesti. Kyse on siitä, että uhkaavat asiat tulevat heille etsimättä ja pyytämättä. Mainitsen muutaman esimerkin valaistakseni asiaa.
a) Arabimaasta kotoisin oleva kristitty pysäytettiin suomalaisen suuren kaupungin kadulla. Häntä tervehti samasta maasta kotoisin oleva muslimi. Lyhyen keskustelun lomassa muslimi kertoi olevansa mukana suunnittelemassa, miten ”ensi kesänä meitä tulee Eurooppaan vielä paljon isompi joukko ja silloin me otamme Euroopan haltuumme väkivalloin”. Järkyttynyt kristitty kertoi kuulemastaan seurakunnan pastorille.
Hän tunnisti katukuvassa arabimiehiä, joiden ryhti ja askelten rytmi toivat hänelle erehtymättömästi mieleen jihad-koulujen komentajat ja upseerit.
b) Islamilaisen taisteluorganisaation sisäpiirissä kasvanut henkilö oli kääntynyt kristityksi ja oli mukana seurakunnassa Suomessa. Muutama vuosi sitten hän alkoi tehdä mieltään ahdistavia havaintoja. Hän tunnisti katukuvassa arabimiehiä, joiden ryhti ja askelten rytmi toivat hänelle erehtymättömästi mieleen jihad-koulujen komentajat ja upseerit. Tehtyään parin kuukauden ajan säännöllisesti näitä havaintoja, hän etsi seurakunnan kautta reitin kertoa asiasta suojelupoliisille. Hän ymmärsi Raamatun valossa, että hänen tehtävänsä on pyrkiä suojelemaan suomalaista yhteiskuntaa. Samalla hän ymmärsi, että havainto oli niin vähäinen, että poliisi ei välttämättä osaisi noteerata sitä vakavaksi. Runsas vuosi myöhemmin suomalainen media kertoi täällä liikkuvista ISIS-värvääjistä.
c) Kun muslimiperheen jäsen kääntyy kristityksi, on se ymmärrettävästi järkytys perheelle. Perheet reagoivat kuitenkin kovin eri tavoin. Joissakin perheissä asiasta vaietaan. Toisissa katkaistaan kaikki yhteydet kääntyneeseen. Joskus, vaikkakin onneksi harvoin, suku uhkaa kääntynyttä tappamisella. Tappamisen uhka saattaa tulla myös tuntemattoman islamilaiseen yhteisöön kuuluvan henkilön taholta. Kuullessamme tällaisista suunnitelmista olemme luonnollisesti yhteydessä poliisiin. Poliisin välineet ovat kuitenkin kovin vähissä. Tarjolla on mahdollisuus hakea lähestymiskieltoa oikeudenkäynnin kautta, mutta lähestymiskiellolla ei käytännössä ole mitään merkitystä, jos henkilö on päättänyt tappaa kohteensa. Olen käynyt tällaisen tilanteen äärellä keskustelun poliisin kanssa useamman kerran ja poliisi on todennut, ettei mitään voida tehdä. Voidaan kuitenkin tehdä yksi asia: henkilö voidaan ottaa seurantaan. Poliisissa on ymmärretty, että uhkaaja on käytöksellään paljastunut henkilöksi, joka on potentiaalisesti vaaraksi koko yhteiskunnalle.
Tulkilta meni hermot vasta, kun hän joutui tulkkaamaan kotimaastaan tullutta kristittyä, jota syytettiin islamilaisen lain mukaan jumalanpilkasta.
d) Takavuosina poliisin palveluksessa oli tulkkina henkilö, jolla oli lujat kytkökset ääri-islamiin omassa kotimaassaan. Tulkkina hän toimi ammattimaisesti eikä poliisilla ollut huomauttamista hänen työskentelystään. Tulkilta meni hermot vasta, kun hän joutui tulkkaamaan kotimaastaan tullutta kristittyä, jota syytettiin islamilaisen lain mukaan jumalanpilkasta. Virallisen tulkkauksen jälkeen hän kävi tämän kristityn luona ja uhkaili, että asiakkaan sukulaiset kotikylässä tulevat kärsimään tämän turvapaikanhakijan kristillisen uskon seuraukset. Uhkaus oli pelottava. Olihan uhkaaja Suomen poliisin palveluksessa. Arkaillen turvapaikanhakija kertoi uhkailusta seurakunnan työntekijälle, joka oli yhteydessä poliisiin. Tämä havainto täydensi jo hahmottuneita epäilyksiä poliisin sisällä ja poliisiin soluttautunut radikaali saatiin kiinni. Hän joutui lopulta kotimaansa vankilaan.
Näillä esimerkeillä yritän havainnollistaa, millä tavoin maahanmuuttajakristityt toimivat usein ensimmäisinä havaitsijoina yhteiskuntaa uhkaavasta ääri-islamista.
