Kirjoittanut
Ville Hallikainen tutki, miten vetovoimaiseksi 70 teologian opiskelijaa kokee papin ammatin. Liberaalisti ajattelevat eivät halunneet kirkkoon töihin toisin kuin konservatiivit.
Ville Hallikaisen käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma hyväksyttiin lokakuussa Itä-Suomen yliopistossa. Hän kartoitti, mitkä tekijät saavat opiskelijat kiinnostumaan papin työstä ja valitsemaan sen ammatikseen.
Hallikainen selvitti myös, miksi jotkut suhtautuvat siihen tulevaisuuden työnään epäilevästi tai sulkevat sen kokonaan pois omalta kohdaltaan.
Tutkimuksessa nousi esiin vastakkainasettelu kirkon tulevaisuuden suhteen.
– Kirkkoon liberaalisti suhtautuvat eivät halunneet kirkkoon töihin toisin kuin konservatiivit. Konservatiiveille oli kuitenkin muodostunut käsitys, että kirkko suhtautuisi heihin huonosti.
– Osa ihmisistä, jotka eivät uskoneet saavansa Suomen kirkosta töitä, suunnittelivat työpaikan hankkimista ulkomailta tai muusta kristillisestä kirkkokunnasta.
Suurin osa opiskelijoista oli pohtinut jollakin tasolla suhdettaan pappeuteen.
Kutsumus koettiin vahvasti henkilökohtaisena asiana. Sen puuttuminen saattoi saada opiskelijan hylkäämään kokonaan papin ammatin.
Toisaalta kutsumusta saatettiin kokea myös esimerkiksi diakoniatyöhön.
– Opiskelijoiden asennetta voi selittää Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallinen linja. Sen mukaan pappisvihkimyksen saajalla on oltava ammattiin sisäinen ja ulkoinen kutsumus.
Papin työn tavoittelusta luopuneilla tai sen alusta asti poissulkeneilla ei useinkaan ollut kristillistä vakaumusta.
Alalle työllistyminen koettiin yleisesti haasteelliseksi ja epävarmaksi, sillä työpaikkoja on vähemmän kuin hakijoita. Jotkut kokivat työnhaunkin vaikeaksi.
– Osa oli alkanut miettiä vaihtoehtoisia ammatteja, ja osa oli kokonaan luopunut pappeuden tavoittelusta.
Hallikainen päätyi pro gradussaan jaottelemaan teologian opiskelijat viiteen tyyppiluokkaan sen mukaan, miten he suhtautuvat papin ammattiin.
Tässä aineistossa selvä enemmistö, 22 opiskelijaa, paljastui luopujiksi, jotka olivat päättäneet olla ryhtymättä papeiksi:
– Joillakin heistä oli huonoja kokemuksia opintojen vasteesta työelämässä ja kirkon soveltavista opinnoista. Suhtautuminen pappeuteen oli muuttunut kriittisemmäksi ja arvioivammaksi. Osa koki, ettei ollut tehtävään tarpeeksi kyvykäs.
– Joukossa oli konservatiivisesti kirkkoon suhtautuvia opiskelijoita.
Poissulkijoiksi Hallikainen nimesi ne, jotka tiesivät jo opintojen alussa, etteivät ryhdy papeiksi. Heitä oli 9.
”Luopujien” ja ”poissulkijoiden” lisäksi tutkija löysi ”aikovia”, ”löytäjiä” ja ”pohtijoita”.
Aikovat (16 henkilöä) suuntautuivat opintojen alusta lähtien pappeuteen. Löytäjillä (9) pappiskutsumus oli alkanut orastaa opintojen edetessä.
Pohtijat (14) punnitsivat vielä urasuunnitelmaansa.
Tutkielman päälähde oli vuonna 2015 kerätty kyselyaineisto, jossa oli vastaajina vuonna 2010 teologian opintonsa aloittaneita Helsingin yliopistosta ja Itä-Suomen yliopistosta.
Hallikaisen käsittelyyn päätyivät yhteensä 70 henkilön vastaukset. Heistä selkeä enemmistö, 49, kouluttautui Helsingin yliopistossa. Itä-Suomen yliopistosta mukana oli 21 opiskelijaa.
