Moni lähtee lähetystyöhön nykyään jopa 50-60 vuoden iässä. Kun urakehitys on saatu tyydytettyä, on kypsytty ja viisastuttu sekä kaivataan vielä merkittävään työhön.
– Oma motivaatio kannattaa silti selvittää hyvin, että jaksaa työssä, Suomen Lähetysseuran rekrytointikoordinaattori Raila Mantere sanoo.
Mantereen mukaan ripaus seikkailunhalua ei ole lähtijälle pahasta. Ongelmien pakeneminen sen sijaan on huono lähtökohta ponnistaa uuteen.
Lähetysseura siunaa ensi viikonlopun lähetysjuhlilla matkaan kuusi uutta työntekijää.
Fidan joukoissa lähtee maailmalle monen ikäisiä, lyhyille kausille myös eläkeläisiä. Viime vuoden lähetyskurssin nuorin oli 25-vuotias ja vanhin täyttänyt 60.
– Tilanne muuttui 1990-luvulla, jolloin murtui kirjoittamaton laki, että yli 34-vuotiaita ei lähetetä kentälle. Nykyisin ratkaisevat hakijan valmiudet, lähetysjohtaja Rauno Mikkonen kertoo.
Myöskään Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä ei tuijoteta tiukasti ikään valittaessa lähetystyöntekijöitä. Äskettäin eläkkeelle siirtynyt Japanin lähetti aloitti hänkin työn viisikymppisenä.
– Olemme edelleen saaneet iloita monista pitkäaikaisläheteistä. Tosin ajatus koko elämän mittaisesta lähetystyöstä on käynyt harvinaisemmaksi, lähettikoulutus- ja Aasian aluekoordinaattori Sirkka-Liisa Huhtinen kertoo.
Sleyn pääkentän Japanin kohdalla toivotaan, että lähtijä voisi sitoutua useampaan kauteen. Kieli on vaativaa, ja täysin toisenlaiseen kulttuuriin sopeutuminen ottaa aikansa.
Potkaisin päähän
mukavuutta
Helsinkiläiset Sari ja Vesa Lehtelä olivat hieman yli viisikymppisiä pyrkiessään lähetyskurssille vuonna 2010.
Tuliko viidenkympin kriisi?
– Voihan sen niinkin nähdä, Lehtelät myöntävät.
Ulkomaille lähtöä oli mietitty jo usean vuoden ajan, kun lapset olivat jo omillaan.
Suomen Lähetysseuran tiedottajana viisi ja puoli vuotta työskennellyt Sari Lehtelä sanoo halunneensa potkaista mukavuudenhalua päähän ja panna itsensä lujille.
– Pelkään jähmettymistä, turvallista ja helppoa elämää. Uskon, että ihminen kasvaa ja avartuu yleensä vain pakon edessä. Toki kyse oli myös halusta heittäytyä Jumalan johdatuksen varaan.
Lehtelän mukaan vuoden kestävä, työn ohessa käyty lähetyskurssi on hyödyllinen, vaikka ei koskaan lähtisikään.
Elämänkokemus auttaa Lehtelän mukaan uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Köyhyyden näkeminen pistää silti mielen myllertämään. Ovatko resuiset lapset ja kerjäläiset Jumalan luomia ja yhtä arvokkaita kuin muut ihmiset?
Entä hankalin koetinkivi?
Uuden, vaikean kielen opiskelu oli kieliä jo nuorena opiskelleelle Sari Lehtelälle nöyryyskoulua. Etiopian aluepäällikkönä työskentelevä Vesa-puoliso puolestaan löysi itsestään sitkeän opiskelijan.
– Voi olla, ettemme nuorina olisi pärjänneet lähetystyössä työparina. Kolmenkymmenen vuoden avioliitto on hionut ja olemme oppineet toimimaan yhdessä, Etiopian työalueen tiedottajan pestiä hoitava Sari Lehtelä arvelee.
Lehtelöiden työkausi kestää kevääseen 2015.
