Kirjoittanut
Kirkon piirissä on hyvät yhteydet moniin palestiinalaisiin kristittyihin, ja siksi ymmärrys heidän kärsimyksistään on todellista, piispa Teemu Laajasalo toteaa. Silti kysymyksen moninaisuus ja monimonimutkaisuus hämmentää häntä jatkuvasti.
Radio Dein vuoden ensimmäisellä Piispan kyselytunnilla oli keskiviikkoaamuna 15.1.2025 suorassa lähetyksessä journalistien tentattavana Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Piispalle asettivat kysymyksiä Helsingin Sanomien Anna-Stina Nykänen, STT:n Elina Korkee, Kotimaan Freija Özcan sekä juontajana toiminut Radio Dein Kai Kortelainen.
Kestoaiheena kyselytunneilla on ollut Lähi-idän ruutitynnyri ja yhä jatkuva kriisi. Keskiviikkona on kerrottu, että äärijärjestö Hamas olisi hyväksynyt Gazan tulitaukoesityksen ja sitoutunut vapauttamaan israelilaisia panttivankeja. Freija Özcan muistuttaa, että kun Gazan sota alkoi, Teemu Laajasalo otti siihen vahvasti kantaa korostaen Israelin oikeutta puolustaa kansalaisiaan. Kun sotaa on käyty pitkään, hän tiedustelee piispalta näkemystä tilanteeseen juuri nyt ja kysyy, kuinka paljon tämä on ylipäänsä kriisiä seurannut.
– Kun kysyit, että olenko seurannut, niin huomaan, että olen aika ajoin vältellyt. Jotain sellaista ahdistavuutta siinä tilanteessa ja pitkittymisessä on. Sen takia viime päivien jälleen kerran pientä toivoa herättävät näkökulmat, että tämä voisi loppua, tuntuvat hyvältä, Laajasalo toteaa.
Hänelle ensimmäinen ajatus on valtava kärsimys, joka alueella on – laskutavasta ja tiedoista riippuen kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut ja loputon määrä on muilla tavoilla kärsinyt.
– Kyllä kirkon piirissä tietenkin on aika hyvät yhteydet moniin palestiinalaisiin kristittyihin. Esimerkiksi sitä kautta ymmärrys ja tieto heidän kärsimyksistään on todellista, ja siihen on helppo liittyä.
Laajasalo myöntää, että uudestaan ja uudestaan kysymyksen moninaisuus ja monimonimutkaisuus hämmentää häntä, kun tilanne on jatkunut kymmeniä vuosia vaikuttaen käsityksiin jopa maailmanpoliittisesti.
– Kun viittasit tähän joihinkin kirjoituksiini, niin ajattelen, että luterilaisella kirkolla on myös erityinen vastuu suhteessa juutalaisuuteen. Meillä on oma antisemitistinen aika synkkä historiamme.
Gazan peli pitää saada poikki
Anna-Stiina Nykänen ottaa esiin Gazan alueella tapahtuvan julmuuden ja ihmisten kärsimyksen. Hän kysyy, eikö sen pitäisi järkyttää ja saada sanomaan suoraan, että peli on vihellettävä poikki, oli kuvio kuinka monimutkainen tahansa? Ei kai sellaista voi loputtomiin katsoa ja kestää?
”Peli pitää saada ilman muuta poikki, mutta mitä siitä seuraa?”
– Ehdottomasti näin, piispa vastaa. Hän sanoo, että sen takia kriisiä on ollutkin vaikea katsoa. Peli pitää saada ilman muuta poikki, mutta mitä siitä seuraa? Piispa palaa monimutkaisuuteen ja toteaa, että aika moni jopa isoilla muskeleilla on sanonut, että peli pitää saada poikki.
– Jotenkin se monimutkaisuus selvästi sen pelin poikki saamista hidastuttaa.
Kaikkea ei pidä tehdä toisin
Suomessa kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä hiljalleen vähenee, ja erityisen selvästi se näkyy pääkaupunkiseudulla. Elina Korkee kysyy piispalta, mitkä keinot ja lähestymistavat voisivat rohkaista ihmisiä pysymään kirkossa.
