Kirjoittanut
Radio Dei ja Seurakuntalainen.fi uutisoivat 2.4. että suomalaisten lähetysjärjestöjen piirissä epäiltäisiin esiintyvän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Epäilyt perustuivat Radio Dein Viikon debatti -ohjelmassa haastateltujen ammattiauttajien kommentteihin.
Seurakuntalaisen kyselyyn vastanneet kirkon virallisten lähetysjärjestöjen ja vapaiden suuntien lähetysjärjestöjen edustajat eivät ole saaneet tietoonsa hyväksikäyttötapauksia omien järjestöjensä toiminnassa.
Radio Dein Viikon debatissa paneuduttiin toimittaja Janne Villan tuoreen kirjan myötä 1960-90 -luvuilla Taiwanilla tapahtuneeseen Suomen Lähetysseuran työhön liittyneeseen pedofiliavyyhtiin. Taiwanin tapauksen lisäksi ohjelmassa haastatellut Suomen Lähetysseuran tiedottajana työskennellyt ja hyväksikäytön uhreja auttanut Ann-Christine Marttinen sekä seksuaaliterapeuttina työskentelevä Helka Silventoinen esittivät tapauksia esiintyneen muidenkin lähetysjärjestöjen piirissä.
”Olen ollut myös muiden lähetysjärjestöjen seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kanssa tekemisissä”, Silventoinen sanoi ohjelmassa.
Hän tarkoittaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ja vahvistaa tiedon myös Kotimaa24-uutisille.
”Silventoinen sanoo, ettei hän voi kertoa asiasta enempää, koska hänen on suojeltava tapausten uhreja”, Kotimaa24 kirjoittaa.
Myös Marttinen totesi Viikon debatissa ”kuulleensa (lähetysjärjestöjen piiristä) tällaisia ääniä”.
– Vapaista suunnista on kerrottu, että näin myös meillä.
Seurakuntalainen kysyi Lähetysseuraa lukuun ottamatta kaikilta Suomen ev.lut. kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä sekä Vapaakirkolta ja helluntailaiselta Fidalta kolme asiaan liittyvää kysymystä:
1. Onko teidän lähetyskentillänne ilmennyt hyväksikäyttötapauksia?
2. Jos epäilyjä esiintyy, kuinka toimitte?
3. Kertoisitteko niistä julkisuuteen?
Medialähetys Sanansaattajat, lähetysjohtaja Juha Auvinen:
1. Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) työaloilla ei ole ilmennyt lasten hyväksikäyttötapauksia.
2. Jos epäilyjä esiintyisi, asia tutkittaisiin ja annettaisiin viranomaisten tutkittavaksi. Mahdollisen hyväksikäytön uhreille järjestettäisiin heidän tarvitsemansa tuki ja apu.
3. Periaatteessa kyllä, sillä avoimuus on yksi arvomme. Olisi kuitenkin otettava huomioon asianomaisten oikeusturva ja yksityisyyden suoja.
Pipliaseura, toiminnanjohtaja Markku Kotila:
1-3: Pipliaseura ei ole tietoinen yhdestäkään hyväksikäyttötapauksesta työnsä piirissä. Seura ei lähetä omia työntekijöitä läheteiksi vaan tukee paikallista seuraa. Kaikki mahdolliset epäilyt saatetaan viranomaisten tietoon. Seura toimii läpinäkyvästi ja avoimesti. Epäilytilanteissa poliisi joutuu katsomaan, missä määrin ja miten asiasta voidaan tiedottaa tutkinnan aikana ottaen huomioon uhrin suojaamiseen liittyvät näkökohdat.
Kylväjä, viestintäpäällikkö Kirsi Myllyniemi:
1-3: Tietoomme ei ole tullut hyväksikäyttötapauksia Kylväjän työssä. Jos hyväksikäyttöepäilyjä tulee, ne selvitetään. Jos jokin pedofiliaepäily ilmenisi, kyseessä olisi poliisiasia. Lasten oikeudet ovat Kylväjälle tärkeät, sekä omissa perheissämme että työssämme maailman lasten hyväksi. Lähetyslasten hyvinvointi on Kylväjälle erittäin tärkeä asia. Emme suojelisi rikoksentekijää.
Yhteistyökumppanimme Norjan luterilaisen lähetysliiton työssä paljastui muutama vuosi sitten hyväksikäyttötapauksia. Norjalaiset teettivät ulkopuolisella taholla selvityksen norjalaisissa oppilasasuntoloissa tapahtuneista hyväksikäyttötapauksista. Selvityksen jälkeen vuosikymmententakaiset asiat nostettiin valoon ja järjestö kohtasi hyväksikäytön uhrit. Lähtökohta on, että peittelyä ei saa harjoittaa. Sama lähtökohta on Kylväjällä mahdollisten tämänkaltaisten tilanteiden varalta.
Sley, lähetysjohtaja Pekka Huhtinen:
1-3: Sleyssä ei ole lainkaan tietoa hyväksikäyttötapauksista Japanissa, johon uutisoinnissa viitattiin. Julkisuuteen ei ole tullut mitään tähän problematiikkaan liittyvää muiltakaan kentiltämme. Jos kaikesta huolimatta jotain ilmenee, asia hoidetaan sen vakavuuden vaatimalla tavalla.
Slef, toiminnanjohtaja Göran Stenlund:
1. SLEF:ssä ei ole tietoa siitä, että lähetyskentillämme olisi ilmennyt hyväksikäyttötapauksia. Ei ole myöskään mitään huhuja sellaisesta kuultu.
2. Jos kuitenkin epäilyjä sellaisesta esiintyisi, olisi SLEF:n vastuu ja velvollisuus heti tutkia asiaa mahdollisimman perusteellisesti, antaa uhrille tai uhreille kaikki mahdollinen tuki, ja ryhtyä muihin tarvittaviin toimenpiteisiin.
