Kun tullaan yhteen, on yhdellä laulu, toisella sana, tai Isältä saatu rohkaisu – ja monessa sydämessä kiitosaihe. Omia kuulumisiakaan ei tarvitse oven ulkopuolelle jättää. Seuroissa sopii ja saa sanoa, tai levätä vastaanottajan paikalla.
Herkkuja voi tarjota, mutta korpuilla tai ompuillakin pärjää, jos joku vain kutsuu luokseen. Missä kaksi tai kolme on koolla lähetyksen Herran nimessä, siellä on seurakunta ja siellä vahvistuu yhteys kristittyjen välillä.
Kerätty kahviraha tai muu muistaminen mahdollistaa lähetyselämän liikkeen. Säännöllisesti kokoontuva seuraväki voi kannatella nimikkolähettiä läpi hänen lähettivuosiensa! Tai sitten ollaan koolla vain tällä erää, vaikkapa isäntäväen juhliessa pyöreitä, tai iloitessa kesäasunnon laiturilla naapurien kesken sienisadosta.
Kesäseuroissa pääkaupunkiseudulla
Kuulumisia on läheteilläkin kerrottavanaan, ja niitä on kotiseuroissa luonteva tuoda esiin. Lähetysseuraperinne alkoi Kylväjän ystävien parissa viitisenkymmentä vuotta sitten. Tiiviisti mukana pääkaupunkiseudun Kylväjän seuroissa kulkeva Tuula Sysimies kertoo:
– Lähetit tarvitsevat esirukousta ympäri vuoden, kesälläkin, jolloin moni seurakunnallinen aikuistyön viikkotoiminto on tauolla. Rukoustuen merkityksen koin omien Etiopian-lähettivuosieni aikana vahvasti. Sisareni Riitta Sysimies on pitänyt seuroja lapsuuskodissamme Laaksolahdessa takavuosina.
– Päätös lähetysseurojen järjestämisestä Kylväjän yhteyksissä tehtiin vuonna 1978. Kodit ja seurakuntasalit tai pihapiirit sopivat pitopaikoiksi, myös kesäisin. Kylväjän ystävät järjestävätkin kymmenisen seurailtaa pitkin kesää eri puolilla pääkaupunkiseutua, tavallisimmin keskiviikkoisin. Poikkeuksen muodostaa vain se kesäkuun puolivälin viikko, joka huipentuu Lähetyksen Kesäpäiviin. Silloin keskitymme talkoisiin ja juhliin.
– Tänä kesänä pyrimme saamaan kesäseuroihin lähettivieraita kentiltä, ja toivotamme kaikki ensikertalaisetkin tervetulleiksi mukaan, eteläisten hiippakuntien aluekoordinaattori Ilpo Kari lupaa.
Nimipäiväseuroissa Pälkäneellä
Lähetysseuraperinne elää monissa seurakunnissa. Pälkäneen pappilassa pidettiin marraskuiset Jarin-päivän seurat. Näihin seuroihin pääsi tuomaan Kylväjän terveiset Tampereen hiippakunnan aluekoordinaattori Katariina Leskelä:
– Iltaa isännöi Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen, joka jatkaa nimipäiväseurojen järjestämistä edeltäjänsä tapaan. Kodikkaassa pappilassa oli koolla 40 seurakuntalaista. Illassa puheenvuoron pitivät Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Mika KT Pajunen ja Akaan kirkkoherra Ali Kulhia lisäkseni. Kanttori Ritva Huomo säesti virsiä. Toin seuraväelle terveiset Kylväjän työstä Pälkäneen seurakunnan nimikkoläheteiltä Kaukasiassa.
– On upeaa, että Pälkäneellä on säilynyt lähetysseuraperinne. Juuri tällä tavoin lähetystyötä on pidetty esillä seurakunnissa vuosikymmeniä. Yhdessäolo, Jumalan sanan jakaminen, lähetyskuulumiset ja virsien laulaminen rohkaisevat ja vahvistavat uskoa, iloitsee Katariina Leskelä.
Kiitosseurat luvassa Pääsiäispysäkillä
– Osa aktiivisista seurakävijöistä on siirtynyt pitämään kiitosseuroja jo taivaan kodissa, Kylväjän toimistolta kerrotaan.
– Muistoseurat järjestimme viimeksi Suomisen Lauran muistolle. Yhteisistä muistoista rikastuu, kun niitä jakaa, ja silloin kiitos on mielessä päällimmäisenä.
Seuraperinne elää nuorempienkin parissa. Opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO) rukoukseen keskittyvän Pääsiäispysäkin päättävät tänäkin vuonna kiitosseurat. Ensimmäisen pääsiäispäivän seuroissa Vihdin Enä-Sepässä musisoivat Mirja Lassila ja Heikki Kärhä. Osallistujat jakavat tuoreeltaan sitä lähetyselämää, mitä yhteinen pääsiäisenvietto on heissä synnyttänyt.
Kylväjän seurakuntatyön koordinaattori Marjaana Kotilainen tuo Pääsiäispysäkin seuroihin kiitosaiheita lähetyskentiltä ja lähetyskurssilta. OPKOn lähetyssihteerinä toimiva Kotilainen uskoo, että myös sielu hoituu seurapenkissä:
– Käsinkosketeltavaa on se ilo, jota Isä kokee jo nyt jokaisesta, jonka hän saa kutsua omakseen sovitettuna kaikesta, mikä mieltä ja välejä painaa. Taakan ja syyllisyyden ei enää tarvitse kahlita ja hallita, kun ne saa jättää ”Isän taskuun, Pojan laskuun”.
Järvenpäässä järjestöväen kesken
– Kokoonnumme alkuseurakunnan mallin mukaan, yhteistä opetusta ja yhteyttä varten ja pitääksemme esillä lähetyksen haasteita, toteaa Pentti Marttila viime syksynä alkaneista Järvenpään kotiseuroista. Ne järjestetään Suomen Raamattuopiston ja Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) yhteistyönä ja ovat Järvenpään seurakunnan toimintaa.
– Maaliskuun viimeisenä päivänä herätysliikkeiden yhteisissä seuroissa Järvenpäässä Jukka Niemelä ja Petri Kortelahti jakavat tuon pyhän aiheista, seuroja koordinoiva Marttila kertoo, ja kutsu käy: ”Tervetuloa mukaan seuroihin, lapsetkin!”
