Kirjoittanut
– On etuoikeus tehdä töitä nuorten aikuisten kanssa, joilla on ennakkoluuloton halu vastata kutsuun ja viedä evankeliumia eteenpäin, lähetyskurssin vetäjä Pentti Marttila kuvaa.
Etäopettaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Tämän huomasi Kylväjän ulkomaantyönjohtaja Pentti Marttila maalis-huhtikuussa vetäessään Kylväjän lähetyskurssia. Maaliskuun toisella viikolla Suomen hallitus kehotti kansalaiset etätöihin ja kokoontumisia kehotettiin välttämään. Niinpä lähetyskurssillakin siirryttiin lennosta etäopetukseen.
– Oli hyvä, että olimme ehtineet tutustua kurssilaisten kanssa toisiimme ennen etäopetukseen siirtymistä, Marttila toteaa.
Opettajille muutos merkitsi ajatusjumppaa, sillä vuorovaikutus Teams-yhteyden kautta on erilaista kuin kasvokkain. Oli kehitettävä uusia työskentelytapoja ja opetusmateriaaleja oli tehtävä osittain uusiksi. Etäopetuksessa korostui monipuolisuuden vaatimus.
– Koulutuksen teemat säilyivät suunnitelman mukaisina, mutta niitä piti tiivistää. Opin rytmittämisen ja taukojen merkityksen etäopetuksessa, hän taustoittaa.
Etäopetukseen siirtyminen testasi kurssilaisten paineen ja epävarmuuden sietokykyä, sillä samaan aikaan kurssilaisilla oli henkilökohtaisessa elämässään isoja muutoksia.
– Kurssin aikana syntyi vauva, joku oli juuri mennyt naimisiin, ja yhden kurssilaisen seurustelukumppani asui eri maassa, eikä pari voinut tavata maiden rajojen mentyä kiinni. Yhdessä perheessä vanhemmat ohjasivat kouluikäisiä lapsiaan omien opintojensa rinnalla, Marttila kuvaa.
Haastavat tilanteet hitsasivat kurssilaisia yhteen, ja kevään aikana rukoiltiin paljon. Pentti Marttila pyrki tukemaan lähetyskurssilaisia olemalla heihin paljon yhteydessä.
Lähetyskurssiin kuuluu kutsumuksen pohdinta, mutta Marttila näkee, että tänä vuonna pohdinta oli entistäkin intensiivisempää.
– Elämän ja kuoleman kysymykset olivat käsinkosketeltavia, sillä rukoilimme yhden kurssilaisen tuttavan puolesta tämän sairastuttua koronaan. Lopulta hän menehtyi.
Opiskelijoiden vilpitön kysely ja rehellisyys haastoivat myös Marttilaa. Tällainen vuorovaikutus on opettajalle antoisinta.
– Kurssin aikana todella pohdittiin sitä, mistä on valmis luopumaan vastatakseen lähetyskutsuun ja minkä puolesta on valmis elämänsä antamaan.
Kurssin lopuksi opiskelijat kokoontuivat yhteen. He kiittelivät Kylväjää ketterästä valmiudesta muuttaa kurssin toteutustapaa. Monen kurssilaisen kohdalla epävarmuus jatkuu edelleen.
– Emme vielä tiedä, milloin he pääsevät työalueilleen. Heillä on halu lähteä, ja meillä on valmius lähettää heti, kun lennot vain käynnistyvät ja maiden rajat avataan, Marttila kuvaa.
Nuoren perheen kevät oli täynnä muutoksia
Lähetyskurssilla opiskelleelle Koistisen pariskunnalle opettajien antama tuki oli merkittävää.
– Ensimmäiset viikot olivat intensiivisiä sisäisen prosessin kannalta, ja tuntui, että ajatukseni olivat sekaisin. Sain kuitenkin rauhan nopeasti ja ymmärsin, ettei tarvitse olla valmiimpi kuin mitä on. Se antoi rentoutta, kertoo vaimo.
Kurssin parasta antia oli ryhmä, jossa oli antoisaa jakaa omia ajatuksia. Myös luentojen laaja-alaisuus ilahdutti.
– Aiheet olivat tosi monipuolisia. Opiskelimme teologiaa, tutustuimme seurakuntaa perustavaan työhön ja lähetystyöntekijän elämään käytännöllisesti, kuten erilaisiin kriiseihin sekä jaksamista tukeviin asioihin.
Haastattelua edeltävänä sunnuntaina pariskunta seisoi Suomen Raamattuopiston auditoriossa siunattavana lähetystyöhön. Millainen merkitys juhlalla oli?
– Rehellisesti sanottuna perheessämme on ollut keväällä isoja muutoksia. Muutimme kurssin jälkeen, laitoimme uutta kotia, ja kuukauden ikäinen vauvamme kastettiin juhlaa edeltävänä päivänä. Siunaustilaisuus oli itselleni pysähtymisen hetki, joka vahvisti: tässä perheemme tulee olla. Jumala johdattaa meitä lähetystyöhön.
Vaikka vaimon huomio keskittyi vauvaan ja 2-vuotiaaseen taaperoon juhlajumalanpalveluksessa, Kylväjän hallituksen puheenjohtajan Teemu Liikalan siteeraama Paavalin kehotus Timoteukselle välttää nuoruuden kiihkoa (2.Tim. 2:22–26) jäi mieleen.
– Aluksi se hymyilytti yllättävyydellään, mutta siinä oli hyvä viesti. Nuoruuden innossa ei tule ryhtyä vänkäämään, vaan intoa tulee käyttää viisaasti.
Nyt perhe on asettunut uudelle paikkakunnalle, jonne heidät johdatti miehen työ. Samalla vanhemmat sulattelevat lähetyskurssin antia, kokoavat lähettäjärengasta ja tapaavat läheisiään.
– Tämä on pieni väliaika kurssin ja työalueelle lähdön välimaastossa. On hyvä, että ajatukset saavat muhia kesän yli. Syyskuussa sitten alkavat lähtövalmistelut, ja tarkoituksemme on lähteä Etiopiaan ensi vuoden alussa, mies kertoo.
Kuvat: Sari Savela