3. Kaikille asianomaisille tahoille pitäisi sellaisessa tilanteessa antaa tarvittava tieto. Se, annettaisiinko näitä tietoja julkisuuteenkin ja missä vaiheessa, riippuisi paljolti uhreista ja heidän tilanteistaan. Asiantuntijoiden kanssa jouduttaisiin etsimään vastausta kysymykseen, missä määrin julkisuus auttaisi uhreja, ja missä määrin vahingoittaisi.
Kansanlähetys, lähetysjohtaja Mika Tuovinen:
1-3: Minulla ei ole hyväksikäyttötapauksia tiedossa. Jos epäilyjä esiintyy, annan asian tiedoksi viranomaisille. Haluan myös tiedottaa avoimesti.
Kansanlähetys, entinen lähetysjohtaja Timo Rämä:
1. Minun aikanani (1978 – 1991 kenttätyössä Japanissa ja kotimaassa, 1991-2011 keskusjohdossa) ei minulle tai muulle KL:n johdolle ole tullut minkäänlaista tietoa tai edes vihjettä/epäilyä mistään tällaisesta. – Kun asia on nyt noussut esille, olemme kyselleet monilta aikoinaan Japanissa suomalaiskoulun oppilasasuntolassa asuneelta eikä kenelläkään ole mitään tietoa hyväksikäytöstä.
2. Ilman muuta asia selvitettäisiin uhrin ehdoilla ja ryhdyttäisiin kaikkiin tarpeellisiin toimiin.
3. Tällaisten asioiden julkistaminen riippuu kokonaan uhreista. Kuten nyt esiin tulleet asiantuntijatkin toteavat, uhrien suojeleminen ei anna mahdollisuutta kertoa asioista julkisuudessa yksityiskohtaisemmin. (Lienevätkö jo nyt sanoneet liikaa?)
Lopuksi totean, että pedofilia on asia, jonka julkituleminen on ainakin kahdesta syystä hankalaa: 1) Asia on uhreille niin kipeä ja arka, että useimmiten he rohkenevat ottaa asian esille vasta vuosia myöhemmin, jos silloinkaan. 2) Pedofiilit osaavat taitavasti pitää asian salassa, joten heitä ei osata epäillä. Yhtenä tekijänä molempiin lienee myös se, että tekijät pitävät uhrit hiljaisina uhkauksillaan.
Vapaakirkko, kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen:
1-3: Suomen Vapaakirkon lähettien kohdalla ei hyväksikäyttötapauksia ole ollut. Eräällä lähetyskentällä on vuosikymmenten takaa ollut yksi hyväksikäyttöepäily, joka ei ollut tullut kirkkokunnan johdon tai lähetysvastaavien tietoon niin ajoissa, että sitä olisi voitu lähteä selvittämään. Mahdollisen teon tekijä, huhun kohde, ei ollut suomalainen.
Vapaakirkon nuorisojärjestön toimesta on julkaistu kirja ”Turvallisesti seurakunnassa” (Anne Ainesmaa, Päivä osakeyhtiö 2009), jossa on kattavasti ohjeistettu lasten- ja nuortentyön turvallisuuteen liittyvät asiat. Vapaakirkon hallitus on myös hyväksynyt toimintaohjeen ja -toimenpidesuosituksen, jota toimintamme piirissä käytetään. Tämä koskee myös lähetystyössä olevia työntekijöitä.
Ohjeissa korostetaan varhaista puuttumista asiaan ja ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä viranomaisten suuntaan. Asiat käsitellään avoimesti, vaikka julkisuuden suhteen tulee aina miettiä sellaisenkin vaikutus uhrin näkökulmasta.
Helluntalainen Fida, toimitusjohtaja Harri Hakola:
1. Ainakaan viimeiseltä 25 vuodelta tiedossa ei ole yhtään tapausta. Fidan työntekijä tosin johti muutamia vuosia sitten yhteistyölähetyshanketta yhdessä norjalaisen yhteistyökumppanin kanssa. Tuolloin johtavassa asemassa ollut työntekijämme joutui selvittämään norjalaiseen yhteistyökumppaniin kohdistuneita hyväksikäyttöepäilyä, joista kyseinen taho myös myöhemmin tuomittiin.
2. Aloittaisimme välittömästi tutkinnan ottaisimme yhteyden poliisiin. Asia hoidettaisiin viranomaisten johdolla.
3. Riippuu tilanteesta. Pääasia, että julkisuus ei toisi uhrille lisäkärsimystä. Heti kun asia olisi riittävän hyvin tutkittu ja jos se olisi uhrin kannalta mahdollista, asia tuotaisiin julkisuuteen. Vaikka henkilö tuomittaisiinkin teosta, olisi katsottava vielä, onko uhrin kannalta syitä, miksi ei tuotaisi julkisuuteen. Emme suojele ketään rikoksentekijää. Tarkastamme myös aina lasten kanssa työtä tekeviltä työntekijöiltämme rikosrekisterin.
Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela huomauttaa Seurakuntalaiselle, että kaikissa lähetysjärjestöissä on rakenteita, joiden tarkoituksena on varjella väärinkäytöksiltä eli esimerkiksi hyväksikäyttötapauksilta.
– On lähettikuraattori, toistuvat ammattilaisten toteuttamat lähetyslasten haastattelut, jatkuvat kenttävierailut, koulutus, debriefing, hän luettelee.
– Kukaan ei voi kuitenkaan taata, ettei jossain olisi esiintynyt väärinkäytöksiä.
Uutiseen lisätty 4.4. Kansanlähetyksen entisen lähetysjohtajan Timo Rämän kommentti
