Kirjoittanut
Erityisen haasteen tuo tiiviissä yhteisöissä elävien ortodoksijuutalaisten tavoittaminen, joka voi vaatia joskus jopa rabbiinisen kirjallisuuden ja filosofian hallitsemista.
– Kristittyinä olemme saaneet Jumalan valitun kansan kautta Jumalan sanan ja juutalaisen messiaan, joka on kaikkia kansoja varten. Ja me olemme viemässä juutalaista messiasta, todistamassa hänestä, kertomassa hänestä hänen omalle kansalleen, ikään kuin viemässä takaisin sitä minkä olemme heiltä saaneet, sanoo Kylväjän apulaislähetysjohtaja Hanna Lindberg. Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Lindbergiä Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Ei lähetystyötä vaan juutalaistyötä
Lähetystyössä Israelissa ollut Lindberg kertoo, että juutalaisten parissa termillä ”lähetystyö” on negatiivinen kaiku.
– Puhutaan juutalaistyöstä koska lähetystyö – mission – ymmärretään ymmärrettävistä syistä juutalaisten parissa kielteisenä. Siihen liittyy kristittyjen vainohistoria ja tietty pakottavuus, miekkalähetykset ja pakkokasteet, Lindberg selittää.
– Meille se on positiivinen asia, se on myönteisiä asioita: dialogia, auttamista, kohtaamista, todistamista, mutta heidän näkökulmastaan siihen liittyy pakkoa, salamyhkäisyyttä ja vähän kuin huijauselementtejä.
Kuitenkaan oman kristillisen vakaumuksen avoimesti esille tuominen ei ole Lindbergin mukaan Israelissa ongelma, päinvastoin:
– Oma kokemus oli, ettei ole mitään ongelmaa Israelissa olla vakaumuksellinen kristitty, puhua siitä, todistaa siitä hyvinkin suorasukaisesti. Se ei ole ongelma monesti muslimienkaan parissa. On ilmiselvää, että ihmisellä pitää olla vakaumus ja on kunnioitettavaa, että se vakaumus merkitsee jotain, hän kertoo.
Juutalaisen identiteetin tilalle israelilainen identiteetti
Lindberg sanoo oppineensa Israelissa kuinka historiallisesti rikasta ja moninaista juutalaisuus on.
– Juutalaisuushan ei ole tälläkään hetkellä saati historiassa mitenkään yksiselitteinen uskonto tai ilmiö. Se on sekä kansallisuutta, uskontoa, kulttuuria että etnistä identiteettiä. Siellä on ollut monenlaista virtausta ja suuntausta ihan uskonnollisuuden asteenkin suhteen, hän kertoo. Juutalaiset ovat aina eläneet jännitteessä oman tradition säilyttämisen ja yhteiskuntaan sulautumisen kanssa ympäri maailmaa.
Lindbergille itselleen on tullut uutena se, että nykyään osa Israelissa asuvista juutalaisista identifioi itsensä ennen kaikkea israelilaisiksi.
– Enää uskonto ei ole ainoa tapa siirtää juutalaista identiteettiä, vaan nyt se on israelilaisuus. Eli heillä on kansallinen identiteetti, jossa on ne tietyt elementit ja toki uskonto on jollain tavalla siellä taustalla, mutta se ei ole enää se ainoa säilyttävä tai identiteettiä siirtävä tekijä vaan israelilaisuus on tullut joidenkin ihmisten kohdalla siihen tilalle.
Tämä tuo uuden näkökulman juutalaistyöhön.
– Jos ajattelee, että me halutaan todistaa juutalaisesta messiaasta, jonka itse olemme kohdanneet, niin Israelista löytyy ihmisiä, joille se perinteinen uskonto ei ole ensimmäinen este kuulla Jeesuksesta. Tässähän on kristittyjen ja juutalaisten parin tuhannen vuoden valitettava historia ollut pitkään esteenä, mutta tämäkin on tietyllä tavalla vähän muuttumassa israelilaisuuden kautta, Lindberg selittää.
Ortodoksijuutalaisia vaikeaa tavoittaa
Lindbergin mukaan juutalaistyön yksi kulmakivistä on ihmisten kohtaaminen yksilöinä.
– Ei ole olemassa yhtä juutalaisuutta. Jo Jeesuksen aikanahan puhuttiin juutalaisuuksista. Meille tulee vastaan tietyt herätysliikkeet ja suuntaukset. Täytyy nähdä se vaiva, että kohtaa ihmiset yksilöinä, kuuntelee heidän tarinansa, mistä he tulevat ja siihen sitten todistaa messiaasta ja luottaa, että Jumala tekee työtään.
Lähetysyhdistys Kylväjälle on tärkeää ”tavoittamattomien tavoittaminen” eli ne, jotka eivät ole vielä tai ”enää” kuulleet evankeliumia. Juutalaiset ovat jääneet usein lähetystyössä marginaaliin. Ortodoksijuutalaiset eli haredit ovat juutalaisuuden sisällä kasvavana vähemmistönä jääneet vielä vähemmälle huomiolle.
