– Niin kauan kuin Intiassa on hindulaisuutta, siellä on myös kastisyrjintää, lataa pääsihteeri A.G. Augustine Jeyakumar Intian luterilaisten kirkkojen yhteistyöelimestä (UELCI).
Vaikka kastilaitos on Intiassa lakkautettu jo itsenäistymisen yhteydessä, kastisysteemi elää edelleen.
Kastijärjestelmä juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse. Myös hindulaiset tekstit ottavat kantaa kastijärjestelmään.
– Ne ovat ikään kuin jumalallistaneet järjestelmän. Manun laki -nimisessä tekstikokoelmassa puhutaan harvinaisen selvästi siitä, kuinka eri kastit ovat syntyneet jumalan eri ruumiinosista ja kuinka heidän ulkopuolelleen jäävät ihmiset ovat saastaisista saastaisimpia, Dalitien solidaarisuusverkoston puheenjohtaja, dosentti Mikko Malkavaara sanoo.
Malkavaaran mukaan Intiassa kastisyrjintä läpäisee eri katsomukset. Kastisyrjintää esiintyy myös kirkoissa.
Pahnanpohjimmaisia kastisysteemissä ovat niin sanotut dalitit eli kastittomat.
– Dalitien sorron muodot vaihtelevat alueittain, mutta yhdistävä piirre on koskettamattomuuskäytännöt.
Malkavaaran mukaan dalitit saavat esimerkiksi kuppiloissa juoda teensä ulkopuolella, vain heille varatuista mukeista. Dalitit eivät pääse kastikyliin eivätkä monilla seuduilla edes poliisiasemalle ilmoittamaan heitä vastaan tehdystä rikoksesta.
– Lait ovat ihan hyvät, mutta kastiasenteiden mukaan toimivat poliisit eivät valvo niiden toteutumista eivätkä suojele daliteja, vaan sortavat heitä muiden mukana, Malkavaara kertoo.
Intiassa daliteja on peräti 17 prosenttia väestöstä, noin 200 miljoonaa. Intian lisäksi kastisyrjintään on Sri Lankassa, Nepalissa, Pakistanissa ja Bangladeshissa.
Lue lisää tämän viikon Sana-lehdestä
