Kirjoittanut
Mikä on Kristuksen kirkon elämässä aidosti pysyvää ja mikä muuttuu? Mitä evankeliumi muuttaa ja miten? Annammeko tilaa sille, mitä evankeliumi tekee, vai torjummeko sen? Näitä ydinkysymyksiä pohtii lähetysteologi Jukka Kääriäinen .
Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäisen puhui raamattuhetkessä ”Maailma ei ole enää entisensä” Lapuan hiippakunnan työntekijöiden ja vastuunkantajien Starttipäivillä syyskuussa. Seurakuntalainen julkaisee otteen hänen puheestaan.
”Samoihin aikoihin, kun kirkon uusi strategia, Ovet Auki, oli valmistumassa, Starttipäivien osallistujien katse ja ajatukset suuntautuivat kirkon tradition rikkaisiin resursseihin (minun johdattamana), nykypäivän muuttuvaan maailmaan (saksalaisen Charlotte Webbin esityksen kautta), sekä tulevaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin (englantilaisen kirkkoherra Tim Meathrelin johdattamana). Hiippakuntadekaani Kai Jantunen hyvästeli päivillä hiippakunnan työyhteisön ennen eläkkeelle siirtymistään ja jakoi omaa visiotaan hiippakunnan tulevasta työstä.
Maallikoiden lahjat käyttöön
Mielestäni päivien tematiikan pohdinnalla on paljon annettavaa muillekin tahoille kirkossamme. Hengen uudistus kirkossamme ja muut, samankaltaiset liikkeet tekevät jo nyt tätä tarpeellista, uudistukseen tähtäävää työtä. Jantunen muistutti, että työn perustan tulisi olla syvästi juurtunut Raamattuun ja sen ydinsanomaan iankaikkisesta elämästä, pelastuksesta ja evankeliumista Jumalan täytettyinä lupauksina Kristuksessa. Nämä syvät hengelliset juuret kasvattavat innostavan, ulospäin suuntautuvan työnäyn ja vision, joka toteutuu aitona yhteisöllisyytenä ja uusina tapoina olla kirkko. Uskollisuus evankeliumille ja siihen syvä juurtuminen ei tarkoita jäykkää jämähtämistä paikoilleen tai joustamattomia rakenteita, vaan pikemminkin luovuutta hahmottaa ja rohkeutta kokeilla uusia toimintamalleja ja -tapoja. Tim Meathrel korosti oman seurakuntansa kokemuksen perusteelta neljää tärkeää arvoa: johtajuus on ”monikko,” yhdessä tekemistä, maallikkojen lahjojen käyttöön ottamista ja heidän varustamista, sekä turvallista, kokeilun ja epäonnistumisen kulttuuria.
Ydinasiat pysyvät
’Se, joka katsoo tarpeeksi kauas, pääsee perille.’ Tämä YK:n entisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin väite, Kai Jantusen siteeramana, on syvästi raamatullinen. Kun katsomme tarpeeksi kauas Jumalan ilmoituksen valossa, mitä näemme? ’Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon… Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: Pelastuksen tuo Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa (Ilmestyskirja 7: 9-10).’
Tässä Johanneksen taivaallisessa visiossa kiteytyvät ydinasiat, joita Starttipäivilläkin pohdittiin: yhteisöllisyys, moninaisuus, pelastus iankaikkisena elämänä, Kristus- ja evankeliumikeskeisyys, ylistys, palvelu ja ulospäinsuuntautuneisuus.
Siinä määrin, kun on mahdollista elää todeksi tulevaisuuden seurakuntaelämää jo nyt, näitä samoja elementtejä Johanneksen näystä arvostetaan ja eletään todeksi. Mikä muuttuu? Yhteiskunnalliset arvot, globaalit haasteet ja systeemit. Koronapandemiat, kriisit sekä monenlaiset koulukunnat tulevat ja menevät. Ideologiat nousevat muotiin ja haihtuvat unholaan. Johtajat ja julkkikset vaihtuvat yhtä nopeasti kuin päivän otsikot ja ihmisten lyhyt huomiokyky. Mikä ei muutu? Syntisen ihmisen tarve pelastua ja uudistua. Jumalan armo ja lupaukset Kristuksessa. Evankeliumin ilosanoma Jumalan pelastavana voimana (Room. 1:16).
Olkoon Jumalan muuttumaton uskollisuus ja evankeliumin muuttumaton voima lohduttamassa, vahvistamassa ja antamassa rohkeutta juuri siellä, missä sitä kaivataan ja missä ollaan avoimia Jumalan yllättävälle tulevaisuudelle!”
Jukka Kääriäinen
Teksti on alun perin julkaistu Kirkkomme Lähetys -lehdessä.