– Haasteena on se, että he ovat hyvin eristäytyviä eli he eivät hakeudu ulospäin, he suojelevat itseään ja yhteisöään ja myös valvovat toisiaan, jotta elämäntapa ja uskonnollisuus säilyisivät. Eli on vaikeaa löytää tietä sinne varsinkin koska meidän elämäntavat – jos nyt vertaan itseäni suomalaisena naisena ja Israelissa elävää ortodoksijuutalaista – ne ovat hyvin kaukana toisistaan. Miten rakentaa silta ja kohdata? Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Näinkin voi tapahtua, Lindberg vakuuttaa.
Työtä on tehtävä systemaattisesti ja opeteltava niin sanotusti ”puhumaan yhteistä kieltä”. Lindberg osallistui elokuussa Puolassa Lausannen liikkeen alaiseen juutalaisevankelioinnin kansainväliseen konferenssiin. Siellä hän sai kuulla näkemyksiä erityisesti Yhdysvalloista kotoisin olevilta ortodoksijuutalaisten parissa työtä tekeviltä henkilöiltä. He kertoivat muun muassa, miten päästä sisälle ortodoksijuutalaisten ajatteluun ja logiikkaan ja miten kristillinen raamatuntulkinta ja Jeesus voidaan yhdistää niihin.
Heiltä Lindberg kuuli myös ortodoksijuutalaisten parissa koetuista yliluonnollisista ilmestyksistä. Jotkut ovat kokeneet Jeesuksen tulleen uniinsa ja lähteneet sitten selvittämään kuka tämä on ja mistä hänestä voisi kuulla lisää.
– En tiedä kuinka yleistä se varsinaisesti on, mutta kyllä sitä tapahtuu, Lindberg sanoo.
Anonyymejä yhteenottoja ja rabbiinisen kirjallisuuden opiskelua
Miten juutalaistyötä sitten käytännössä toteutetaan kun yhteistä rajapintaa ja kohtaamistilanteita on vaikeaa löytää?
– Henkilöt, jotka tekevät juuri tällaista työtä sanovat, että se on rukouksen paikka. Kenen luo Jumala minut lähettää. Usein he [ortodoksijuutalaiset] haluavat ottaa anonyymisti yhteyttä eli kaikki mahdollisuudet soittaa anonyymisti jonnekin tai olla netin kautta anonyymisti yhteydessä on heille se helppo tapa, Lindberg selittää.
– Ehkä se raain työ tulee siinä, että hehän opiskelevat tooraa, mutta ennen kaikkea rabbiinista perinnettä ja kirjoituksia. Siellä on ihan oma filosofiansa ja kielensä ja maailmansa. Eräskin henkilö on tehnyt väitöskirjan siitä näkökulmasta. Tutkinut, perehtynyt ja syventynyt keskiaikaiseen rabbiiniseen kirjallisuuteen ja filosofiaan, jotta hän voisi sitä kautta päästä siihen ajatteluun ja tuoda Jeesus-todistuksen siihen.
Kristityiltä hävinnyt ymmärrys juutalaisuudesta
Lindberg on kokenut Israelissa asumisen ja juutalaisuuteen tutustumisen merkitykselliseksi omien uskon juurien tutkimiselle ja Raamatun ymmärtämiselle. Hän kertoo oppineensa lukemaan Raamattua ikään kuin juutalaisilla silmillä.
– Se historia ja Jumalan valinta tulivat jotenkin läpäiseviksi ja läsnäoleviksi. En lue enää niin kristittynä. Se ei ole vain meille kristityille se puhe vaan kansa, joka Vanhan testamentin sivuilta alkaen Uuteen testamenttiin asti mainitaan kansallisena kokonaisuutena ja nimeltä on edelleen olemassa ja myös Jumalan suunnitelmissa, Lindberg vakuuttaa.
Hän on paljon pohtinut kristittyjen vieraantumista Raamatun juutalaisuudesta. Hän uskoo sen johtuvan osittain nykypäivän politiikasta liittyen Israeliin sekä siitä, ettei jakseta nähdä vaivaa sen miettimiseen ja tutkimiseen, mitä Raamatun kuvaus valitusta kansasta oikeastaan merkitsee.
– Hyvin helposti kristityt päätyvät korvausteologiaan. Sehän on ollut kristillinen ratkaisu tähän asiaan, että me kristityt – kristillinen kirkko – on se Jumalan valittu kansa. Juutalaiset eivät ole sitä enää. Heidät on joko tuomittu tai Jumala hoitaa heidän pelastuksensa muulla tavalla, Lindberg selittää.
– Se on jännä, miten me voimme lukea kristillisesti Raamattua niin, että siitä häviää kaikki ilmiselvä juutalaisuus Jeesuksen persoonasta, toiminnasta ja opetuslapsista. Isoin haaste on, miten säilyttää kristittyjen ymmärrys Raamatun juuriin ja sisältöön ja sitä kautta rikkauteen. Siitähän nousee se oikeanlainen ymmärrys ja rakkaus juutalaista kansaa kohtaan niin kuin kaikkia muitakin kansoja kohtaan.
