Naiset osallistuvat hengellisiin tilaisuuksiin ja käyvät kirkossa miehiä useammin. On kuitenkin olemassa yksi helposti toteutettava asia, joka tilastojen mukaan voi lisätä poikien kirkossakäyntiä, kun he kasvavat aikuiseksi. Se on isien kirkossa käynti.
Kirkkososiologi Kati Niemelän tutkimuksessa vuodelta 2011 selviteltiin muun muassa uskonnollisen kasvatuksen vaikutusta seuraavan sukupolven uskonnollisuuteen, kuten kirkossakäyntiin.
Tulosten mukaan näyttää siltä, että Suomessa juuri oman sukupuolen vanhemman esimerkki merkitsee hyvin paljon lasten uskonnollisessa käyttäytymisessä myöhemmällä iällä.
Lisäksi Sveitsin liittovaltion tilastokeskus tutki vuosina 1994-1995, miten kirkossakäynti siirtyy vanhemmilta lapsille. Selville saatiin ainakin se, että kirkossakäynti oli laskussa muun Euroopan tavoin. Mutta numerot paljastavat myös sen, että isän rooli kirkossakäynnin siirtymisessä lapsille on yllättävän suuri.
Yksi yllättävä tulos on, että jos äiti kävi epäsäännöllisesti kirkossa eikä isä lainkaan, vain 2,3 prosenttia lapsista kertoi käyvänsä säännöllisesti kirkossa. Mutta kun vaihdetaan lukemat sukupuolten kesken päinvastoin, nähdään kummallinen muutos. Kun isä on epäsäännöllinen kirkossakävijä ja äiti täysin osallistumaton, peräti 25 prosenttia lapsista päätyi molempia vanhempiansa aktiivisemmaksi eli säännölliseksi kirkossakävijäksi.
Kummallisinta oli, että jos isä ei käy kirkossa, niin äidin aktiivisuuden lisääntyminen ei lisää lasten aktiivisuutta, vaan vähentää sitä.
Lue maksullinen artikkeli ”Jos isä käy kirkossa, poikakin käy” Uuden Tien sivuilta.