Pyörät piiloon ja kenkiin korkoa. Työalueilla eletään arkea paikallisten tapojen keskellä. Joskus asenteelliset, uskonnolliset tai kulttuurilliset raja-aidat haastavat toden teolla.
”Häpeä–kunnia-kulttuurissa emme edes välillä tiedä, mistä olisi soveliasta mennä yli, mistä ali vai olisiko kenties parempi kiertää koko aita”, Kaukasian työalueella pähkäillään. Itä-Aasian-lähetit ovat saaneet huomata maiden väliset aidat korkeiksi.
– Viisumiasiat ovat olleet lähetystyössämme kaikkein jännittävimpiä asioita. Kaikessa on Jumala meitä varjellut.”
Lähetin ensimmäinen ja yksi suurimmista raja-aitojen ylityksistä on lähetystyöhön lähteminen.
– Poistuminen omalta mukavuusalueelta niin ihmissuhteiden, elinympäristön, kielen kuin kulttuurinkin osalta ei ollut meille yksinkertainen tai helppo päätös, Mongolian-lähetti Ella Henriksson
Tämän päätöksen jälkeen edessä on yleensä kielimuuri. Vaikeankin kielen perustason oppii ajan kanssa, mutta täydellisesti kieltä ei välttämättä opi koskaan. Jo lähes 40 vuotta japania opiskellut lähetti Lea Lukka kuvailee:
– Vähän kerrassaan läpimentävät aukot ovat suurentuneet, mutta kielimuuri ei ole vielä lähelläkään romahduspistettä.
Ukrainassa työskentelevä Marja Liedenpohja on huomannut, että lasten kokemus voi olla erilainen:
– Yksi lapsistamme on jo oppinut paikallisia kieliä niin hyvin, että on jopa voittanut sikäläiset ikätoverinsa näiden äidinkielen kilpailussa.
Vaikka hyvä kielitaito on lähetille tärkeää, evankeliumin eteneminen ei edellytä täydellistä kielitaitoa. Kieleltään haastavalla alueella Itä-Aasiassa työskentelevät lähetit kertovat:
– Englantia taitamaton lounasravintolan pitäjä Lili sai meiltä Raamatun. Hän tuli myös kanssamme pari kertaa elämänsä ensimmäisiä kertoja kirkkoon ja sai kuulla Jeesuksesta. Muutaman vuoden kuluttua hänestä tuli kristitty.
– Erilaisessa kulttuurissa elämiseen, perheestä ja ystävistä kaukana asumiseen ja moniin outoihin ja epämukaviin asioihin suostuminen on jokapäiväinen treeni, kuvailee Henriksson.
Kulttuurierot näkyvät yllättävissäkin arkitilanteissa. Itä-Aasian lähetit ovat huomanneet, etteivät paikalliset arvosta pyöräilyä ollenkaan:
– Meidän käskettiin viedä pyörämme pois etupihalta näkyvistä, ettei esimerkiksi kauppakeskusta tai hotellia vain luultaisi köyhän kansan paikaksi.
Keski-Aasian-työntekijä on huomannut jalkineisiin liittyviä eroja:
– Täällä naisilla on paljon korkokenkiä ja bling-blingiä kengissä kuin kengissä. Minulla on ne järkevät sandaalit, jotka herättävät huomiota kaupungilla. Jalkojani katsotaan aina: nainen miesten kengissä. Mutta kevyin jaloin aidan ja varsinkin ojien yli.
Kun maan tavat ovat ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa, tulee eteen moraalisia raja-aitoja. Keski-Aasian-työntekijä kertoo, että lähetyksen hankkeissa työntekijät palkataan koulutuksen ja muun osaamisen perusteella, mikä on alueella poikkeuksellista:
– Omien ansioidensa takia työhön valituksi tullut ei meinaa uskoa tulleensa valituksi, koska hänellä ei ole mitään suhdetta hankkeiden johtaviin työntekijöihin ja organisaatioon.
Aina lähetit eivät ole yksimielisiä siitä, missä määrin heidän pitäisi omaksua paikalliset tavat. Keski-Aasian-työntekijä kertoo:
– Asia, josta tuntuu olevan erilaisia mielipiteitä, on että kuinka ulkomaalaisten naisten pitäisi tai ei pitäisi käyttäytyä julkisuudessa. Saisiko nauraa vai ei, saisiko heiluttaa kättä tuntemalleen miehelle vai ei ja niin edelleen.
Uskonnolliset raja-aidat voivat olla jykeviä.
– Täydellinen välinpitämättömyys kristillisen kirkon toimintaa kohtaan tuntuu joskus uskomattoman suurelta! Lukka murehtii Japanissa.
Kaukasian-työntekijöille haasteita aiheuttaa viranomaisten kielteinen suhtautuminen lähetystyöhön:
– Kun työtä ei voi tehdä avoimesti, on sen sijaan oltava luova ja ennakkoluuloton kokeilemaan uusia keinoja. On hypättävä aidan yli kenties siitä kohtaa, minne ei johda polkua ja josta ei ole ennen menty.
Mitään raja-aitoja ei kuitenkaan tarvitse ylittää omin avuin.
Onneksi kaikessa tässä on apuna Jumala, joka antaa voiman ja rohkeuden, Kaukasian-työntekijä kiteyttää.
