Kirjoittanut
Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivillä Jyväskylässä luvataan, että tavoittamattomien tavoittaminen pysyy järjestön fokuksessa.
Liikenteenohjaaja viittoo autolla saapuvia pysäköimään kulkuneuvonsa Jyväskylän jäähallin parkkipaikalle. Siitä on vain kivenheitto toimintakeskus Helmeen, jossa vietetään Lähetysyhdistys Kylväjän Kesäpäiviä. Eläkkeellä oleva nuorisotyöntekijä, Lähetysseuran työssä Senegalissa palvellut Timo Hämynen tietää, että liikenteenohjaajan tehtävä on tärkeä.
Hänen kasvonsa ja tikunvarteen kiinnitetty punakeltainen ympyrä ovat ensimmäiset asiat, jotka juhlille tulija kohtaa. Jokainen saa Hämyseltä ystävällisen tervetulotoivotuksen. Nuorisotyöntekijän silmät poimivat iloisina kaikki nuoret, nuoret aikuiset ja lapsiperheet.
– Heitä saisi olla enemmänkin, Hämynen toivoo.
Päivän raamattuopetukset on rakennettu Roomalaiskirjeen 10. luvun sisään.
– Se ei ole mikään helppo luku, työaluevastaava Tapio Pokka sanoo.
Hän puristaa luvun alusta aamuhartaudeksi muutaman ajatuksen. Ne ovat Jumalan ihmiseksi syntymisen ihme ja Kristuksen ylösnousemus.
– Paavali esittelee nämä kristinuskon ytimenä sekä juutalaisille että pakanoille.
Pokka löytää ytimestä lähetystyön kaksi peruspilaria, Jumalan pelastusteon ja Jumalan pelastussanoman.
– Mitä abstrakti teksti merkitsee käytännössä? Miten tämä voi syntyä lihaksi meissä?
Tapio Pokka löytää vastauksen kahdeksannesta jakeesta: ”Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi. Se on uskon sana, jota me julistamme.”
Palikoita lähetyselämän talossa
Aamupäivällä pääsaliin rakennetaan lähetyselämän talo. Diplomi-insinööri ja Etiopiassa lähetystyössä palvellut Jukka Krogerus laskee lavalle ruskean palikan. Se on perustus ja kuvaa Jeesuksen sovitustyötä ja ylösnousemusta.
Ensimmäisen seinän pystyttää Keski-Aasian veteraani, kemisti Kaija Pasanen. Seinän nimi on Jumalan sana. Sanasta löytämiensä lupausten varassa hän kertoo kestäneensä myös vaikeat vaiheet, työtovereiden surmat ja täpärät pelastumiset luotien ja ohjusten alta. Yksi Pasaselle rakkaimmista lupuksista oli tämä: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Lähetystalon toisen seinän nimi on Pyhän Hengen työ. Sen pystyttää diasporatyöntekijä ja Kylväjän talous- ja hallintojohtaja Mikko Puhalainen. Opiskelija Alina Skyttä laskee katon, joka on Jumalan armo.
Oveksi taloon asennetaan Jumalan missio.
– Talo ei ole mikään suljettu koppi. Meidän on katsottava sieltä ulos ja myös lähdettävä talosta kutsumaan muita sinne sisään, Skyttä sanoo.
Kylväjän taloussuunnittelija, diplomi-insinööri Miika Korppi haluaa rakentaa oveen kissaluukun.
– Siitä luukusta me untuvikot voimme lähteä kokeilemaan tassuttelua Jumalan missiossa, Korppi maalaa.
Hän innostaa kokeilemaan tassuttelua esimerkiksi aktiossa ja Kylväjän uudistuneessa lähetyskoulutuksessa.
Etiopiasta itään
Kun talo on valmis, Norjan luterilaisen lähetyksen aluejohtaja, pastori Rune Mjølhus kertoo Kylväjän muistuttavan ankkaa. Päältä näyttää tyyneltä, mutta pinnan alla räpylät vispaavat hurjasti.
