Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää kirjoittaa Kylväjä-lehdessä (4/2013) kehitysministerin antamasta kielteisestä päätöksestä Kylväjän kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön kumppanuusjärjestön asemaa koskevaan hakemukseen.
Mäkipää kirjoittaa, että kielteistä päätöstä ei ollut vaikea hyväksyä mutta perustelu oli. Perusteluissa todettiin, että Kylväjän toiminnassa ei ole havaittu syrjintää. Silti Kylväjän hyvämaineisuuden todettiin joutuneen kyseenalaiseksi juuri syrjimättömyysperiaatteen suhteen.
Mäkipään mukaan Kylväjällä on yli 30 vuoden historia ulkoministeriön rahoittamien hankkeiden toteuttajana sekä ”hyvät ja luottamukselliset suhteet ministeriön kehitysyhteistyöyksikköön”.
– Lähetysjärjestölle kehitysyhteistyö on yksi hyvän tekemisen muoto, Mäkipää kuvailee.
Kylväjän työn arvioinnissa ministeriö totesi Kylväjän tekevän ”pitkäjänteistä ja kestävää työtä ruohonjuuritasolla erityisesti vammaisten ja naisten parissa sekä kestävän kehityksen saralla”, eikä toiminnassa ole havaittu syrjiviä käytäntöjä.
– Ministeriö totesi kuitenkin, että Kylväjään on viime aikoina kohdistunut huomiota liittyen syrjimättömyysperiaatteen toteutumiseen. Se hylkäsi hakemuksen, koska katsoi Kylväjän hyvämaineisuuden olevan kyseenalainen. On karvas pala nieltäväksi, että nimenomaan pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät ovat viestinnällään ja päätöksillään tahranneet maineemme, Mäkipää kirjoittaa.
Viimeksi Kylväjältä on lähetystukensa leikannut Espoon seurakuntayhtymä, joka päätti maaliskuussa lopettaa Kansanlähetyksen ja Kylväjän lähetystyön tukemisen asteittain vuoteen 2015 mennessä.
– Näyttää siltä, että emme voi olla hyvämaineisia esimerkiksi niiden seurakuntapäättäjien silmissä, jotka näkevät lähetystyön ennemmin puolueohjelman kuin Raamatun ja lähetyskäskyn toteuttamisena. Tutkimatta hutkiminen onnistuu kirkollisilta viestimiltä yhtä ammattitaitoisesti ja härskisti kuin muiltakin, Mäkipää arvioi.
Lue tästä Mäkipään pääkirjoitus kokonaan