Kirjoittanut
Perheneuvoja Leena Jokinen on huomannut työssään, että ongelmien moninaisuus on lisääntynyt parisuhteissa, myös sitotumiskammoa on aiempaa enemmän.
– Keskustelun avulla autamme ihmisiä ongelmissa, jotka voivat olla elämänvaiheeseen liittyviä kriisejä tai ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Joskus kyse voi olla lapsuuden perheeseen liittyvistä asioista, jotka ovat alkaneet mietityttää. Parisuhteen ongelmat ovat kuitenkin tavallisin aihe, kertoo Tampereen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa työskentelevä Leena Jokinen. Asiakkailta ei kysellä mihin he uskovat tai kuuluvatko he kirkkoon, vaan kuka tahansa voi hakea apua. Pyrkimyksenä on rakentaa siltaa ihmisten välille ja auttaa ymmärryksen uudelleen löytymisessä.
Ruuhkavuodet koettelevat parisuhdetta
Yleisimpiä syitä perheneuvontaan tuloon ovat vuorovaikutusongelmat, parisuhteen ajautuminen kriisiin tai ajatukset erosta. Kriisi voi liittyä parisuhteen elämänkaaren vaiheisiin, puolisosta etääntymiseen tai hätään parisuhteen tilasta. Kriisiin on saattanut johtaa myös mm. vakava sairaus, väkivalta tai uskottomuus. Eroajatusten äärellä mietitään muita mahdollisia ratkaisuja.
Perheneuvonnassa käy kaiken ikäisiä pareja. Kirkon tarjoaman perheneuvonnan asiakkaista vuonna 2015 valtaosa, 64,9 prosenttia, oli 30-49 -vuotiaita. Jokisen mielestä se kertoo siitä, että juuri ruuhkavuosien keskellä ihmiset miettivät eniten parisuhdekysymyksiä.
– Ongelmien moninaisuus tuntuu lisääntyneen. Ihmisillä on paljon jaksamisen, päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Perhesuhteet ovat monimutkaistuneet.
Jokinen on huomannut, että vaikka perheen arvostus instituutiona onkin vähentynyt, parisuhteelle asetetaan suuria, epärealistisiakin odotuksia. Jos parisuhteen odotetaan vastaavan kaikkiin omiin onnen odotuksiin, ollaan väärällä tiellä. Kun toinen ei täytäkään unelmaa, sitä lähdetään hakemaan muualta.
– Sitoutumisen kammoa on entistä enemmän. Joskus naimisiin ei uskalleta mennä, vaikka yhteisiä lapsiakin olisi. Halutaan pitää ikään kuin takaporttia auki. Parisuhde menee kyllä hankalaksi, jos sitoutumista ei löydy. Miten silloin voidaan luoda turvallisuutta tai luottaa siihen, että suhde säilyy ja saan tulla näkyväksi sellaisena kuin olen? Tänä päivänä moni kysyy muutenkin, olenko minä rakastamisen arvoinen.
Kulttuurit törmäävät myös kahden suomalaisen parisuhteessa
Kulttuurien yhteentörmäys ei koske vain monikulttuurisia pareja, sillä parisuhteessa kohtaa aina kaksi erilaista lapsuudenkodeista omaksuttua kulttuuria, jotka täytyy sovittaa yhteen. Jos lapsena on nähnyt pelottavia, tuhoisia ja repiviä riitoja, niihin joutumista saattaa aikuisenakin välttää. Tai käyttäytyy itsekin tuhoisasti.
– Ristiriitojen ratkaisemistavalla on paljon suurempi vaikutus suhteen kestävyyteen kuin rakastumisen tunteilla. Vika ei ole vain parisuhteen toisessa osapuolessa. Yhdessä on mietittävä, mikä on meille tärkeää ja miten toimitaan, kun huomataan, että mykkäkoulu tai muu aiemmin käytetty keino ei toimikaan. On tunnistettava omat tunteensa ja toimintamallinsa ja opittava kuuntelemaan ja puhumaan. On aina upeaa, kun asioita aletaan nähdä uudessa valossa ja pari pääsee kiinni syvempään tapaan kommunikoida. Se tietää pysyvämpää muutosta koko suhteessa.