– Pienestä koosta huolimatta Kylväjässä tapahtuu valtavasti. Te olette mukana rakentamassa monia merkittäviä asioita eri puolilla maailmaa.
Mjølhus kertoo esimerkin kätilö Hilkka Hareksesta. Hän asui Itä-Afrikassa alueella, jossa juuri kukaan ei halunnut asua.
– Hilkka halusi mennä vielä pitemmällä, entistä haasteellisemmalle alueelle. Tämä on lähetyksen mielenlaatua, rajojen ylittämistä ja niiden työntämistä kauemmaksi. Tällaista mielenlaatua olen oppinut suomalaisilta.
Mjølhus näyttää kaksi karttaa. Toisessa näkyvät alueet, joilla on vähiten kristittyjä, kirkkoja ja evankeliumin julistusta. Toinen kartta näyttää, kuinka lähetystyön resurssit jakautuvat maailmassa. Mauritaniasta Pakistaniin ulottuvalla alueella on vähiten kristillistä todistusta ja sinne suuntautuu myös vähiten lähetystyön resursseja. Niin ei saisi Mjølhusin mielestä olla.
Hän kehuu Etiopian Mekane Yesus -kirkkoa sen lähetystyöhön panostavasta mielenlaadusta. Sillä on diasporakirkkoja eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Evankeliumilta suljetuissa maissa monet ovat niiden kautta kuulleet evankeliumin.
– Saudi-Arabiassa on 290 000 etiopialaista siirtolaista ja Arabiemiraateissa 90 000. Monet heistä ovat kristittyjä ja tekevät työtä kotiapulaisina. He ovat näissä kodeissa Kristuksen valoa ja suolaa.
Fokus pysyy
Burjatian työntekijä Anitta Lepomaa juttelee aulassa lähettäjiensä kanssa.
– Esirukoilijoiden tapaaminen on koskettavaa ja tarpeellista, ilman heitä ei mitään voisi tehdä. Myös työtä taloudellisesti tukevat kuulevat mielellään, mitä varoilla on saatu aikaan, Lepomaa kertoo.
Iltapäivällä lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen katsoo juhlapuheessaan 50-vuotiaan Kylväjän tulevaisuuteen. Edessä on monia kriittisiä kysymyksiä.
– Miten rahoitamme työmme? Mistä löytyy uusia lähetystyöntekijöitä? Säilyykö kirkossa tahto ja mahdollisuus tehdä lähetyskäskyn mukaista klassista lähetystyötä? Miten Kylväjän suhde kirkkoon kehittyy? Miten määritämme luterilaisen identiteettimme? Kääriäinen luetteli kysymyksiä.
Vastauksista riippumatta Kääriäinen vakuutti fokuksen pysyvän tavoittamattomien tavoittamisessa Kristuksen evankeliumilla.
– Tarvitsemme ylhäältä annettua viisautta, evankeliumista nousevaa rohkeutta ja yhteistä sitoutumista perustehtäväämme.
Emmauksen tien eväät
Kääriäinen tarjosi Kylväjän seuraavalle 50 vuoden matkalle samoja eväitä, joita Jeesus tarjosi Emmauksen tiellä opetuslapsilleen.
– Pääsiäisiltana nämä kaksi opetuslasta olivat murheiden valtaamia ja suuren hämmennyksen tilassa. Kaiken epäselvyyden ja pelon keskellä ylösnoussut Kristus liittyi heidän seuraansa. Jeesus avasi heille Jumalan Sanaa, ruokki heitä murtamalla leipää ja jäi heidän luokseen.
Kääriäinen kiinnitti juhlivan yleisön katseet siihen intoon, jonka Jeesuksen kanssa vietetty aika, hänen opetuksensa ja yhteisen leivän murtaminen synnyttivät.
– Näiden kahden sydämet hehkuivat evankeliumin ilosta. Se sai heidät kertomaan toisille ”mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen”.
Teksti: Danielle Miettinen
Lue Jukka Kääriäisen juhlapuhe
Tutustu Kylväjän uusiin moduulikoulutuksiin
