Kirjoittanut
Jos ihmisestä tulee Jeesuksen seuraaja 2020-luvulla, hän edustaa valkoista länsimaalaista moninkertaisesti todennäköisemmin jotain muuta kulttuuria.
Kun puhutaan seurakunnan kasvusta maailmanlaajuisesti, katseet kohdistuvat eteläiselle pallonpuoliskolle.
Kristillistä lähetystyötä käsittelevän missiologian piirissä puhutaan nykyisin globaalikristityistä, joka on jonkinlainen vertailupari valkoihoiselle, vauraassa lännessä kasvaneelle kristitylle.
– Tässä karistetaan sitä painolastia, että uskoon tulevasta samalla tulisi arvoiltaan ja kulttuuriltaan länsimainen ihminen, Sina Urmas sanoo.
Urmas saavutti keväällä Master of Arts -oppiarvon australialaisessa Alphacrusis-yliopistossa ja suoritti samalla helluntaiseurakuntien IK-opiston pastoraalityön tutkinnon.
Lopputyössään hän tutki lähetystyötä englantilaisen anglikaanipapin ja tutkijan Christopher J.H. Wrightin ajatusten kautta. Wright (s. 1947) on toiminut pitkään Intiassa raamatunopettajana ja ollut muun muassa luomassa Lausanne-liikkeen lähetysteologiaa.
Erilaisten konfliktien määrä tulee nousemaan.
Wrightin mukaan lähetystyön askelmerkit alkavat jo Vanhan testamentin ajoilta. Lähetystehtävä annettiin Abrahamille, ja se oli olla siunaus kaikille kansoille. Wrightin ajatuksissa lähetystehtävä jakaantuu kolmeen osa-alueeseen: ensinnäkin seurakuntakasvuun julistamisen, kastamisen ja opetuslapseuttamisen kautta, toisekseen yhteiskunnalliseen laupeuden ja oikeudenmukaisuuden työhön, ja kolmanneksi luomakunnan varjelemiseen.
Wright kritisoi lähetystehtävän rajaamista julistukseen. Hänestä oikeudenmukaisuuden edistäminen on yhtä tärkeää kuin julistaminen.
Haaste kuulostaa suurelta. Sina Urmaksen mukaan wrightilaista ajattelua on kuitenkin jo omaksuttu paljon.
– Fidassa on painotettu holistista lähetystyötä jo vuosikymmeniä, mutta oikeudenmukaisuuden työ on uudempaa. Kyllä Wrightin tutkiminen avasi silmät sille, miten laaja lähetystehtävä Raamatussa on.
Ovatko julistava, evankelioiva lähetystyö ja holistinen ”hitaampi” lähetystyö siis jännitteessä?
– Suurkokouksilla ja julistamisella on paikkansa. Meidän on kuitenkin oltava viisaita siinä, mikä esimerkiksi meidän suomalaisten rooli on lähetystyössä, Sina Urmas sanoo.
– Näkisin, että monissa maissa paikallisilla on jo julistustyö ja seurakuntien istuttaminen hallussa. Näissä maissa meitä ei tarvita enää siihen työhön. Mutta meitä saatetaan tarvita näiden nuorien kirkkokuntien varustamiseen heitä lähellä olevien kansojen saavuttamiseksi.
Esimerkkinä Urmas mainitsee Balkanilla tehdyn työn romanien parissa.
– Kosovon uskoville ei ollut tullut mieleenkään, että heillä on siellä kokonainen kansanryhmä, joka elää toivottomuuden kierteessä.
– Nyt he ovat kiittäneet suomalaisia siitä, että olimme jakamassa heille meidän saamaamme näkyä romaneista.
Suomalaiset lähetit tekevät nykyisin paljon avauksia saavuttamattomien kansojen pariin, muun muassa Itä-Afrikassa.
Oikeudenmukaisuuden vaaliminen on tärkeää.
