Kirjoittanut
Tänään 26-vuotias nepalilainen Bir Bahadur on onnellinen. Hän työskentelee sosiaalialalla ja hänellä on tradenomin koulutus. Hänellä on unelmia ja suunnitelmia elämäänsä. Birin ollessa 11-vuotias tilanne oli hyvin erilainen.
Elämä oli selviämistä päivästä toiseen. Perheellä ja koko suvulla oli suru ja huoli Birin siskosta, joka oli naapurin tytön kanssa hävinnyt pyykinpesumatkallaan joella. Rannalla oli vain pyykit ja mitään ei ollut tehtävissä.
Tieto tyttöjen kohtalosta jäi avoimeksi. Jokeen hukkuminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin vuosittain satojen nepalilaisten tyttöjen kohtaloksi koituvat intialaiset bordellit. Nyt Birin äitikin kuoli pikkuveljen synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.
Birin koti oli hyvin köyhä ja vaatimaton ilman vesijohtoa, viemäriä ja sähköä. Talo oli rakennettu maattomien ihmisten alueelle savesta ja bambukepeistä. Täällä äiti oli synnyttänyt monsuunisateen kosteuttamassa vuoteessa isovanhempien avustuksella. Kaikki ei mennyt hyvin ja äiti vietiin sairaalaan, jossa hän kuoli.
Vastuu töistä lopetti koulunkäynnin
Surusta huolimatta Birin ja hänen kahdeksanvuotiaan Kul-veljensä täytyi jatkaa työtään isän mukana ihmisten pelloilla. Myös kotityöt, kuten vedenhaku ja isoäidistä huolehtiminen, oli poikien tehtävänä.
Bir oli käynyt viisi luokkaa koulua, mutta oli lopettanut, koska oli jo riittävän iso ansaitsemaan rahaa työssä pelloilla, rakennuksilla tai vaikka sepelin teossa.
Kaiken tämän keskellä Birin perhe ja suku turvasivat Jumalaan ja saivat avun. Pikkuveli sai adoption kautta uuden perheen. Nepalilaisen tavan mukaan kaksi seurakuntaa otti tilanteesta sosiaalisen vastuun järjestämällä Birin isälle pikaisesti uuden avioliiton, jossa hän sai uuden vaimon hoitamaan kotia ja isoäitiä. Birin uusi äitipuoli oli koditon ja sai avioliiton kautta avun vaikeaan tilanteeseensa, jossa hän oli juuri synnyttänyt tyttövauvan ja mies oli hylännyt hänet.
Kummituki mahdollisti opiskelun
Bir kiittää Jumalaa, suomalaisia kummejaan ja Creative Children Development Programmen (CCDP) johtajan ja koululaisasuntolan isän Shankarin uhrautuvaa rakkautta ja kannustamista.
CCDP:n johtaja Shankar tapasi perheen kertoen koulutuksen tärkeydestä ja tarjosi apua. Bir ja Kul lähtivät takaisin kouluun. Isä ja äitipuoli ovat itse lukutaidottomia eivätkä pystyneet tukemaan poikien koulunkäyntiä. Pian Kul lopettikin koulun uudelleen ja palasi töihin.
Myös Bir lopetti useita kertoja, koska koulun ja kotitöiden yhdistäminen oli hankalaa, mutta Shankar houkutteli hänet aina vaan takaisin kouluun.
Bir oli masentunut ja koki, ettei pysty oppimaan mitään. Kun Birille tarjottiin mahdollisuutta muuttaa koululaisasuntolaan kummituella, tarttui hän mahdollisuuteen.
Koululaisasuntolassa Birin elämään tuli toivo, hän pystyi keskittymään koulunkäyntiin ja sai päivittäin tarvitsemaansa tukea ja rohkaisua. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Bir työssään auttaa ja rohkaisee muita. Hänet on valittu CCDP:n johtokunnan jäseneksi.
KLK tukee lasten koulutusta
Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry (KLK) tukee lasten koulutusta kehitysmaissa yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.
Yksi näistä kansalaisjärjestöistä on CCDP, joka tukee lasten koulutusta Nepalissa Pokharan kaupungissa ja lähikylissä. Vuodesta 2003 lähtien CCDP on ollut KLK:n yhteistyökumppani. CCDP:n toiminnan tavoitteena on, että lapset voisivat käydä koulua kotoa käsin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi CCDP:llä on koululaisasuntola, jossa asutaan kodinomaisissa olosuhteissa.
Teksti ja kuva: Pirjo Knuuttila
