Kirjoittanut
Rippikoulu voi olla änkyttäjälle paha paikka. Niin kävi Jari Paavolalle, joka toivoo seurakuntien muistavan, ettei suinkaan kaikille ole helppoa lukea tekstiä ääneen tai ulkomuistista ryhmän edessä.
Kokemäkeläinen Jari Paavola teki kaikkensa lapsena, nuorena ja vielä aikuisenakin, ettei hänen änkytyksensä paljastuisi.
Päälle nelikymppisenä, vuonna 2015, tuli mitta täyteen.
– Aloin hetkittäin – kuin välähdyksinä – ymmärtää, miten paljon änkytys olikaan vaikuttanut itsetuntooni. Olin lopen kyllästynyt ilmaisemisen vaikeuteeni ja korvaaviin sanoihini.
– Änkyttäjät yleensä takertuvat johonkin tiettyyn sanaan, ja sitten, eteenpäin päästäkseen, ottavat käyttöön toisen ilmaisun.
Jari hakeutui änkyttäjille räätälöidylle itsetuntokurssille, jonka psykologivetäjä johdatti osallistujat lempeästi, mutta asiantuntevasti tärkeiden asioiden äärelle.
– Samoihin aikoihin surffailin netissä ja päädyin viestinvaihtoon, jossa eräs ihminen luonnehti minua erityisherkäksi ja kehotti tutustumaan aiheeseen. Sen tehtyäni ymmärsin itsestäni vielä enemmän; entistä useampi pala oli loksahtanut kohdalleen.
Nyt paperityöntekijä toimii vapaa-aikanaan aktiivisesti Suomen änkytysyhdistyksessä. Hän myös perusti omille kotikonnuilleen, Satakuntaan, puhekerhon.
– Tahdon tehdä työtä änkyttäjien puolesta, tukea rohkaisua kaipaavia. Haluan kertoa, että meitä on monia ja että ongelman helpottamiseksi voi tehdä paljon, mm. opetella erilaisia puhetekniikoita.
– Itse olen hidastanut puheryhmiäni, jotta kykenisin puhumaan änkyttämättä ja harkitummin. Haastan itseäni harjoittelemaan niin, että hakeudun esiintymistilanteisiin.
Aiemmin hän toimi aivan päinvastoin.
Keväällä Jari piti änkyttäjille vertaiskurssia Karkun evankelisella opistolla.
Hän kertoo olleensa uskossa lapsesta saakka. Änkyttäjälle rippikoulu oli kuitenkin kärsimystä.
– Hengelliset asiat olisivat kiinnostaneet, mutta keskittymisen varasti ryhmätilanteiden jännitys. Tunneilla oli luettava Raamattua ääneen. Pahinta oli, kun pappi tenttasi ulkoläksyt ryhmässä, rivissä.
– Toivon, että seurakunnan työntekijät voisivat esimerkiksi ennakkohaastatteluin selvittää, onko rippileirille tulossa änkyttäjiä. Toisaalta myös änkyttävien kannattaisi rohkaistua itse kertomaan puheongelmastaan ennakkoon, jotta ikäviltä tilanteilta vältyttäisiin.
Jarin pyyntö on, että änkyttäjän annetaan puhua lauseensa ja asiansa loppuun.
