Kirjoittanut
Syyrian sodassa tapahtuu edelleen päivittäin verisiä terroritekoja kristittyjä vastaan. Falitin* tarina on silminnäkijätodistus tällaisesta.
Olimme juuri syöneet aamiaisen Falitin kanssa. Kävelimme koillis-Syyriassa sijaitsevan Qamishlin tyhjillä kaduilla. Kun saavuimme yhdelle kaupungin Al Wousta-nimisen keskustan kaduista, Falit alkoi kertoa kolmen Isis-terroristin hyökkäyksestä vuonna 2015. Tämä krisititty mies, joka nyt oli pienen tyttövauvan isä, selvisi ihmeellisesti tuosta hyökkäyksestä.
Falit osoittaa eteemme. ”Tuolta tuli auto”, hän sanoo. ”Kaksi terroristia käveli kadun yli. Istuin ystävieni kanssa tuossa matkapuhelinkauppani edessä”. Hän viittaa vasemmalla puolellamme olevaa paikkaa harmaalla ja pölyisellä kadulla.
”He alkoivat ampua ympärilleen. Meitä oli kymmenen hengen porukka, yhdeksään osui. Minuun ei, koska heittäydyin pitkäkseni kadulle. Makasin kadulla noin 20 minuuttia. Yhdeksän läheistä ystävääni loukkaantui, kolme muuta ystävää kuoli.” Kunnioittavasti hän mainitsee näiden nimet: George, Touma ja Karam. ”Heidät kaikki ammuttiin, kun he yrittivät juosta karkuun.”
Yritin kuvitella tapahtumaa. Vieressäni seisova mies oli sen itse nähnyt. Käynyt läpi tämän traumaattisen kokemuksen, monen muun kauheuksia todistaneen syyrialaisen tavoin. Hänen sanansa kertoivat juuri siitä, mitä Syyrian kansa on kokenut yhdeksän viime vuoden ajan.
”Tuolla makasi George.” Falit näyttää, missä tämä tapettiin. ”George oli ystäväni Khachikin kanssa, joka yritti auttaa häntä. Hän oli Georgen vieressä, kun he ampuivat heitä kohti. George kuoli, Khachikiin osui kahdeksan luotia, mutta hän ei kuollut. Tuota näkyä en saa mielestäni.”
Tapahtuma tuntui kestävän ikuisesti. ”Noin 20 minuutin kuluttua jotkut kurdimiliisistä ja Syyrian armeijasta tulivat eri suunnista auttamaan meitä. Terroristit jatkoivat ampumistaan ja heittivät käsikranaatteja. Lopuksi he räjäyttivät itsensä.”
”Tuntui kuin olisin ollut toimintaelokuvassa. Ajattelin koko ajan, että kuolen. Mieleen eivät tulleet kotona minua odottavat. Rukoilin ja rukoilin. Hetken ajan tunsin ikään kuin siirtyväni toiselle puolelle. Saatoin muistaa, kuinka olin elänyt ja synnit, jotka olin tehnyt. Itkin ja pyysin, että Jeesus antaisi minulle uuden elämän, hänen palvelijanaan. Tämä kaikki tapahtui ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.”
Falit huomasi, että hän pystyi liikkumaan paikaltaan. ”Pääsin sisään kauppaan ja autoin Khachikin sinne kanssani. Hän taisteli henkensä puolesta. Yksi luoti oli osunut hänen rintaansa ja hänen oli vaikea hengittää.”
Kaupan edessä oleva auto syttyi palamaan ja paksu savu täytti kaupan. ”Annoin Khachikille märän paitani ja laitoin sen hänen suunsa eteen. Toistin hänelle koko ajan: pysy hengissä, pysy hengissä. Sitten tapahtui iso räjähdys. Pääsin ulos kaupasta, kannoin Khachikia selässäni. Tavoitimme Syyrian armeijan ja meidät vietiin sairaalaan. Olin porukastamme ainoa, joka ei ollut haavoittunut. Jäin siksi ystävieni luo sairaalaan pariksi päiväksi hoitamaan heitä. Vasta kolmantena päivänä palasin takaisin kotiin. ”
Falitin matkapuhelinkauppa oli vaurioitunut pahasti; hän ei koskaan avannut sitä uudestaan entisessä paikassa. Usean kuukauden ajan Falit työskenteli seurakunnassa ja osallistui kriisistä kärsivien avustamiseen. ”Myöhemmin vuokraan ehkä toisen paikan ja avaan kaupan uudelleen.”
Tämä ei ollut ainoa Falitin todistama terroriteko. Syksyllä 2019 Qamishlissa räjähti useita pommeja koordinoidussa hyökkäyksessä. Isis ilmoitti jälkeen päin olevansa siitä vastuussa. ”Yksi räjähti aivan kotini ja kirkon edessä. Sinne oli pantu autopommi. Olin juuri lähtenyt kotoa ostamaan jotain raskaana olevalle vaimolleni, joka oli sairaana. Kuulin räjähdyksen, katsoin taakseni ja näin suuren savupilven. Tajusin heti, että se oli lähellä kotiamme. Juoksin takaisin. Jotkut kurdisotilaat juoksivat kanssani. En välittänyt sirpaleista enkä tulesta, halusin vain päästä vaimoni luo. Talon ovet olivat rikkoutuneet, kaikkialla oli lasia. Löysin vaimoni, joka vapisi pelosta ja itki, koska ajatteli, että olin ollut keskellä pommitusta.” Falit lohdutti vaimoaan ja molemmat menivät miehen vanhempien taloon.
”Myöhemmin vaimoni kertoi minulle olleensa sängyssä pommin räjähtäessä. Makuuhuone oli ainoa huone, joka ei vaurioitunut. Loput talostani tuhoutui.” Ystävien avulla Falit korjasi ovet ja ikkunat seuraavana päivänä.” Kaikki tiesivät, että vauvamme syntyisi pian, ja tyttäremme syntyikin kaksi päivää myöhemmin. ”
Syyrian sota ei ole vielä ohitse. Saman kaltaisia hyökkäyksiä tapahtuu edelleen päivittäin. ”Herra armahda tätä maata”, rukoilen, kun jatkamme kulkua kaupungin kaduilla. ”Armahda Herra, lopeta tämä sota.”
* käytetään salanimeä.
Kuuntele Open Doors maailmankatsaus: Syyria