– Ajattelen, että viime kädessä kirkon pitää olla kiinnostunut ihmisistä. Ja silloin, kun kirkko on kiinnostunut ihmisistä, ihmiset on kiinnostuneita kirkosta. Kirkossa pitää olla ovet auki. Kirkossa pitää olla ikään kuin merkityksellisiä tapoja löytää yhteyttä toisiin ihmisiin ja yhteyttä Jumalaan, Teemu Laajasalo sanoo.
”Kirkon pitää olla kiinnostunut ihmisistä. Ja silloin, kun kirkko on kiinnostunut ihmisistä, ihmiset on kiinnostuneita kirkosta.”
Hän toteaa, että 28 vuoden kokemuksella hän on hiippakunnassa huomannut, että paljon hyvää tapahtuu. Laajasalo ei usko, että jotain pitäisi tehdä täysin toisin tai että olisi joku juttu, jota ei ole vielä tajuttu.
– Ajattelen, että se että ihmiset laulavat kirkkokuorossa, ihmiset saavat viedä turvalliseen hyvään iltapäiväkerhoon, aamupäiväkerhoon tai muskariin lapsensa tai ihmiset voivat osallistua keskusteluiltoihin, käydä jumalanpalveluksessa, tulla hyvin kohdatuksi kirkollisessa toimituksessa tai osallistua erinomaiseen nuorisotyöhön. Ne on niitä juttuja, joita pitää tehdä. Mutta niitä pitää tavallaan tehdä vielä paremmin ja vielä enemmän, koska ajan virta tai maaston hankaluus ovat muutoksessa. Mutta en ajattele, että meidän pitäisi nyt keksiä jotain aivan uutta.
Maahanmuuttajat tuovat uskon ilmaisun rikkautta
Korkee kysyy piispalta myös, miten kirkon pitäisi kohdata ihmisiä, joiden tausta on muualla kuin Suomessa ja joista monet eivät ole kristittyjä, vaan kuuluvat muihin uskontokuntiin. Toimivatko heille samat jutut?
– Kun katsotaan maahanmuuttoa, niin sehän on erittäin monimuotoinen ilmiö. Meillähän on aika paljon kristillisistä maista tai kristillistaustaista väkeä, joka muuttaa maahan. Ajattelen, että ensiksi pitäisi ottaa jo tämä porukka – jos nyt käytetään rumia sanoja niin – haltuun. Koska siellähän on mieletön määrä voimaa, sellaista jumalanpalveluksessa käymisen traditiota, uskon ilmaisun rikkautta ja tällaista, joka ehkä tällä hetkellä jää vähän omiin blokkeihin. Meillä on erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Tässä luterilaisen kirkon pitää katsoa peiliin.
– Mutta kyllä sitten tietenkin ajattelen, että kristinuskon ytimeen kuuluu kuitenkin ilosanoman kertominen myös heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet tai vastaanottaneet. Ja se on myös uskontodialogin luoma mahdollisuus, Laajasalo sanoo.
”Kristinuskon ytimeen kuuluu kuitenkin ilosanoman kertominen myös heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet tai vastaanottaneet.”
Hän puhuu viimeaikaisista keskusteluista siitä, ovatko nuoret kiinnostuneempia uskonnosta vai eivät. Kun nuorilla on ympärillään vaikkapa paljon musliminuoria, jotka käyttävät huivia tai viettävät Ramadania, se voi saada monet luterilaistaustaiset nuoret miettimään omaa identiteettiään.
– Kuulunko mä tähän jengiin vai kuulunko johonkin muuhun jengiin? Voisinko mä kuulua? Sillä tavalla aidosti ajattelen, että uskontodialogista voi seurata paljon hyvää.
Miten kirkko voisi pitää nuorisosta paremmin kiinni rippileirien jälkeen? Kuinka kirkko ja seurakuntalaiset voivat paremmin auttaa taloudellisessa hädässä olevia? Mitä pitäisi tehdä, että kaikilla seurakuntalaisilla olisi mahdollisuus ehtoolliseen? Kuuntele koko Piispan kyselytunti uusintana lauantaina 18.1. klo 11 tai myöhemmin tästä illasta lähtien Dei Plus -palvelusta.