Kärpästä ei tapeta haulikolla eikä kelloseppä käytä moukaria
Poliittisessa keskustelussa on vaadittu kielteisen turvapaikan saaneiden sulkemista säilytyslaitoksiin. Olen vieraillut säilöönottoyksikössä kymmeniä kertoja tapaamassa miehiä, naisia ja lapsia, joita pidetään lukitussa tilassa päiviä, viikkoja, jopa kymmenen kuukautta ilman, että heitä olisi syytetty mistään väärin tekemisestä. Olen ollut mukana oikeudenkäynnissä, jossa säilössä pidettävä henkilö suorastaan rukoili ja anoi karkottamista kotimaahansa päästäkseen säilöönoton vankilasta. Vaikka suomalaisen säilöönottoyksikön olot ovat suhteellisen inhimilliset, on silti kyse vankeudesta ilman syytettä. Säilöönottoon suljetaan tavallisesti ihmisiä, jotka on tarkoitus käännyttää pois maasta pikaisesti ja ottamalla heidät säilöön halutaan estää käännytettävän katoaminen. Tällaisia välittömästi käännytettäviä ovat henkilöt, jotka ovat kotoisin turvallisesta maasta, johon voidaan pakkopalauttaa, ja jotka ovat saaneet lopullisen kolmannen kielteisen päätöksen, johon heillä ei ole enää valitusoikeutta. Joidenkin lehtitietojen mukaan tällaisia henkilöitä olisi Suomessa on n. 1500. Näistä vain osa on suljettu säilöönottoyksikköön.
Turun puukottaja oli kyllä saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta lehdistä saamani kuvan mukaan kyseessä ei ollut suinkaan yllä kuvattu tilanne. Hänen turvapaikkahakemusprosessinsa oli edelleen käynnissä, sillä hänellä valitus kielteisestä päätöksestä oli vireillä. Laittaakseni kielteisestä päätöksestä valittamisen oikeaan mittakaavaan, haluan mainita, että tuntemistani uusista kristityistä valtaosa on ainakin jossain prosessin vaiheessa saanut negatiivisen eli kielteisen päätöksen. Kun puhumme tässä laajassa mielessä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista, kyse on siis useista tuhansista ihmisistä, joiden joukossa on satoja Suomen ev.lut. kirkon jäseniä. Monet näistä ihmisistä ovat vapaaehtoistyössä seurakunnissa, ovat vakituisessa työsuhteessa tai suorittavat kokotoimisia opintoja.
Suuruusluokka voisi olla sama kuin, jos Kauhajoen koulusurmien takia koko Kauhajoen kaupungin väestö laitettaisiin lukkojen taakse, koska tässä kaupungissa oli havaittu uhka yleiselle turvallisuudelle.
Kun Turun puukotustapauksen perusteella vaaditaan kaikkia kielteisen päätöksen saaneita lukkojen taakse, on tehty melko suurpiirteinen asioiden niputus. On käytetty työkalua, jonka suuruusluokka ylittää mielestäni järkevän ajattelun. Suuruusluokka voisi olla sama kuin, jos Kauhajoen koulusurmien takia koko Kauhajoen kaupungin väestö laitettaisiin lukkojen taakse, koska tässä kaupungissa oli havaittu uhka yleiselle turvallisuudelle. Sivulliskärsijöitä olisi tuhansia.
Väitän, että kielteinen turvapaikkapäätös ei ollut Turun puukottajan tapauksessa asia, joka profiloi hänet terroritekoon. Niin tehdessä käytettäisiin väärää sensoria. Toki kielteisen päätöksen saaminen on masentava ja hermostuttava asia, mutta väkivallan motiivit nousevat jostain muualta. Puukottaja ei ollut marginalisoitunut vaan kotoutunut erinomaisen hyvin. Hän oli tuttu koulun käytäviltä. Monet tunnistivat hänet luokkatoverikseen. Hän oli onnekkaasti saanut apua kotoutumisprosessissa. Hän oli osoittanut aktiivisuutta sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen asiansa näiden pienten yksityiskohtien perusteella oli paremmin kuin useimmilla tuntemillani turvapaikanhakijoilla, jotka ovat jo kaksi vuotta lojuneet syrjäisissä vastaanottokeskuksissa ilman mahdollisuutta opiskella päätoimisesti edes suomen kieltä. Turun tilanteessa turvapaikanhakijoita oli uhreina, terveysalan asiantuntijoina, puukottajan pysäyttäjinä ja takaa-ajajina.
Islamilainen terrori on uskallettava nähdä täsmällisesti. Muslimimaissa salafistisia eli jyrkän linjan islamilaisia liikkeitä kohdellaan kovalla kädellä. Pohjois-Afrikan maissa, Syyriassa ja Irakissa moskeijoita suljetaan ja imaameja laitetaan vankeuteen. Siellä uskalletaan nähdä, että terrorin juuret ovat tietyssä uskonnollisessa suuntauksessa. Meillä Euroopassa poliittinen ilmapiiri ei salli vielä puhumista asioista niiden oikeilla nimillä. Siksi meillä saatetaan kaikki turvapaikanhakijat tai ensimmäisen kielteisen päätöksen saaneet leimata uhkaksi yhteiskunnalle. Tämä ei ole viisasta. Näin tehdessämme heitämme pois lääkkeen ja tauti jää. Vaikka turvapaikan hakijoiden joukossa voi olla ihmisiä, jotka ovat turvallisuusuhka meille, on heidän keskuudessaan myös yhteiskuntamme paras turva terroria vastaan.
Teksti on julkaistu Perusta-lehdessä 5/2017.
