Kirjoittanut
Seurakuntalaisten osoittama huolenpito ja rakkaus on saanut monet viime syksynä Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat kiinnostumaan kristinuskosta ja liittymään seurakuntaan.
Helsingin suurimman helluntaiseurakunnan, Saalemin, pakolaistyöntekijä Tuula Ylönen arvioi, että noin 40 viime syksynä saapunutta turvapaikanhakijaa on tullut uskoon ja käynyt kasteella seurakunnassa. Saalem-seurakunta on tehnyt työtä maahanmuuttajien parissa jo 1980-luvulta alkaen. Vuosi sitten syksyllä saapunut turvapaikanhakija-aalto synnytti tarpeen laajentaa työtä. Mukana toiminnassa on ihmisiä kymmenistä eri kansallisuuksista. Ylönen paljastaa, että sunnuntaisin seurakunnassa järjestetään parhaimmillaan viisi jumalanpalvelusta – kaikki eri kielillä.
Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon on Lapin Kansan (20.10.2016) mukaan liittynyt kuluvan vuoden aikana ainakin 200 turvapaikanhakijaa. Kirkkohallituksen pakolais- ja maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia kertoo, että kristinuskosta kiinnostuneiden määrä on kuitenkin suurempi kuin kasteen ottaneiden. Luterilaiset seurakunnat järjestävät turvapaikanhakijoille aikuisrippikoulua eli opetusta kristinuskon perusasioista. Iltalehden (27.11.) artikkelissa arvoidaan, että kristityksi kääntyneitä ja kastettuja olisi jo tuhat, joidenkin arvioiden mukaan vielä enemmän.
”Kaiken toiminnan kärjessä tulee olla rakkaus”
Tuula Ylönen aloitti Saalemin pakolaistyöntekijänä reilu vuosi sitten. Seurakuntaan palkattiin samanaikaisesti myös arabipastori ja pakolaistyön koordinaattori tekemään työtä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden parissa. Ylönen on aiemmin työskennellyt arabien keskuudessa Lähi-Idässä.
– Kaiken toiminnan kärjessä pitäisi olla rakkaus. Sen tulisi näkyä kaikessa siinä mitä teemme tai puhumme turvapaikanhakijoille. Emme saa särkeä särjettyjä. Meidän täytyy ottaa huomioon ne olosuhteet, joista he tulevat. Olemme seurakunta ja Kristuksen rakkauden tulisi olla se kalliopohja, josta toimintamme nousee.
Pakolaistyöntekijä muistuttaa, että ”minkä teemme näille meidän vähimmille veljillemme, teemme Jeesukselle.” Samassa raamatunkohdassa puhutaan vaatteiden antamisesta alastomille ja ruoan antamisesta nälkäisille. Ylönen kokee, että juuri tätä hän on saanut olla työnsä kautta tekemässä.
Saalemiin on tullut paljon muslimeja, mutta myös kristittyjä. Erityisesti Iranista on saapunut kristittyjä, jotka ovat joutuneet kotimaassaan kokemaan vainoa uskonsa tähden. Myös monet afgaanit ovat jo ennen Suomeen tuloaan olleet kiinnostuneita kristinuskosta.
– Jotkut uskoon tulleista ovat jo aikaisemmin tavanneet kristittyjä ja heitä on koskettanut se rakkaus, jota kristityt ovat osoittaneet heitä kohtaan. Me emme kysy seurakunnassa, oletko kristitty vai muslimi, vaan annamme kaikille rakkautta. Moni on tullut siitä ilmapiiristä
kosketetuksi. Sitten on heitä, jotka ovat pyytäneet esirukousta ja Jumala on vastannut ihmeellisellä tavalla. On myös niitä, jotka ovat saaneet näkyjä tai unia ja niihin selityksiä myöhemmin ja ymmärtäneet, että Jeesus puhuu niiden kautta.
Monet turvapaikanhakijat, jotka ovat menettäneet oman kotinsa, kokevat, että Saalem-seurakunta on nyt heidän kotinsa. Ylönen pitää tärkeänä sitä, että seurakunta tukee turvapaikanhakijoita esimerkiksi silloin, kun he saavat negatiivisia päätöksiä turvapaikkahakemuksiinsa. Jotkut heistä pyytävät esirukousta, kun heillä on vaikeaa, ja seurakuntalaiset rukoilevat heidän puolestaan. Turvapaikanhakijat tarvitsevat kipeästi kuuntelijoita ja uskollisia rinnallakulkijoita, henkilöitä, jotka ovat heille läsnä.