Jokinen kokee työssään palkitsevimmaksi sen, kun uusi yhteys ihmisten välillä aukeaa.
– Siinä ollaan hyvin lähellä anteeksiantamisen, anteeksisaamisen ja armon teemoja, joista koko meidän uskomme puhuu. Ehkä se juuri siksi säväyttää niin vahvasti. Jotkut sanovat tullessaan, että on tämä nyt vähän outoa, kun vieraalle ihmiselle puhumme meidän asioista. Mutta niin minullakin on välillä semmoinen olo, että on se ihmeellistä ja samalla ihan huimaa, että te puhutte, Jokinen nauraa.
kiehtova erilaisuus
Moni ihastuu alussa puolisonsa kiehtovaan erilaisuuteen, mutta suhteen edetessä erilaisuus alkaakin ärsyttää. Voiko yhteinen sävel löytyä silloinkin, kun paljastuu, että ollaankin ihan totaalisen erilaisia?
– Ilman muuta! Ratkaisevaa on, pystytäänkö erilaisuus kääntämään rikkaudeksi. Toisen persoona voi olla loputon ihmemaa, josta voi aina oppia uutta ja huomata, että hän on Jumalan suuri ihme. On tärkeää, ettei viesti toiselle niin, että sinä olet tuollaisena vääränlainen. Kannattaa puhua rehellisesti, omista tarpeistaan käsin, mutta toista arvostaen.
Jokinen uskoo, että rakkaus on lahja ja viittaa Jumalaan. Jumalalta hän pyytää apua ihmisille, joiden yhteinen polku näyttää käyneen liian kapeaksi. Asiakkaiden toiveesta voidaan myös yhdessä kääntyä Taivaallisen Auttajan puoleen.
Raskainta työssä on nähdä tilanteita, joissa puolisot eivät millään löydä ymmärrystä tai myötätuntoa toisiaan kohtaan, tai heillä eroon päätyessään on vain jäätävän vihan ja välinpitämättömyyden tunteita.
Joskus työssä kuulee niin pahoja ja järkyttäviä asioita, että ne mykistävät ammattilaisenkin. Siinäkin kohtaa Jokinen haluaa olla rehellinen.
– Jos odotan, että asiakkaat kertovat rehellisesti asioistaan, silloin minunkin velvollisuuteni on tuoda rehellisesti esiin näkemys heidän tilanteestaan. En tietenkään aina tiedä mitä sanoa. Silloin ihmettelemme tilannetta yhdessä. Ja aina voin jättää tapaamani ihmiset ja heidän asiansa Jumalan käsiin. Se auttaa minua pysymään työssäni ihmisen paikalla. Minun tehtäväni ei ole korjata heidän elämäänsä, vaan auttaa heitä itse korjaamaan sitä.
Pornosta haetaan ratkaisua
Internet on tuonut paljon hyvää ja avannut hienoja mahdollisuuksia, mutta Jokinen on huolissaan siitä, että helposti saatavilla olevalla pornolla on niin lamauttavia vaikutuksia parisuhteeseen.
– Omaan suhteeseensa tyytymätön voi hakea korviketta pornosta eikä välttämättä ollenkaan ymmärrä, miten loukkaavaa ja haavoittavaa se on puolisolle ja miten se vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Miten kukaan voisi kilpailla näiden yliviritettyjen seksikoneiden kanssa, joita se maailma on pullollaan? Vaikka puhutaankin aikuisviihteestä ja ideana on kenties hakea piristystä parisuhteeseen, todellista läheisyyttä ja puolisoiden yhteyttä porno ei tue. Se, voinko olla omalle puolisolle läsnä, on kuitenkin koko homman ydin.
