Kirjoittanut
Intian hindunationalistien iskut kohdistuvat uskonnollisiin vähemmistöihin alueellisesti mutta systemaattisesti. Preetha*, hindutaustainen intialaisnainen, teki riskialttiin päätöksen seurata Jeesusta ja myös maksoi siitä.
Preetha heräsi sairaalassa sietämättömään kipuun. Se jyskytti joka puolella – vartalossa, jalassa, päässä ja kädessä. Hän katsoi pahoin runneltua kättään. Neljässä sormessa ja kämmenessä oli syviä viiltohaavoja, ja verta oli joka puolella.
Preethan silmät täyttyivät kyynelistä. ”Mitä ihmettä on tapahtunut?” hän mietti ja yritti muistaa.
Vähitellen asiat alkoivat palautua mieleen. Humalaiset miehet, metalliputki.
Preethan poika istui äitinsä vieressä ja itki. Hän kysyi: ”Minne me voimme mennä? Lääkärit sanoivat, etteivät hoida sinua, koska olemme kristittyjä.” ”Minä siis kuolen nyt”, Preetha ajatteli.
Ihme johdatti Jumalan luo
Preetha oli perheineen tullut uskoon vuosia aikaisemmin. Hänen tyttärellään Mirailla* oli ollut lapsesta saakka paha ihosairaus. He olivat kokeilleet siihen kaikkea mahdollista hindupapin ohjeiden mukaan, mutta mistään ei ollut ollut apua.
Sitten joku oli kertonut, että Jeesus voisi parantaa tytön. ”Jos niin käy, palvelen häntä lopun elämääni”, Preetha oli vastannut.
Ja kun pastori oli rukoillut Mirain puolesta Jeesuksen nimessä, tyttö todella oli parantunut. Preethan miehestä Navinista* tuli myöhemmin pappi.
Kaikki eivät kuitenkaan iloinneet heidän uudesta uskostaan. Heitä uhkailtiin ja käskettiin lopettamaan seurakunnan kokoukset ja palvelutyö. Heille sanottiin, että kristinusko on ulkomainen uskonto ja Jeesuksen seuraaminen on Intian vastaista toimintaa.
Viha murtautuu esiin
Eräänä päivänä uhkailu muuttui teoiksi. Preetha, Mirai ja Navin olivat rukoilemassa erään seurakuntansa jäsenen, Vinitan, kanssa. Mukana olivat myös Vinitan tyttövauva ja sisar, mutta hänen miehensä oli töissä. Heidän juodessaan teetä alkoi ulkopuolelta kuulua meteliä. Yhtäkkiä sisään murtautui miesjoukko ja pieni talo täyttyi muutamassa sekunnissa. Miehet haisivat viinalta.
Kaikki kävi nopeasti, kuin pahassa unessa. Ryhmän päällikkö tarttui Navinia rinnuksista. ”Emme halua tänne uskontoa, joka on vieras eikä kuulu tänne!”
Viime vuonna Intiassa käytiin satojen kristittyjen kimppuun heidän uskonsa vuoksi.
Miehet hakkasivat kaikkea, mikä tielle osui. Preetha näki kauhuissaan, miten yksi heistä sieppasi Vinitan vauvan ja heitti hänet maahan. Preetha syöksyi pelastamaan lasta, mutta yksi miehistä tarttui häntä kädestä. Hänellä oli metalliputki, jonka hän nosti korkealle Preethan pään yläpuolelle. Preetha nosti kätensä pään suojaksi – ja sitten kaikki pimeni.
Vinita tuli sairaalaan ja istuutui Preethan vuoteen viereen sylissään vauva, joka oli ihmeen kaupalla varjeltunut vakavilta vammoilta. Vinita itse oli loukkaanunut, mutta ei niin pahasti kuin Preetha. Vinita rukoili. Preetha kuuli hänen kuiskaavan: ”Isä, näytä yksin sinun voimasi. Paranna meidät.”
Herra näki ja kosketti
Preetha oli nähnyt, että Jumala voi parantaa. Hän oli parantanut Mirain ihon äidin silmien edessä, mutta parantaisiko Jumala myös hänet sillä tavoin? Vai kutsuisiko hän Preethan kotiin?
Jumalalla todella oli suunnitelma. Open Doorsin paikalliskumppanit veivät Preethan lopulta toiseen sairaalaan ja maksoivat hänen hoitonsa.
Valitettavasti Preethan, Vinitan ja heidän perheidensä tarina ei ole yksittäistapaus, vaan viime vuonna Intiassa käytiin satojen kristittyjen kimppuun heidän uskonsa vuoksi. Kristittyjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä syrjitään laajasti, jopa kuolemaan asti. Myös Preetha pahoinpideltiin henkihieveriin, mutta silti paikallishallinnon ylläpitämän sairaalan lääkärit kieltäytyivät hoitamasta häntä ja olisivat antaneet hänen kuolla – vain siksi, että hän on kristitty.
