Kari Peitsamo on Suomen eniten levyttänein artisti, jonka teologian opinnot etenevät napakalla tahdilla. Hänen päämääränsä on julistaa pappina evankeliumia. Tuttavat ovat suhtautuneet laulajan suunnanvalintaan nöyrän kiinnostuneesti.
– Kristinusko ei ole ensimmäinen asia, jota aikamme intellektuelli alkaa pohtia käsitellessään elämän tarkoitusta ja sitä, miksi olemme täällä. Kristinusko mielletään urautuneeksi, kuluneeksi, ehkä valheelliseksikin, Peitsamo selittää.
Silti hänestä tuli kristitty, kun ristiinnaulitun salaisuus, mysteeri, alkoi vähitellen avautua.
Miehen vuonna 2005 levyttämä Jesus gave me a gold record -kappale oli taitekohta, jonka myötä hän ensimmäisen kerran tunnustautui julkisesti kristityksi.
Miksi Peitsamo valitsi juuri Jeesuksen?
Ehkä se ei ole oikea kysymys pohdittavaksi. Ehkä kyse ei ole vertailusta ja valitsemisesta, vaan Jumalan ilmoituksesta. Jumala ei ole etäällä, vaan tulee ihmisten luo. Siitä on kristinuskossa kyse.
Peitsamon puhe on täynnä pohdiskelua, ja twitter-tilille ilmestyy nopeaan tahtiin oivalluksia, kysymyksiä ja mystiikan rajoilla liikkuvaa jumalapuhetta. Peitsamo ei ole helposti lokeroitavissa mihinkään kategoriaan. Perinteiset, radikaalit ja radikaalin perinteiset uskonkäsitykset kietoutuvat toisiinsa.
Peitsamon mielestä pidämme itseämme totena ja Kristusta pelkkänä myyttinä:
– Kuvamme itsestämme on vääristynyt, ja me emme itse ole totta. Ihminen on kokonaan langennut, sielumme myös. Me olemme myytti. Kristus on totta. Raamattu on totta. Jumala on totta.
Evankeliumin lisäksi Peitsamo on tunnustanut häpeilemättä poliittisen kantansa. Suomen kommunistisen puolueen ehdokaslistoilla ollut mies tietää jännitteet, mutta ei näe ristiriitaa kristinuskon ja sosialististen aatteiden välillä. Politiikan tehtävä on käsitellä yhteiskunnan ja talouden asioita, ei muuta.
Kommunistit ovat usein erehtyneet ajattelemaan, että kristinusko olisi heidän vihollisensa. Ei se ole.
– En kuitenkaan innostu vapautuksen teologiasta tai vastaavista aatteista. Kristusta ei saa politisoida. Häntä ei saa asettaa jonkin tietyn yhteiskuntaluokan symboliksi.
Kristittyjä, jotka ovat huolissaan kirkon ja kristinuskon mahdollisuuksista maallistuvassa maailmassa, mies patistelee pois turhasta voivottelusta.
– Ei meidän murehtimisemme pelasta maailmaa. Kristus sen tekee.
Kari Peitsamoa haastatteli Esko Murto, jonka artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan tänään ilmestyneestä maaliskuun Elämä-lehdestä.