Kirjoittanut
Kiivastahtisuus on hiipinyt monen elämäntavaksi. Miksi olemme niin kiireisiä myös kristillisessä työssä?
Lausannen liikkeen Euroopan alueen johtaja Jim Memory toteaa missiologisessa raportissaan Europe 2021, että lähetystyön kieli nojaa edelleen paljon siirtomaa-ajan käsityksiin ja valitusajasta vaikutteita saaneeseen ajattelutapaan. Memoryn mukaan sellaiset termit kuin kenttä tai mobilisointi ovat vanhanaikaisia ja jopa sotilaallisia. Se, miten käsitämme lähetystyön, nojaa paljolti myös teolliseen vallankumoukseen, jossa keskityttiin suunnitteluun, järjestelmiin, tavoitteisiin, strategioihin ja mitattaviin tuloksiin.
Motivoivatko tulokset, tavoitteet ja menestyminen tarpeeksi pitkällä tähtäimellä? En usko, mutta
ne pitävät meidät kiireisinä.
Henkilökohtaisesti olen kokenut raskaaksi kiireen ja työn suuren määrän. Tarpeet ovat valtavia ja evankeliumin välittämisellä on kiire. Kaikenlaisia innostavia ideoita tulvii eri suunnilta. On painetta reagoida nopeasti ja käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi, koska se on mahdollista. Nykyteknologian avulla on äärimmäisen helppoa järjestää kokouksia toinen toisensa perään ja pitää yhteyttä kansainvälisiin kumppaneihin mihin aikaan päivästä tahansa. Etenkin koronapandemian aikaan, kun aikaa ei tuhlattu matkustamiseen, meistä tuli erittäin tehokkaita verkkotapaamisten ja -seminaarien virrassa. Koemme itse aikaansaatua kiirettä, joka karkaa käsistä liian helposti ja uuvuttaa meidät. Siitä huolimatta ajattelemme olevamme vain vastuullisia, tehokkaita ja rehkimässä Jumalan valtakunnan hyväksi.
Dopamiinia vai rakkautta?
Kun ihminen saa olla keskellä Jumalan toimintaa, hän kokee mielihyvän ja jännityksen tunnetta, saa dopamiiniannoksen. Siihen alkaa tottua ja sitä kaipaa. Ei ole helppo myöntää, että hyvin intensiivisessä kristillisessä toiminnassa mukana oleminen voi aiheuttaa riippuvuutta. Sen sijaan, että kohtaisin tyhjyyden, joka seuraa, kun aivoni eivät saa kemiallista tehostetta, on helpompaa ja tuskattomampaa koettaa vain pysyä kiireisenä työn parissa tai upota loputtomaan sosiaalisen median virtaan.
Miten helposti unohdammekaan ihmiselämän biologiset lainalaisuudet. Jopa kaikkein kyvykkäimpien ja lahjakkaimpien kristillisessä työssä mukana olevien on nukuttava, syötävä terveellisesti, harrastettava liikuntaa ja tutkailtava muutakin kuin tietokoneen näyttöä. Liian
monet meistä ajattelevat kuitenkin, ettei tämä koske minua. Oma rajallisuus ja tavallinen ihmisyys eivät tunnu sopivan kuvaan tehokkaasta ja voitokkaasta työntekijästä. Voi tuntua nololta myöntää oma haavoittuvuutensa tai joutua tilanteeseen, jossa ainoa tapa torjua riippuvuutta on olla tilivelvollinen toiselle. Mutta meidät on kaikki kutsuttu tähän: olemaan vain ihmisiä.
Kylväjää perustamassa ollut Per Wallendorf oli ruotsinkielinen, Pyhän Hengen täyttämä ja karismaattinen luterilainen pastori. Hän palveli muutamia vuosia Jerusalemissa 1950-luvulla ja oli väitellyt tohtoriksi Qumranin teksteistä. Olen kuullut, että hänen tavallisin työtovereille ja Kylväjän läheteille suunnattu kysymyksensä oli: ”Rakastaako Jeesus sinua?”
Tiedänkö, ymmärränkö ja muistanko, että olen rakastettu? Onko se kristillinen identiteettini ja kutsumukseni? Lähetystyön motivaation ei pitäisi perustua tuloksiin, tavoitteisiin tai menestykseen. Tällainen motivaatio ei kestä eikä se ole raamatullista. Lausannen liikkeen Kapkaupungin sitoumus sanoo selvästi, että lähetys on Jumalan rakkauden ilmaus: Jumalan antama lähetystehtävä on syntynyt Jumalan rakkaudesta. Jumalan ihmisten tekemä lähetystyö nousee rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumalakin rakastaa. Maailman evankeliointi on Jumalan rakkauden virtaamista meihin ja meidän kauttamme eteenpäin. Me olemme vakuuttuneita Jumalan pelastavasta armosta ja vastaamme siihen armoon uskossa ja rakkauden kuuliaisuudessa. Me rakastamme, koska Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme sovitukseksi.