Sina Urmaksen, 47, oma hengellinen tausta on kodissa, jossa uskonasiat eivät erityisemmin olleet esillä. Perheessä ei osallistuttu aktiivisesti minkään seurakunnan toimintaan.
– Kansainvälisyys on minulla jollakin tapaa geeneissä. Vanhempani olivat kansainvälisiä ihmisiä, ja meillä oltiin aina kiinnostuneita eri kulttuureista.
Urmas kiinnostui uskonasioista vaihto-oppilasvuotena Yhdysvalloissa asuessaan uskovaisessa perheessä. Oman ratkaisunsa lähteä Jeesuksen seuraajaksi hän teki evankelista Reinhard Bonnken tilaisuudessa Seinäjoella 19-vuotiaana vuonna 1994.
Matka jatkui IK-opistolle ja Fidan kautta lähetystyöharjoitteluun. Puolen vuoden mittaisella lähetysjaksolla Uruguayssa silmät avautuivat köyhyydelle.
– Ja Uruguay ei ole köyhyydessä edes pahimmasta päästä. En vain ollut sitä ennen nähnyt kehitysmaiden todellisuutta, Urmas muistelee.
Uruguayssa Sina Urmas sai sydämelleen lapset. Kun häntä kysyttiin helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidan kummilapsityötä koordinoivaksi kummisihteeriksi, paikka tuntui heti omalta. Urmas oli kummilapsityön koordinaattorina kymmenen vuotta, ja lasten asiat ovat olleet työn kohteena siitä pitäen muutenkin, muun muassa Balkanin alueella.
Nykyisin Urmas työskentelee Fidassa diakoniaohjelman päällikkönä.
Sina Urmas uskoo, että tulevaisuuden suomalainen lähetystyö on yhä vahvistuvaa kristittyjen yhteistyötä.
– Löydetään monimuotoisempia tapoja tehdä lähetystyötä. Globaalissa maailmassa kansat ovat liikkeellä, mikä helpottaa niiden kohtaamista. Myös median merkitys lähetystyössä tulee varmasti kasvamaan, Urmas luettelee.
– Lisäksi erilaisten konfliktien määrä tulee nousemaan. Tämä merkitsee sitä, että oikeudenmukaisuuden työtä tarvitaan yhä enemmän.
– Uskon, että transformaatio eli kokonaisvaltainen muutos tulee käsitteenä vahvistumaan. Eli kuten Korinttolaiskirjeessä sanotaan, katsoessamme Kristusta me muutumme.
”Kummeja tuli ovista ja ikkunoista”
10–15 vuotta siten kummilapsitoiminta eli vahvaa kasvuvaihetta. Kummiuden ideaa nostivat esiin myös monet kansainväliset toimijat, kuten World Vision.
– Kummius oli paljon esillä, ja se alkoi kiinnostaa monia. Se koettiin hyväksi tavaksi auttaa kehitysmaiden lapsia. Kummeja tulikin silloin ovista ja ikkunoista, aiemmin Fidan kummilapsityön koordinaattorina vuosia toiminut Sina Urmas kertoo.
Hän työskenteli aiemmin tuolloisen matkapuhelinyhtiö Nokian palveluksessa sen kuumina vuosina.
– Kyllä siitä kokemuksesta oli hyötyä myös kehitettäessä kummitoiminnan näkyvyyttä.
Kummin tehtävä on tukea kuukausikannatuksella kehitysmaassa elävää kummilasta tai yhteisöä. Fidan verkostojen kautta suomalaissponsoreille ohjattuja kummilapsia asuu Balkanilla, Aasiassa ja Itä-Afrikassa.
Huippuvuosista, jolloin kummeja oli jopa 5 000, on määrä laskenut jonkin verran, mutta heitä on edelleen paljon.
– Tuntuu, että kummitoiminnan vilkkaus kulki käsi kädessä seurakuntien aktiivisuuden kanssa. Nyt kun seurakunnissa on ollut hiipumista, on kummien löytyminenkin tullut haasteellisemmaksi. (AT)