Kun perheessä asuu pelko
Jos perheessä on väkivaltaa, väkivallantekijää autetaan kantamaan paitsi häpeänsä, myös vastuunsa teoistaan. Asioiden pitää oikeasti muuttua. Ensimmäinen tavoite on väkivallan katkaiseminen. Sen jälkeen – jos päästän työskentelyssä turvallisesti eteenpäin – ryhdytään korjaamaan tunnepuolella syntyneitä haavoja ja rakentamaan luottamusta pikkuhiljaa uudelleen.
Joskus väkivallan uhri on sekä fyysisesti että henkisesti niin nujerrettu, ettei enää osaa tai jaksa paeta. Toimintakyky on alentunut, eikä voimia ole ajatella mitään muuta, eikä rohkeutta irrottautua tuhoisasta parisuhteesta. Suhteessa voi myös olla paljon hyvää ja kerran annettu lupaus rakastaa toista vaikeinakin aikoina estää lähtemästä. Jokinen on nähnyt, kuinka moni kärsii ja suostuu alistamiseen, johon kenenkään ei pitäisi suostua.
– Silloin kysyn, mitä sinä tarvitset juuri nyt, minkälaisen elämän sinä haluat ja vastaako tämä nykyinen tilanteesi todella sitä.
Valitettavasti myös uskovissa perheissä on väkivaltaa. Silloin kyse on usein väkivallan muodosta, jossa on käsitetty väärin Raamatun opetus ja koetaan Jumalan antaneen oikeutuksen epäterveeseen vallankäyttöön. Väkivalta on aina väärin, mutta sen tunnustaminen kristillisissä piireissä saattaa olla tosi vaikeaa, Jokinen arvelee. Väärä ajatusmalli pitäisi pystyä korjaamaan, jotta päästään eteenpäin. Väkivallantekijän on havahduttava näkemään millaista pelkoa ja hätää on toiselle aiheuttanut ja tajuttava vastuunsa puolisostaan Jumalan edessä.
Tarkoittaako anteeksiantaminen kaiken hyväksymistä?
– Anteeksiantaminen ei ainakaan saa olla suostumista uhriksi jatkossakin, Jokinen muistuttaa.
Anteeksiantaminen voi olla pitkä ja haastava prosessi. Ensin pitää selvittää, mitä minulle on tapahtunut, mistä kärsin ja mitä tapahtuneet asiat minulle tarkoittavat. Vasta kun kipunsa pystyy kohtaamaan, voi antaa anteeksi. Laastari syvän avohaavan päällä ei auta, vaan haava pitää oikeasti ensin hoitaa kunnolla.
Jokaisella on lupa haluta turvallista arkea ilman pelkoa. Joskus tarvitaan vihaa, että tajuaa mitä on tapahtunut, miten rajoja on rikottu ja että oppii suojelemaan rajojaan. Mutta vihaan ja katkeruuteen jämähtäminen ja koston hautominen puolestaan vetävät varjon koko elämän päälle ja kahlehtivat tavalla tai toisella.
Yksikin lyönti on liikaa
Jokinen rohkaisee hakemaan apua ajoissa, sillä asiat usein vain mutkistuvat ajan kuluessa. Jos väkivallan raja on ylitetty, tilanne valitettavasti yleensä vain pahenee. Lähisuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille apua tarjoaa myös ympärivuorokautisesti päivystävä maksuton ja valtakunnallinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Nollalinja-puhelinpalvelu. Numeroon voi soittaa nimettömänä. Soittaa voi myös väkivallan tekijä. Nollalinja auttaa myös seksuaalisen väkivallan uhreja, vaikka kyse ei olisi lähisuhteesta.
Kirkko on tehnyt parisuhde- ja perheneuvontatyötä yli 70 vuotta vuodesta 1944 lähtien. Kirkon Perheasiainneuvottelukeskuksella oli vuonna 2015 asiakkaita yhteensä 18154. Palvelu on maksutonta.
Lopuksi Jokinen muistuttaa, että parisuhteen hyvinvointia edistävät aivan pienetkin asiat. Toisen huomioiminen arjessa, ja vaikkapa jokailtainen yhteinen teehetki ja kuulumisten vaihto ovat esimerkki pienistä asioista, joiden moni pariskunta on kuitenkin huomannut vaikuttavan paljon.