Per Wallendorf puhui Jumalan rakkaudesta samanlaisella mutta vieläkin läheisemmällä tavalla. Kaikkivaltias, ikuinen Jumala voidaan kohdata henkilökohtaisesti, ja silloin voimme löytää vastauksen suurimpaan kysymykseemme: rakastaako Jeesus minua? Wallendorf väittää, että tässä
on myös menestyksekkään kristillisen työn salaisuus. Päivittäisellä, elävällä yhteydellä kaikkialla läsnä olevaan Jumalaan on odottamattomia seurauksia elämässämme ja ympärillämme olevien ihmisten elämässä. Se voi vaikuttaa kansakuntiin ja kulttuureihin, joiden keskelle Jumala lähettää meidät kertomaan Hänestä.
Rauha heitetään syliimme
Vauhdin hidastaminen ja Jumalan läsnäolossa viipyminen voi olla epämukava kokemus. Jumala ei vaikuta vain ajatuksiini vaan koko persoonallisuuteeni, koko olemukseeni. Elävä Jumala haluaa purkaa vakiintuneet tapani ja luoda minut uudestaan. Wallendorfille taivaan valtakunnan salaisuus oli sekä kätkettynä että samaan aikaan ilmituotuna Jumalan olemuksessa. Jumalan todellinen tunteminen edellyttää meitä jatkuvasti keskittymään Jumalaan ja yhä uudelleen omistautumaan hänelle. Pankaamme sivuun väärä informaatio ja valheet, jotka olemme kaiken kiireen ja teknologisen vyörytyksen keskellä nielleet. Jumala, joka on rakkaus, rakastaa meitä. Antakaamme Hänen rakastaa meitä!
Raamatunopettajana Wallendorf syvensi käsitystä Jumalasta ja Hänen toiminnastaan opettamalla Raamatun alkuperäisten heprean tai kreikan sanojen merkityksiä. Kuten tiedämme, Jumala ilmaisi itsensä Abrahamille sanoilla ani huu. Heprean kielessä se tarkoittaa ”minä olen”. Kiireen keskellä meistä tuntuu usein, ettei aika riitä. On tärkeää muistaa, että Jumala ei ole ajan rajoittama. Jumala ei ole hidasliikkeinen, pölyttynyt vanhus menneisyydestä, vaan hän on aktiivisesti läsnä tässä hetkessä ja jo nyt tulevaisuudessa. Jumala ei ole jäänyt historiaan eikä meidän tavallamme joudu kamppailemaan nykyisyyden kanssa. Hän oli, on ja tulee olemaan sama, ei paikallaan polkevalla ja pysähtyneellä vaan uudistavalla tavalla. Jokaisena tulevana hetkenä Hän valitsee omasta vapaasta tahdostaan, kuinka Hän ilmaisee itsensä ja rakkautensa tässä maailmassa ja kuinka Hän toimii luomakunnassaan. Hän on se, joka Hän on.
Wallendorf avaa uusia ulottuvuuksia myös Jeesuksen ennen taivaaseen astumista opetuslapsilleen antamaan jäähyväislupaukseen. Johanneksen evankeliumissa 14:27 Jeesus lupaa: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Kun Jeesus sanoo jättävänsä rauhan, se ei tarkoita, että Hän laskee sen pöydälle ja lähtee pois, ja meidän on mentävä hakemaan rauha itsellemme. Jeesuksen verbi tässä on kreikan kielen afiemi, joka on paljon aktiivisempi. Aivan kuin Jeesus tahtoisi sanoa meille: heitän teidän käsiinne minusta lähtöisin olevan rauhan, saatte sen lahjana. Pääsubjektina ja aktiivisimpana toimijana tässä on Jeesus. Meidän tehtävämme on vastaanottaa ja antaa Hänen voimansa viedä meitä eteenpäin. Mistä sitten Jeesus löytyy maailmamme kiireen keskellä?
Europe 2021 -missiologinen raportti puhuu uudelleen määritellystä lähetyksestä: ”Kutsumuksemme on koko elämän kattava opetuslapseus, joka hylkää pyhän ja maallisen välisen kahtiajaon ja elää joka päivä kokonaisvaltaista elämää uskossa.”Meitä kutsutaan ja haastetaan elämään todellista ja aitoa elämää. Meitä ei ole tarkoitettu palamaan loppuun kiireen ja stressin vaikutuksesta. Meidät on kutsuttu näkemään, että olemme syvästi rakastettuja.
Jeesus on siellä, missä hän on aina ollut: hädässämme ja kärsimyksessämme, ilossamme ja voitossamme, sanassaan, pelastushistoriassa ja tulevassa pelastuksessa, Jumalan lupauksissa. Ja meissä, rakastamassa meitä.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28-30)
Lyhennetty apulaislähetysjohtaja Hanna Lindbergin puheesta Lausanne Consultation on Jewish
Evangelism -konferenssissa Tanskassa.
Europe 2021-raportti on vapaasti ladattavissa netissä.
Teksti: Hanna Lindberg
Suomennos: Riitta Bonny
Editointi: Mari Turunen
Lue lisää:
”Sinä olet rikas” – Kylväjän uudet lähetystyöntekijät siunattiin Tampereella
