Lähetystyö lähtee liikkeelle Jumalan tahdosta ja Jeesuksen käskystä. Seurakuntia perustavan työn tavoitteena on, että paikalliset kristityt oppivat tuntemaan Kristuksen, juurtuvat häneen ja lähtevät kertomaan hyvää sanomaa eteenpäin.
Seurakunnat, lähetysjärjestö ja yksittäiset kristityt lähettävät yhdessä lähetystyöntekijän matkaan sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja.
– Lähetystyöntekijä pääsee perille usein vaikeuksien kautta. Hän näkee vaivaa oppiakseen kielen ja paikallisen ajattelutavan lähettäjien kestävän esirukouksen kannattelemana. Ystävystyminen paikallisten kanssa johtaa kiinnostukseen kristinuskoa kohtaan, kuvailee lähetysjohtaja Pekka Mäkipää.
Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Sen sanaa tutkitaan yhdessä, opetellaan elämään Sanan mukaan ja tullaan ravituiksi Sanasta.
– Paikallinen ystäväni koulutti nuorempiaan tutkimaan Raamattua siten, että kirjoitti raamatunjakeen viereen seuraavan jakeen, joka lukijan tuli lukea. Näin muodostui pitkiä jaejaksoja, joista muodostui raamattutunti. Hän valmisti vuodessa muutaman tällaisen ”Raamattu selittää itse itseään -kirjan” ja antoi sen sopivaksi katsomalleen nuorelle seurakunnassa. Nämä Raamatut olivat haluttua tavaraa koulutettavien keskuudessa, muistelee Mäkipää.
Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan opettamaan Raamattua itsekin, ja viemään evankeliumia uusille alueille. Siellä, missä Raamattua ei vielä ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön, jotta jokaisella olisi mahdollisuus itse lukea Jumalan Sanaa.
– Raamatun ohella erityisesti Vähä-Katekismuksen merkitys on suuri. Niin pian kuin mahdollista, se pyritään kääntämään paikalliselle kielelle. Kohta 500-vuotta vanha kirjanen on kasteopetuksessa edelleen käytännössä korvaamaton apuväline.
Kristittyjen yhteisöstä syntyy seurakunta. Alkuun lähetystyöntekijä voi toimia paimenena ja johtaa, mutta heti kun mahdollista, vastuuta pyritään jakamaan paikallisille. Vastuutehtävät alkavat kodin avaamisesta kokoontumisille, teen ja tarjoilun järjestämisestä, kolehdin keräämisestä tai esimerkiksi säestystehtävistä.
– On tärkeää, että jokaisella on halutessaan mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä seurakunnan hyväksi. Paikalliset ovat usein myös innokkaita tuomaan uusia ihmisiä tutustumaan seurakuntaan. Joskus kaikki tämä on hidasta ja takkuista, jopa riitaisaakin ja yhteyttä koetellaan. Luotettavaksi vastuunkantajaksi kasvetaan yleensä vaikeuksien kautta, toteaa Mäkipää pitkän kokemuksensa perusteella.
Osasta paikallisia kasvaa pienpiirien vetäjiä, hartauksien pitäjiä, seurakuntaneuvostojen jäseniä ja joistakin myös seurakuntien paimenia. Moni innostuu rukoilemaan läheisten puolesta ja kertomaan heidän elämäänsä muuttaneesta uskosta, joka on kantanut hyvää hedelmää.
– Hedelmää kantavat kristityt – hedelmää kantava seurakunta, on Jumalan työtä heissä ja heidän kauttaan: ”Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 9:15)
Paikallisia vastuunkantajia varustetaan lähettien ja paikallisten kohtaamisissa ja seurakuntatyössä. Heitä koulutetaan raamattu- ja seurakuntakouluissa, muun muassa Paimentolaisten seurakuntakoulussa Mongoliassa.
Lue lisää paikallisten kristittyjen varustamisesta ja kouluttamisesta Lähetysyhdistys Kylväjän sivuilta.
Kuvat: Outi Rajala ja Jussi Valkeajoki
