Kirjoittanut
Marraskuussa Lähetyshiippakunta solmi yhteyden pohjoismaisiin sisarhiippakuntiin. Nyt keskustelussa on Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäsenyys.
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta on viime kuukausina aktivoitunut kansainvälisten yhteyksien luomisessa. Marraskuussa Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies allekirjoitti kirkollista yhteyttä koskevan sopimuksen Ruotsin ja Norjan sisarhiippakuntien piispojen Roland Gustafssonin ja Thor Henrik Within kanssa.
Pohjoismaiset hiippakunnat kokoontuivat yhdessä Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (International Lutheran Council, ILC) edustajien kanssa Göteborgissa 20.1. keskustelemaan yhteistyömahdollisuuksista. ILC on maailmanlaaja tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö. Sillä on noin 30 jäsenkirkkoa, joihin kuuluu yhteensä noin 3,5 miljoonaa jäsentä.
Dekaani Juhana Pohjolan mukaan Lähetyshiippakunta tulee todennäköisesti kevään aikana hakemaan ILC:n jäsenyyttä.
– ILC:n jäsenyydessä täytyy hyväksyä sen baasis, joka on varaukseton sitoutuminen Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Siihen haluamme mielellämme liittyä, Pohjola kommentoi Seurakuntalainen.fi:lle.
– ILC on meille mielekäs foorumi verkostoitua ”luterikuntaan” eri mantereilla. Odotan tältä teologista tukemista, vuorovaikutusta ja toisilta oppimista, mikä voisi toivottavasti näkyä vaikka lähetyshankkeissa ja teologikoulutuksessa. Kristuksen kirkko ei koskaan noudata maan rajoja. Meillä on se itseymmärrys hyvin vahvasti, että olemme osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkon todellisuutta, Pohjola jatkaa.
Hän muistuttaa, että ILC:n kirkkojen välille ei synny automaattisesti ehtoollisyhteyttä, vaan sellaisen solmimiseksi jokainen kirkko itse päättää ehtoollisyhteydestä toisen kirkon kanssa.
Jos Lähetyshiippakunta pyrkii lisäämään yhteyttä kansainvälisesti, miten on Suomessa? Pyrkiikö Lähetyshiippakunta yhteistyöhön suomalaisten herätysliikkeiden kanssa?
– Olemme lähtökohtaisesti avoimia käymään keskusteluja kaikkien kanssa, joille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat rakkaita. Tietyllä tasolla keskustelua ja yhteydenpitoa käydäänkin jo. Ehkä se kysymys on enemmänkin, ketkä haluavat käydä keskusteluja Lähetyshiippakunnan kanssa. Se on enemmän herätysliikkeistä kiinni, minkä tyyppisistä asioista halutaan keskustella, Pohjola näkee.
Kalastelua vai uskosta vieraantuneiden tavoittelua?
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta perustettiin maaliskuussa 2013. Taustalla on vuonna 1999 perustetun Luther-säätiön toiminta ja hiertävät suhteet Suomen ev.-lut. kirkon kanssa. Kirkon piispat ovat sanoutuneet irti hiippakunnasta ja sen pappeja on erotettu viroista. Toistaiseksi lähetyshiippakunta ei ole kuitenkaan vielä rekisteröitynyt omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnakseen.
Lähetyshiippakunnalla on tällä hetkellä 31 seurakuntaa Suomessa. Niissä oli jäseniä viime vuoden loppuun mennessä yhteensä 1 792. Kasvua on ollut, sillä kaksi vuotta aikaisemmin seurakuntia oli 25 ja jäseniä 1 473. Keskimääräisessä Lähetyshiippakunnan jumalanpalveluksessa on 50 osallistujaa.
Lähetyshiippakuntaa on kritisoitu siitä, että se tavoittaa ihmisiä lähinnä herätysliikkeistä ja paikallisseurakunnista. Ovatko uskosta vieraantuneet lainkaan löytäneet tietään hiippakunnan jumalanpalveluksiin?
– Kyllä ovat. Lähtökohtamme on se, että on kodittomia, jotka etsivät seurakuntakotia. Näille me olemme pyrkineet tarjoamaan kodin. Toki, kun syntyy seurakuntia, joihin ihmisiä voidaan kutsua, niin kyllä ihmisiä tulee. Jumalan sana tekee työtään ja herättelee ihmisiä uskomaan ja seurakuntayhteyteen, Juhana Pohjola vastaa.
Hän sanoo, että monissa seurakunnissa on tullut mukaan ihmisiä, joilla ei ole ollut aiempaa seurakuntayhteyttä. On myös kastettu sellaisia aikuisia, joita ei ole lapsena kastettu.
– Jumalan sana herättää ihmisiä lain ja evankeliumin saarnan kautta ja tätä työtä me haluamme omalta osaltamme tehdä tämän kansan keskuudessa ja myös lähetyskentillä. Koko ajan Jumala tekee työtään meidän kansamme keskuudessa ja myös meidän kauttamme, Pohjola uskoo.
