Varhaisen kirkon opettajien mukaan kärsimyksen osumisesta jonkun kohdalle ei voida päätellä mitään tämän ihmisen uskosta, kertoi Anni Maria Laato Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä.
Perusta-lehden teologisten opintopäivien teema on tällä kertaa Kesyttämätön kärsimys. Teologian tohtori Anni Maria Laato pohti maanantaiaamun luennossaan aihetta kirkkoisien opetuksen valossa.
Ensimmäisten vuosisatojen aikana kristittyjen vainot olivat yleisiä. Noina aikoina surmattujen kristittyjen marttyyrikertomuksissa toistuu Laaton mukaan se, että kristityt sanoivat kuulustelijoilleen uskovansa Jumalaan, jolla on kaikki valta. Teloittajienkin valta on peräisin häneltä. Kirkkoisä Cyprianus (n. 200-258 jKr.) totesi tähän liittyen: ”Näin koko meidän pelkomme ja uskollisuutemme suunnataan Jumalaan”.
Vielä aiemmin elänyt Tertullianus (n. 155-230) sanoi, että marttyyrien kuolemasta seuraisi hyvää.
– Hän kirjoitti Rooman hallintoihmisille: ”Mitä enemmän te lyötte meitä maahan, sitä enemmän meitä nousee: kristittyjen veri on siemen”.
– Ja kirkko kasvoikin tuona aikana voimakkaasti, Laato lisäsi.
Laato on löytänyt kirkkoisien kärsimyskertomuksista yhteyksiä myös omaan aikaamme. Kun Cyprianus toimi vainojen aikaan, vuosien 252-253 paikkeilla, Carthagon piispana, Afrikassa levisi vaarallinen kulkutauti, ilmeisesti rutto. Cyprianus kirjoitti tuolloin Kuolemantaudista -nimisen kirjasen.
– Siinä hän rohkaisi kristittyjä sanomalla, ettei kristittyjen tule hätääntyä, sillä Herra on etukäteen sanonut, että tulee sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja kulkutauteja. Kun näitä tulee, on lähellä myös Jumalan lupausten täyttyminen – murheen muuttuminen iloksi, Laato lainasi.
Kuolemantaudista-kirjassa Cyprianus painotti myös, että kulkutauti tarttuu yhtälailla sekä kristittyihin että pakanoihin. Ihmisyyteen kuuluvat vaivat, kuten sodat ja taudit, ovat kaikille ihmisille yhteisiä.
– Cyprianus antaa paljon esimerkkejä Raamatun ihmisistä, joita on koeteltu, mutta jotka ovat kestäneet. Job, Tobit, Abraham, Paavali, Laato luetteli.
Cyprianus ajatteli, että ”vastoinkäymiset eivät vahingoita ihmistä vaan ne korjaavat häntä”.
– Kulkutaudin aikana Jumala koettelee kristittyjä: Auttavatko terveet sairaita? Rakastavatko läheiset uskollisesti sukulaisiaan? Pysyvätkö lääkärit sairaiden luona?
– Cyprianuksen mukaan Kristus antoi esimerkin, miten toimia kärsimyksen kohdatessa, kun hän rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä (Matt. 26:39)”.
– Meidän pitää rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi meissä, Laato jatkoi.
Hän lisäsi Cyprianuksen todenneen myös, ettei kukaan ihminen ole luja omassa voimassaan, vaan ”olemme turvassa Jumalan suopeuden ja armollisuuden varassa”.
– Cyprianuksen viesti oli, että Herra tietää tulevaisuuden ja pitää omistaan huolta heidän pelastuksekseen, Laato tiivisti.
Miksi kristitty ei saa, mitä hän pyytää?
Kirkkoisä Augustinus (354-430) oli Anni Maria Laaton mukaan ainakin kahdesti elämässään vakavasti sairas, ja jälkimmäisestä sairaudesta toivuttuaan hän saarnasi siitä, miksi Jumala ei aina tunnu kuulevan rukouksia.
Augustinus pohti, miksi kristitty ei saa sitä, mitä hän pyytää – esimerkiksi terveyttä – kun taas ei-kristitty saa, mitä hän haluaa. Tämä johtuu Augustinuksen mukaan siitä, että emme aina itse tiedä, mikä on meille parasta. ”Joskus toivomme itsellemme sellaista, minkä Jumala tietää olevan etujemme vastaista. Kun vaikuttaa siltä, ettei Jumala kuuntele rukouksia, onkin niin, että oikeasti hän juuri silloin kuuntelee”, Augustinus kirjoittaa.
– Augustinus tarkoittaa, että kristityt pyytävät erilaisia asioita ikuisen elämän tähden, ja Herra antaa juuri sen mutta ei välttämättä niitä pienempiä asioita, joita pyydämme, kuten terveyttä, Laato selitti.
Kärsimyksen tehtävä on Augustinuksen mukaan ”koetella ihmisten uskoa tai rankaista heitä, jotta he tekisivät parannuksen”.
– Cyprianuksen tavoin Augustinus toteaa, että sekä hyvät että pahat kohtaavat usein onnettomuuksia ja kärsimystä.
– Augustinus sanoo myös, että joskus ihmisen pitää menettää jotakin, jonka varaan hän on laittanut turvallisuutensa. Rooman hävityksessä vuonna 410 moni rikas menetti omaisuutensa, mutta uskoaan he eivät menettäneet.
– Näin kärsimys voi opettaa erottamaan ajalliset lahjat ikuisista, Laato totesi.
Kirkkoisien yhteinen opetus oli, että Jumala vastaa ihmisten kärsimiseen tulemalla itse kärsimään ihmisten puolesta. Laato siteerasi Sardeen piispaa Melitonia (k. n. 180 jKr.), joka lausui kuuluisassa pääsiäissaarnassaan:
Tämä saapui taivaasta maan päälle kärsivien tähden
puki tuon kärsivän ylleen neitsyen kohdussa
ja tuli esiin ihmisenä.
Hän otti kärsivän kärsimykset
kärsimään kykenevän ruumiinsa kannettaviksi
– Kristitty voi luottaa siihen, että lopulta Jumalalla on kaikki valta ja Kristus-lääkäri tietää, mikä ihmiselle on parasta.
– Sekä Cyprianus että Augustinus suosittelevat Isä meidän -rukousta, varsinkin kohtia ”tapahtukoon sinun tahtosi” ja ”päästä meidät pahasta”, Laato kiteytti.
Teologiset opintopäivät järjestetään 3.-5.1. etäyhteyksin. Tapahtuman ohjelma, ilmoittautumistiedot ja kaikki muu tarvittava informaatio löytyvät tästä linkistä
