Kirjoittanut
Uhrin roolista on tullut sankarillinen ja siksi tavoiteltu asema, sanoo kirjan Uhriutumisen kulttuuri julkaissut Daniel Nylund. Hänen mukaansa loukkaantumisen kokemukselle annetaan nykyisin liian suuri merkitys.
Tästä lähtökohdasta lähdettiin tänään keskiviikkona loukkaantumatta ja uhriutumatta Radio Dein Viikon Debattiin, kun vieraana olivat Nylund ja vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo.
– Aikaisemmin kivittäjät olivat aina vakuuttuneita siitä, että ovat oikeassa, mutta 2000-luvulla oikeassaolemisen rooli onkin siirtynyt uhrille, jonka kokemusta ei saa kyseenalaistaa. Tämä on uhrin roolin täysi perversio, sanoo Nylund.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ei Nylundin tarjoamaa asetelmaa niele. Honkasalo näkee paljon vääryyksiä ympärillään ja sanoo sen usein ääneen, muttei suostu kantamaan hänelle mediassakin joskus tarjottua valtakunnanloukkaantujan viittaa. Honkasalon mukaan kyse on yhteiskunnallisesta kritiikistä, jota pyritään vähättelemään.
”Loukkaantumispuhe on sellainen nopea tapa väistää kritiikin kärki.”
– Kriittinen näkemys saa usein vastalauseen: taas hän pahoitti mielensä. Loukkaantumispuhe on sellainen nopea tapa väistää kritiikin kärki, sanoo Honkasalo.
Nylundin mukaan loukkaantumisesta on tullut vallankäyttöä. Koska loukkaantumisen kokemusta ei saa kyseenalaistaa, loukkaantuja saa keskustelussa vallan päättää, kuka puhuu ja miten saa puhutaan.
– Ei se toimisi muuten kuin yhteiskunnassa, jossa on opittu, että toiminnan eettisyyttä mitataan sillä, syntyykö uhreja vai ei. Uhrin rooliin vetoamisesta tulee eettinen painostuskeino. Ikään kuin loukkaantumiseni antaisi oikeutuksen arvostella käytöstäsi, selittää Nylund.
Nylundilla on tarjota kuitenkin yksinkertainen ratkaisu.
– Eihän loukkaantumisella ole mitään valtaa, jos loukkaantuja jätetään kantamaan vastuu omasta loukkaantumisestaan.
Honkasalon mukaan on jo lähtökohtaisesti ongelma, jos unohdetaan valtasuhteet, joissa keskustelua käydään.
– Loukkaantujan ja uhriutujan määre annetaan ulkopuolelta, harvoinhan se on keskustelijan itseidentifikaatio. Silloin on aika paradoksaalista ajatella, että loukkaantuja pitäisi jättää kantamaan vastuu, kun koko loukkaantujan rooli on asetettu hänelle ulkoa.
Yhtä mieltä keskustelijat olivat siitä, että loukkaantumispuheeseen keskustelu tapaa päättyä. Nylundin mukaan uhriutuja voi loukkaantumiseensa vedoten kieltäytyä kuuntelemasta toista osapuolta. Honkasalon mielestä ongelma on päinvastainen.
– Loukkaantumisesta puhuminen on tapa lukkiuttaa keskustelu heti lähtökohdiltaan, sanoo Honkasalo.
Veronika Honkasalon mukaan puhe loukkaantumisesta on yleistynyt samalla, kun ryhmät, joita ei aiemmin ole kuultu, ovat päässeet ääneen.
– On vähemmistöjä, jotka ovat aikaisemmin olleet todella alistettuja. Kun he ovat saaneet tilaa, se vavisuttaa valtarakenteita, sanoo Honkasalo
”Erityisesti naispoliitikon viestiä vähätellään: menikö tunteisiin, pitääkö aina olla noin negatiivinen, onko se aika kuukaudesta?”
Daniel Nylund puolestaan korostaa koko uhriutumisen kulttuurin olevan tuoretta tuontitavaraa.
– Se on tullut amerikkalaisista yliopistoista, joissa opiskelijat ovat alkaneet loukkaantuneilla tunteillaan rajoittaa oppikirjojen sisältöä ja puuttua vieraileviin luennoitsijoihin.
Nylund viittaa myös Åbo Akademissa miestenpäiväksi 2018 suunniteltuun seminaariin, johon oli yhdeksi esiintyjistä kutsuttu ruotsalainen yhteiskuntavaikuttaja Alexander Bard.
– Hänet määriteltiin ihmiseksi, joka saattoi tuottaa turvattomuuden tunnetta ja emotionaalista uhkaa opiskelijoille.
Opiskelijat vetosivat rehtoriin eikä Bardin esiintymistä kampusalueella sallittu. Veronika Honkasalon mukaan puhe liian helposti loukkaantuvista opiskelijoista kytkeytyy alt-right -liikkeeseen.
– Äärioikeisto yrittää syöttää meille ajatusta siitä, että olisi jokin ”lumihiutalesukupolvi”. Tämän retoriikan tarkoituksena on hyökätä sekä feminististä liikettä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Veronika Honkasalon mukaan puhe loukkaantumisesta on myös vahvasti sukupuolittunutta.
– Erityisesti naispoliitikon viestiä vähätellään: menikö tunteisiin, pitääkö aina olla noin negatiivinen, onko se aika kuukaudesta?
Sukupuolittunut oli Debatin keskusteluasetelmakin, kun lähetykseen oli kutsuttu mies kritisoimaan loukkaantumista ja nainen sitä selittämään. Daniel Nylund ei kuitenkaan tunne ronskin äijän roolia omakseen edes tässä keskustelussa.
– Jos tuo oli toimittajan tarkoitus, niin huti tuli. Minä olen ihan neiti näissä tunneasioissa, sanoo Nylund.
Kuuntele Viikon debatti [Radio Dei 16.10.2019]:
