Kirjoittanut
Luottamus on perimmäiseltä luonteeltaan kuin uskonhyppy. Jos haluaa saavuttaa jotakin arvokasta, on kannettava myös haavoittumisen riski.
Luottamus on sekä abstrakti käsite että jotakin, josta jokaisella on käsitys. Luottamus tai epäluottamus ovat läsnä kaikessa vorovaikutuksessa.
– Tutkimusilmiönä luottamus on liukas, käsistä luiskahtava saippua, sanoo Itä-Suomen yliopistossa tutkimuspäällikkönä ja lehtorina työskentelevä Mirjami Ikonen.
Hän on itse tarttunut saippuaan narratiivisten eli kertomuksellisten tutkimusmenetelmien avulla.
– Niillä voi raportoida tutkimustuloksia niin, että ne herättävät tunteita. Tutkimuslöytöjä ei ilmaista lukuina ja käsiterakennelmina vaan kertomuksina ja kirjallisina muotokuvina.
Luottamuksen uudelleenrakentumisprosessia yhteisössä voidaan kuvata yksittäisen jäsenen ajatusten, valintojen ja kokemusten kautta. Samalla etsitään yleistettäviä periaatteita. Lukija asettuu kuin peilin eteen: Miten oman yhteisöni tilanne muistuttaa tai ei muistuta kuvattua? Miten itse suhteudun muotokuvaan? Näin voi syntyä hyödyllisisä havaintoja ja oivalluksia. Ikoselle onkin tärkeää, ettei tutkimusta tehdä tutkimuksen vuoksi. Tavoitteena on organisaatioiden ja yhteisöjen kukoistus sekä kestävä työelämä.
Laatu
Työelämän organisaatioissa esihenkilöillä on yleensä direktio-oikeus suhteessa alaisiinsa: Käskyvaltaa voi käyttää. Väitöstutkimusaihetta aikanaan pohtiessaan Mirjami Ikonen oivalsi, että vapaaehtoisorganisaatioissa tilanne on toinen.
– Löytyisikö sieltä johtajuuden ydin? Minulla on omaakin kokemusta vapaaehtoistyöstä ja sen johtamisesta. Kun johtaja ei voi vedota valta-asemaan, on panostettava luottamuksen rakentamiseen. Jos aineetonta pääomaa hoidettaisiin organisaatioissa kuten talouspääomaa, ne kukoistaisivat.
Vaikka yksiöiden toiminnalla on suuri merkitys, luottamus sijaitsee enemmän yksilöiden välillä kuin yksilöissä.
Luottamus on haastettuna etenkin, kun kohdataan muutoksia. Jos johtajan toiminta on ennakoitavaa, luottamus voi kestää. Mutta entä jos ennakoitavuus liittyy siihen, että tietää johtajan tekevän jatkossakin huonoja valintoja?
– Luottamuksesta puhutaan usein mitattavana asiana, sitä on paljon tai vähän. Itse näen sen laadullisemmin. On heikkoa ja vahvaa luottamusta tai jotain siltä väliltä.
Luottamus rakentuu, jos toinen osapuoli käyttäytyy luottamuksen arvoisesti. Ennakoitavuuden lisäksi hyväntahtoisuus on tärkeää.
– On voitava luottaa, että esihenkilö on alaisen puolella ilman taka-ajatuksia. Jos ajattelee, ettei johtaja halua minulle pahaa, vaikka ei osaakaan tehdä oikeita päätöksiä, vahva luottamussuhde saattaa säilyä.
Happinaamari
Suuretkaan muutokset eivät aina ole ongelma itsessään. Ongelma on, jos tilanteista ei tarjota tietoa tai ei ole tilaa ilmaista kokemuksia ja tunteita. Mirjami Ikonen ohjasi taannoin pro gradu –tutkimuksen, jossa tarkasteltiin osin alas ajettavaa, osin toiseen yritykseen fuusioitavaa organisaatiota.
– Viestintää hoitanut johtaja asettui samalle tasolle alaistensa kanssa. Syntyi kokemus, että kaikki ovat samassa veneessä. Johtaja ilmaisi, ettei tiedä itsekään, jatkuuko hänen työnsä. Hän piti myös alaiset ajan tasalla.
Korona-aikana tehdyt tutkimukset ovat korostaneet, miten tärkeää on antaa tunteille tilaa. Jos ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta on saanut ilmaista, on selvitty paremmin.
– Onnettomuustilanteessakin happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille. Tarvitaan tietty turvallisuuden taso, henkinen happinaamari, jotta voi tehdä työtään.
Pennejä
Pankkitilimetafora sopii Mirjami Ikosen mukaan hyvin kuvaamaan luottamusta. Jokainen johtajasta juoksupoikaan voi kerryttää luottamuspääomaansa toimimalla pääosin luottamuksen arvoisesti: ammattitaitoisesti, hyväntahtoisesti ja oikeudenmukaisesti.
– Jos johtajan tulkitaan toimivan taitamattomasti, epäreilusti tai välinpitämättömästi, se syö kertynyttä luottamuspääomaa. Jos pääomaa on ollut riittävästi, tili ei silti mene miinukselle.
Seurakunnassa on vaikea sallia lipsumista, vaikka toisessa organisaatiossa ajattelisi, että puheet nyt ovat puheita.
Luottamus syntyy pitkäjänteisesti kokemuksista, että toinen osapuoli tekee rakentavia valintoja. Omia tulkintoja toisen toiminnastakin on opittava kyseenlaistamaan, oleellista tietoa voi puuttua. Jos luottamuspääomaa on, alaisten on helpompi tehdä suopeita tulkintoja johtajan valinnoista. Jos johtaja tarjoaa myös tietoa tekemistään valinnoista, virheellisille tulkinnoille on vähemmän tilaa.
Kuten penni on miljoonan alku, luottamuskin rakentuu hyvin pienistä asioista: tervehdyksistä, kuulumisten kyselemisestä, hyväntahtoisista eleistä.
– Tämä tulee vastaan kerta toisensa jälkeen: Isojakin kolhuja kestävä luottamustili kertyy hyvinkin vaatimattomilla valinnoilla.
Hyppy
Ei rakkautta ilman rohkeutta asettua tilanteeseen, jossa sen voi menettää. Sama pätee luottamukseen. Luottava asettuu haavoittuvaan asemaan, ottaa riskin tulla petetyksi.
– Kuin uskonhyppy. Askel otetaan toivoen, ettei pudota kuiluun.
Hyppy on turvallisempi, jos organisaation menettelytavat ovat läpinäkyvät. Toteutuuko tämä Ikosen kokemuksen ja näkemyksen mukaan seurakunnissa?
– Ei tarvitse olla edes toiveikas vastatessaan, että suunta ja kehitys on ollut hyvää.
Toisaalta Ikonen ajattelee, että vaikka läpinäkyvyyteen kuuluu virheitten myöntäminen ja anteeksi pyytäminen, kaikkea ei tarvitse käydä läpi koko seurakunnan kanssa.
– On viisautta, että johtajilla on keskinäisiä tuuletuksen paikkoja, joissa purkaa ja jakaa asioista. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, siitä aiheutuu vain väärinkäsityksiä.
Seurakunnan selkeä vahvuus on, että siellä voidaan edistää läpinäkyvyyttä sukupolvien välillä. Yhteiskunnassa ei juuri ole rakenteita, jotka tukevat säännöllisten ylisukupolvisten kohtaamisten ja suhteiden syntymistä.
– Seurakunnat voivat olla esimerkkeinä.
Kuuntelu
Sanojen ja tekojen saumaton yhteys on luottamuksen syntymisen ja säilymisen kannalta oleellista. Moni tulee seurakunnassa haavoitetuksi tällä alueella.
– Odotukset ovat korkeammat. Seurakunnassa on vaikea sallia lipsumista, vaikka toisessa organisaatiossa ajattelisi, että puheet nyt ovat puheita.
Kokemuksiin sanojen ja tekojen kohtaamattomuudesta voi vaikuttaa seurakuntien poikkeuksellinen heterogeenisyys. Ihmiset ovat paitsi eri ikäisiä myös taustoiltaan erilaisia. Se on rikkaus ja viestinnällinen haaste. Puhutaan tavallaan montaa eri kieltä, vaikka kaikki puhuisivat suomea.
Korona-aika korosti, ettei kyse ole vain puhetapojen eroista. Yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan koetussa luottamuksessa ja maailmankuvassa on syviä eroja. Salaliittoteoriat ja rokotekriittisyys ovat haastaneet seurakuntayhteyttä. Onko luottamus seurakuntalaisten välillä saatettu menettää lopullisesti?
Vaikka olisi kuinka oikeassa, saattaa löytyä kyky antaa toiselle lupa olla väärässä.
– Jos ajattelen läpikäymiäni aineistoja, vaikeassa luottamusrikossa yleisin lopputulos on, että vaihdetaan työpaikkaa. Varmasti seurakunnastakin siirrytään vastaavasti toiseen. Luottamusteorian näkökulmasta luottamus on palautettavissa, jos osapuolilla on tahtoa ja aikaa.
Toisinaan luottamus onnistutaan rakentamaan uudelleen hurjistakin lähtökohdista. Keskeinen tekijä on kuunteleminen.
– Näkemykset voivat olla erilaiset, mutta jos on halu kuunnella toisen näkökulma, se voi riittää luottamuksen hitaaseen palauttamiseen.
Seurakunnissa luottamusta repiviin erimielisyyksiin liittyy usein oikeassa olemisen tunne. Jos oma kanta koetaan ehdottoman oikeana, saattaa puuttua halu kuunnella muita näkemyksiä.
– Armo auttaa. Jos kokee tehneensä virheitä, voi sallia ne toisille. Vaikka olisi kuinka oikeassa, saattaa löytyä kyky antaa toiselle lupa olla väärässä.
Yhteistili
Rikkoutunut luottamus ei palaudu ilman avointa keskustelua. Se edellyttää kaikkien panosta, vaikka alkaakin usein yksilön aloitteesta. Mistä löytyy halu ja voimavarat lähteä puhumaan totta tilanteessa, jossa on saatettu pitkään elää vaieten ja väistellen?
– Tuohon jos olisi vastaus, naurahtaa Mirjami Ikonen.
Tutkimusaineistojen ja tutkimuskirjallisuudenkin perusteella näyttää, että halu ja kyky avoimuuteen syntyy kovan tien kautta. Vaikea tilanne voi nostaa yllättäviä voimavaroja esiin.
– Tutkijana ja idealistina ajattelen, että ehkä tutkimuksen tuoma tietoisuus voi edistää avointa vuorovaikutusta.
Luottamusta yhteisössä kuvataan usein piirtämällä nuolia yksilöiden välille osoittamaan, kuka luottaa kehenkin.
– Itse ajattelen, että vaikka yksiöiden toiminnalla on suuri merkitys, luottamus sijaitsee enemmän yksilöiden välillä kuin yksilöissä. Koko yhteisöllä on roolinsa, luottamus on useamman kauppaa.
Henkilökohtaisten luottamustilien lisäksi on hyvä nähdä yhteistilit, joihin useammat osapuolet siirtävät pääomaa. Välillä tiliä rokotetaan puolin ja toisin, mutta tasapaino voidaan saavuttaa, jos yhteyttä ei menetetä.
Voiko tasapaino syntyä toisinaan niinkin, että osapuoli, joka ei ole syönyt pääomaa, siirtää tilille ylimääräisiä varoja? Suostuu hyppäämään, vaikkei takeita rotkon välttämisestä ole.
Armon muotoista luottamusta.
