Kirjoittanut
Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin mielestä tilannetaju on lähetystyöntekijän tärkeimpiä varustuksia. Hänen mukaansa se ilmenee havainnoivassa ja avoimessa mielessä.
Teksti: Niko Seppä
Reilun 20 kilometrin päässä Käkisalmen kunnasta sijaitsee kylä, jonka suomalaiset tuntevat nimellä Kaukola. Inkerin kirkon piispa toteaa ääneen monen ihmisen mielipiteen: se on toivoton paikka. Vai onko sittenkään?
”Se on vaikeiden kulkuyhteyksien päässä metsän keskellä. Työttömyys on vaivannut kylää. Melkein kaikki miehet ovat sairastuneet alkoholismiin. Naiset ovat ahkeria. Lapsia on jonkin verran, ja he käyvät pientä kyläkoulua.”
”Kaukolassa toimii Inkerin kirkon pieni seurakunta. Meillä on pyhäkoulunopettaja, joka kantaa huolta siitä, kuinka kylän lapset saataisiin mukaan merkitykselliseen toimintaan”, Aarre Kuukauppi kertoo.
Opettaja sai kunnan mukaan hankkeeseen, jossa lapsille rakennettiin oma jääkiekkokaukalo. Kunta rahoitti laudat. Ystävyysseurakunta Ylöjärveltä hankki lapsille pelivarusteet.
”Lapset alkoivat innolla treenata jääkiekkoa. He tulivat harjoitusten jälkeen juomaan teetä seurakunnan tiloihin. Pyhäkoulunopettaja kutsui sitten lapset pyhäkouluun. Tälläkin hetkellä lapset harrastavat jääkiekkoa ja elävät lähellä seurakuntaa”, piispa iloitsee.
”On tärkeää, että seurakunta elää reaalitodellisuudessa, eikä pahastu siitä, jos ihmiset eivät heti tule liturgiaan mukaan”, hän huomauttaa ja jatkaa:
Ulkopuolelle leirin
”Ihmiset eivät ole kuolleita ja välinpitämättömiä, jos he eivät heti kiinnostu jumalanpalveluksesta. He tarvitsevat sitä, että kristityt menevät ulos seiniensä sisältä, ulkopuolelle leirin: on kyseltävä, mitä ihmiset tarvitsevat. Silloin avautuu valtavia mahdollisuuksia.”
Piispa Kuukauppi kertoo henkilökohtaisista kohtaamisistaan etsijöiden kanssa. Niistä ensimmäinen sijoittuu niinikään jääkiekkokaukaloon, ja toinen parturin tuolille.
”Eräs peliporukkaamme mukaan tullut tataari tuli kerran luokseni, ja sanoi: ’olen miettinyt, että pitäisikö minunkin liittyä teidän seurakuntaanne’. Hän kiinnostui luterilaisuudesta tutustuttuaan meihin muutamiin seurakunnan jäseniin.”
”Tavallinen venäläinen keskustelee mielellään, ja haluaa saada vastauksia kysymyksiinsä”, Kuukauppi kuvailee, ja siirtyy heti toiseen esimerkkiin.
”Kerran tulin myöhässä parturiin, mutta yrittäjänainen kuitenkin päätti palvella vielä minuakin. Yhtäkkiä hän tokaisi istuttuani tuoliin: ’ai, minä tunnen teidät! Te olette pappi tästä läheltä’. Seurasi puolen tunnin keskustelu muun muassa uudenvuoden, joulun ja pääsiäisen vietosta. Selitin rouvalle, kuinka seurakuntalaiset voivat juhlia ilman alkoholia, ja kuitenkin iloita.”
Piispa Kuukauppi vertaa seurakuntia erilaisiin ihmisiin, joihin tutustuminen on välttämätöntä hedelmällisen työn kannalta. Taustoihin perehtyminen avaa uusia työskentelymahdollisuuksia.
”Jokainen seurakunta on kuin ihminen. Se elää tietyssä kontekstissa ja tiettyjen tilanteiden ympäröimänä.”
Piispa paljastaa, että hänellä on visio jääkiekkoturnauksesta Ulan-Uden kirkkorakennushankkeen hyväksi Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa, urheilulähetystyön yhteydessä.
”Meidän yhteistä projektia ajatellen: voisimme pelata muutamia matseja, ja myydä niihin kohtuuhintaisia lähetyslippuja. Jokainen lipun lunastanut saisi kutsun kirkon vihkiäisiin. Tällainen tarjous meidän puolelta”, piispa innostuu.
Kylväjästä kerrotaan, että piispan turnaushaaste on otettu ilolla vastaan. Pelaamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kotimaanjaksolla olevaan urheilulähetti Niko Ijäkseen: niko.ijas@flom.fi.
