Lähetysyhdistys Kylväjä tekee työtä siellä, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä. Kesällä eläkkeelle jäävä lähetysjohtaja Pekka Mäkipää katselee työuraansa taaksepäin ja elämää eteenpäin.
– ”Vähän tai ei lainkaan” alkoi vaivata mieltäni jo nuorena opiskelijana etsiessäni elämäni punaista lankaa. Elettiin yhteiskunnallisen tiedostamisen aikoja, ja opiskelijapiireissäkin elämän mielekkyyttä ja mukavuutta merkittävämpänä pidettiin sen tarkoitusta. Jumalalle kiitos, sain vaimoni Paulan kanssa löytää tarkoituksen ja samalla paikkani kristillisessä opiskelijatoiminnassa. Silti ”vähän tai ei lainkaan” ei hellittänyt, päinvastoin.
Turun ylioppilaslähetyksessä nuoret kokoontuivat lauantaisin illanviettoon, johon kutsuttiin puhujia eri yhteyksistä.
– Olin vuorollani juontamassa iltaa, kun puhujaksi oli kutsuttu Juhani Lindgren Kylväjästä. ”Vähän tai ei lainkaan” painoi jo kohtalaisen raskaana mieltäni. Niinpä pyysin tilaisuuden päätyttyä puhujalta neuvoa: miten voisimme tukea Kylväjän pyrkimystä islamilaisille alueille – sinne missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja?
Vastaus oli lähetysinformaatiota ja tilinumeroa odottaneelle nuorelle pariskunnalle tyrmäävä: lähtekää Istanbuliin.
– Tuossa hetkessä meillä oli vähän tai ei lainkaan edellytyksiä ymmärtää kutsun kauaskantoisuutta, puhumattakaan siihen vastaamisesta. Siemen oli kuitenkin kylvetty. Reilu kolme vuotta myöhemmin opettelimme elämään, tuolloin jo nelihenkisenä perheenä, Etu-Aasiassa.
Pekka Mäkipää on saanut kulkea Kylväjän matkassa yli 40 vuoden ajan, ensin lähettäjänä, sitten lähettinä ja sen jälkeen Aasian työalueista vastaavana lähetyssihteerinä. Pisimmän jakson hän on toiminut lähetysjohtajana, viimeiset 16 vuotta.
– Evankeliumin ulottumattomissa elävien ihmisten määrä jatkaa edelleen kasvuaan. Maailmassamme on yli kaksi miljardia ihmistä, jotka eivät todennäköisesti koko elämänsä aikana saa mahdollisuutta kuulla ja ymmärtää hyvää uutista pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Omassa kirkossamme on monia ihmisiä, joita tämä asia liikuttaa vähän tai ei lainkaan, Mäkipää lataa.
– Lähetyksen kesäpäivillä Hyvinkäällä julkaistava kirjani Vähän tai ei lainkaan on kirjoitettu myös heille ystävällisenä kutsuna lähetyselämään.
Mäkipää on kirjoittanut lähetysjohtajauransa aikana kaikkiaan 167 pääkirjoitusta Kylväjä-lehteen sekä lukuisan joukon muita kirjoituksia eri lehtiin. Ihmisten mieliin jääneitä, vaikuttavia puheita on kertynyt myös melkoinen kokoelma.
– Kirjaa varten kävin läpi Kylväjä-lehteen kirjoittamani 167 pääkirjoitusta ja kokosin niistä osan seitsemän teeman ympärille. Löysin mielestäni jutuille punaisen langan. Näin kirja sai nimen Vähän tai ei lainkaan”, kuvailee Mäkipää.
Toinen syy kirjan kokoamiseen liittyy apostoliseen jatkumoon eli opin ja käytännön siirtämiseen seuraavalle sukupolvelle. Kylväjän kutsumukseen kuuluvat erityisesti ihmisten lähettäminen ja kirjeiden kirjoittaminen, esikuvina apostolit ja epistolat. Lähettien säännölliset ystäväkirjeet työalueilta ovat keskeinen apuväline seurakuntalaisten lähetysvastuun kantamisessa.
– Näin rohkenen ajatella myös Kylväjä-lehdestä ja sen kirjoituksista. Millainen jälki meistä ja tehtävästämme jää tekstiviestien ja älykännyköiden aikakaudella? Jääkö vähän tai ei lainkaan? Miten tässä ajassa siirrämme sitä, minkä olemme itse saaneet vastaanottaa?
– ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa”, Mäkipää siteeraa apostoli Paavalia (1. Kor. 15:3).
– Keskeisintä on lopulta se, mitä olemme saaneet vastaanottaa pelastuksen evankeliumissa. Vaikka Paavaliin ja muihin apostoleihin verrattuna ymmärrämme siitä kovin vähän – tai emme lainkaan – olemme kuitenkin saaneet vastaanottaa yhtä paljon kuin he!
Evankeliumi sytytti sydämiä ja laittoi aikanaan liikkeelle todistajien ketjun, jonka pieniä osasia kaikki sukupolvet ovat.
– Yhtenä evankeliumin erikoisuutena on, ansaitsemattoman armon ohella, sen sisään rakennettu merkillinen magneetti, joka pyrkii sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja.
Pekka Mäkipään kirja Vähän tai ei lainkaan julkaistaan Kylväjän hedelmän kantamisen teemavuonna.
– Joissakin pääkirjoituksissa on aika kirpeä, toivottavasti ei kovin hapan maku. Imeliä on vaikeampi löytää.
Valittujen pääkirjoitusten lisäksi mukana on Mäkipään Kotimaa-lehdelle kirjoittama sarja evankeliumiteksteistä. Viimeiset kaksi lukua sisältävät muutaman artikkelin sekä joitakin eri yhteyksissä pidettyjä puheita.
Kuva: Paula Mäkipää