– Turvapaikanhakijoiden on hyvä tietää, että seurakunta rakastaa heitä – on olemassa paikka, jossa ei sanota, että ”mene kotimaahasi”.
Saalemissa on niitäkin, jotka kokevat, että seurakunnan tehtävänä on auttaa ennen kaikkea vähäosaisia suomalaisia, kuten vanhuksia. Ylönen korostaa, että ”meidän sydämeemme mahtuvat molemmat – siellä on kaksi eteistä”.
”Kotoutuminen alkaa, kun turvapaikanhakija astuu seurakunnan ovesta sisään”
Tuula Ylönen pitää tärkeänä sitä, että seurakunta tekee oman osansa maahanmuuttajien kotouttamisessa. Saalem järjestää turvapaikanhakijoille kielikahviloita pari kertaa viikossa ja ystäväiltoja joka toinen perjantai. Kielikahvilassa keskustellaan suomeksi ja halukkaat voivat opetella myös kirjoittamista. Opetustuokioiden ajaksi on järjestetty lastenhoito, jotta myös perheenäidit pääsevät opiskelemaan suomea. Ystäväilloissa turvapaikanhakijat ja seurakunnan jäsenet tutustuvat toisiinsa keskustellen ja kahvia juoden. Ystävyydet jatkuvat kirkkorakennuksen ulkopuolelle, kun monet seurakuntalaiset kutsuvat turvapaikanhakijoita koteihinsa ja turvapaikanhakijat puolestaan kutsuvat vapaaehtoisia kylään.
Pakolaistyöntekijän unelma on, että jokainen viime syksynä saapuneista turvapaikanhakijoista saisi sydänystävän suomalaisesta. Hän koki Lähi-Idässä asuessaan, että kulttuuriin sopeutumista auttoi se, että hän oli paljon tekemisissä paikallisten kanssa ja sai heiltä tukea. Ylönen uskoo, että samalla tavoin turvapaikanhakijat tarvitsevat suomalaisten seuraa ja apua sopeutuakseen.
– Virallisesti sanotaan, että kotouttaminen alkaa, kun turvapaikanhakija saa turvapaikan. Itse olen sitä mieltä, että se alkaa jo siinä vaiheessa – vaikka en tiedä, voiko ihminen jäädä vai ei – kun turvapaikanhakija tulee Saalemin ovesta sisään, sanon tervetuloa ja kysyn häneltä, mitä kuuluu.
Seurakunta jakaa myös vaatteita turvapaikanhakijoille. Ylönen kertoo, että kun joku turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, hän koordinoi seurakuntalaisia auttamaan tätä asunnon etsimisessä ja hankkimaan tarvittaessa huonekalujakin asuntoon. Jo yhdestä lahjoitetusta matosta voi alkaa elämänmittainen ystävyys. Ylöselle on juhlahetki, kun ihmiset kutsuvat häntä ja apuna olleita vapaaehtoisia tupaantuliaisiin ja syntymäpäiville. Joskus hän auttaa turvapaikanhakijoita työhakemusten laatimisessa tai erilaisten lomakkeiden täyttämisessä. Välillä hän lähtee
pitemmänkin matkan päähän tapaamaan turvapaikanhakijaa, joka on viestittänyt hänelle vaikeasta tilanteestaan. Moni on Ylöseen yhteydessä vielä senkin jälkeen, kun on muuttanut toiselle paikkakunnalle.
Pakolaistyöntekijä nauttii turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta, mutta myös siitä, että monet seurakuntalaiset ovat löytäneet iloa tuottavan palvelutehtävän turvapaikanhakijoiden parista. Erityisesti eläkeläisten panos on ollut merkittävä. He kokevat vapaaehtoistyönsä kautta, että heitä arvostetaan edelleen seurakunnassa. Mukana toiminnassa on tällä hetkellä noin 40 aktiivista vapaaehtoista. Ylönen koordinoi koulutuksia ja varustaa vapaaehtoisia kohtaamaan turvapaikanhakijoita.
– Monelle muslimin kohtaaminen ei ole tuttua. Koitamme neuvoa, miten pelkoja voisi käsitellä ja nähdä sen ihmisen siellä huivin takana.
Ylösen mukaan turvapaikanhakijat ovat myös loistavia vapaaehtoisia. He ovat hyviä kohtaamaan ihmisiä, heillä on hyvät käytöstavat ja palveleva asenne. Monet tarjoavat apuaan jo ennen kuin sitä on edes ehditty pyytää. ”Meillä on siinä paljon opittavaa heiltä”, Ylönen toteaa.
