Etiopia on maa, jolla on kipeä historia. Kun Jumala puhui Suomessa Daniel Tegenelle: Ei sinua lähetetä outoa, käsittämätöntä kieltä puhuvan kansan pariin (Hes.3:5), oma tehtävä löytyikin synnyinmaasta Etiopiasta.
1970-luvulla Etiopia oli sekasorron vallassa. Monarkia oli syrjäytetty, ja valtaan astunut kommunistinen sotilasjuntta syyllistyi julmuuksiin: Protestantteja vangittiin ja pastoreita tapettiin. Pääkaupungin Addis Abeban nuoret värvättiin kovakouraisesti opettamaan maanviljelystä maaseudulle. Lukiolainen Daniel Tegene kuului näihin pakotettuihin.
– Se oli 16-vuotiaalle vaikeaa aikaa, kun jouduin kauaksi vanhemmistani. Vanhemmat opiskelijat lietsoivat kommunismia ja kiinnostuinkin siitä. Onneksi mukana oli myös uskovia nuoria.
Kahden vuoden kuluttua Tegene pääsi palaamaan kotikaupunkiinsa ja suorittamaan lukion loppukokeet sekä aloittamaan yliopistossa. Hän huomasi, että lähes kaikki opiskelutoverit liittyivät vastarintaliikkeeseen, yliopistolla oli yhteenottoja ja moni ystävä tapettiin.
– Minä löysin henkilökohtaisen uskon opiskeluvuosina ja ajattelen, että uskoni säästi minut paljolta, kun halusin pysytellä erossa vastarintaliikkeestä.
Mutta sitten alkoivat uskovien vainot. Suurin osa protestanttisista kirkoista suljettiin ja pappeja vangittiin.
Sotilasjuntan raskas käsi
Valmistuttuaan Daniel Tegene työllistyi maitotuotteiden kehittämistehtäviin maatalousministeriön alaisuudessa. Sotilasjuntan ote tuntui elämässä kuitenkin koko ajan: Danielia kuulusteltiin uskonsa vuoksi useita kertoja, jopa omissa häissään. Noina vuosina Suomi aloitti kehitysyhteistyöprojektin yhdessä Etiopian meijerien kanssa, ja Daniel kutsuttiin hankkeen paikalliseksi koordinaattoriksi. Vuonna 1984 tarjoutui mahdollisuus koulutukseen Suomessa.
– Koska en ollut kommunistisen puolueen jäsen, minun oli todella vaikea päästä ulos maasta. Mutta Jumalan suojeleva käsi oli ylläni ja pääsin ihmeellisesti lähtemään.
Kolmen kuukauden matkasta tulikin lopulta kolmenkymmenen vuoden jakso Pohjolassa. Daniel tutustui Suomessa entiseen Etiopian-lähettiin, joka kannusti Danielia jäämään Suomeen ja opiskelemaan lisää. Viikin kasvi- ja eläintieteellinen tiedekunta hyväksyikin Tegenen opiskelijaksi, ja vuonna 1989 hän valmistui agronomiksi, mutta koulutusta vastaavaa työtä oli lähes mahdotonta saada.
Kasvavan yhteisön johdossa
– Aloitin etiopialaisten kristillisen pienryhmän vaimoni Asterin kanssa ja ystäväni Ritva Olkkola-Pääkkösen kanssa käynnistimme Raamattu-Arkadian.
Koska työllistyminen oli vaikeaa, Daniel päätti opiskella lisää, tällä kertaa tietotekniikkaa yliopistossa. Yliopiston it-koulutus avasi Tegenelle uudet maailmat ja seuraavana vuonna avautui myös työpaikka Shellin tietojärjestelmän operaattorina. Samalla etiopialaisten yhteisö kasvoi voimakkaasti, ja Pohjoismaiden kristityt etiopialaiset kokoontuivat vuosittain Danielin johtaessa toimintaa. Daniel matkusti paljon työnsä vuoksi ja käytti matkat hyväkseen.
– Minulla oli palo saarnata etiopialaisille ja lupasin Jumalalle, että jokaisella työmatkallani koetan tavoittaa heitä. Oslossa tapasin rautatieasemalla kaksi nuorta miestä ja kutsuin heidät seuraavana päivänä jumalanpalvelukseen, jossa olin saarnaamassa. He antoivat elämänsä Jeesukselle.
Etiopialaiset saarnaajat tunnistivat Danielin toimivan lähetystyöntekijänä ja he aprikoivat, lähettääkö Herra Danielin vielä joskus muualle.
Kutsuun taipuminen
Työ jatkui Shellillä laadunvalvonnassa ja hengellinen työ kukoisti. Sitten työnantaja ilmoitti, että kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2010 edessä saattaisi olla tilanne, jossa yhtiö päättäisi toimintansa Suomessa. Danielissa heräsi ajatus paluusta Etiopiaan, sillä nuoruudessa koetut hirveydet olivat jääneet taa ja maassa oli rauhallista.
Kun Shell sitten lähti Suomesta, etiopialaisten seurakunnaksi kasvanut yhteisö pyysi Danielia pastorikseen. Hän kuitenkin ymmärsi, että hänellä ei ollut pastorin kutsumusta.
Vuonna 2012 vierailu Etiopiassa ja Norjan luterilaisen lähetysliiton (NLM) keskuksessa sysäsivät hänet voimakkaaseen sisäiseen painiin, sillä norjalaiset kutsuivat Danielia palvelemaan naapurikansaan kuuluvia ihmisiä, samoja, joita Daniel oli tavoittanut jo Suomessa asuessaan.
– Tyrmäsin ajatuksen ja totesin, että voin auttaa löytämään nuoria vastavalmistuneita maatalousprojektiin.
Oli vaikeaa taipua palvelemaan omassa kotimaassa naapurikansaa, kun historia oli niin kipeä.
– Jumala muistutti minua siitä, että olin rukoillut heidän puolestaan Suomessa. Miksi en olisi kiinnostunut heistä kotimaassani?
Kun Daniel taipui kokeilemaan työtä projektissa vuoden ajan, hän sai rauhan. Vuodesta 2014 lähtien hän on ollut Kylväjän työntekijä NLM:n projektissa, jonka tavoitteena on kehittää kuivien alueiden viljelymahdollisuuksia.
– Osoitamme Jumalan rakkautta käytännöllisesti, ja ihmiset ovat innostuneita, kun oppivat säilömään vettä ja saavat parempia siemeniä. Olemme heidän keskellään avoimesti kristittyjä, ja sillä on ihmeellinen vaikutus.
