Kirjoittanut
Opiskelijoiden kautta muutetaan maailmaa. Olennaista on vastata nuoren sukupolven polttaviin kysymyksiin, kuten ympäristön hätätilaan, totesi Suomessa vieraillut Euroopan lähetystyön asiantuntija David Montgomery.
Maailmanlaajan evankelikaalisen opiskelijaliikkeen (IFES) Euroopan johtaja, tohtori David Montgomery innosti viikonloppuna suomalaisia opiskelijoita ja opiskelijatyön ystäviä tilastoilla. Hän oli koonnut Opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO) 60-vuotisjuhlille kattauksen faktaa siitä, miten maallistunut Eurooppa voisi kääntyä takaisin kristillisen perintönsä ääreen.
Yksi Montgomeryn vastauksista oli kansainväliset opiskelijat.
Myös Euroopan lähetystilannetta tutkineet ja lähetysstrategiaan erikoistuneet Jim Memory ja Peter Drayovat huomanneet saman.
Globalisaatio on tuonut lähetystyöhön uusia haasteita ja mahdollisuuksia, kuten juuri kansainväliset opiskelijat. Mahdollisuudet yhteyteen ja osallisuuteen ovat parantuneet, mutta toisaalta maailma on samankaltaistunut.
– Tämän keskellä kansainvälinen opiskelijatyö on ollut menestynein työmuoto Euroopassa, David Montgomery sanoi.
Afrikasta Pohjois-Kyprokselle
Esimerkiksi Pohjois-Kyprokselle on perustettu paljon yliopistoja, joihin on tullut runsaasti muslimiopiskelijoita Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.
– Heidän keskuudessaan on ollut avoimuutta.
Lähes kaikissa Euroopan maissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Heidän suhdettaan kristinuskoon värittää moni trendi, kuten euroskeptisyys ja nationalismi ja toisaalta rasismi ja muukalaispelko. Kesällä käynnistyneet protestit Britanniassa ovat Montgomeryn mukaan tästä ikävä esimerkki. Hän on itse kotoisin Irlannista.
Montgomery kiinnitti huomiota myös opiskelijoiden toimeentulon heikentymiseen, ääri-ideologioiden vahvistumiseen ja eristyneisyyden kokemukseen. Häntä huolestuttaa myös itsesensuuri, jota monet opiskelijat ovat alkaneet harjoittaa useiden yliopistojen muututtua ideologisesti yksiäänisiksi.
– Eurooppa oli ensimmäinen kristillistynyt maanosa. Nyt se on ensimmäinen jälkikristillinen maanosa.
Politisoitunut uskonto nousee idässä
Sekularisoitumisen jälkeisessä Länsi-Euroopassa on vallalla hengellisyys, joka vieroksuu rakenteita ja instituutioita. Idässä puolestaan vahvistuu uudelleen institutionalisoitunut poliittinen uskonto, jota voidaan nimittää myös kristilliseksi nationalismiksi. Tästä ovat esimerkkejä Kiina ja Venäjä, Montgomery totesi
– Voimme ajatella tässä kohtaa esimerkiksi Venäjän ortodoksikirkkoa ja sen arkkipiispa Kirilliä.
Koronapandemia on painanut Ukrainan sodan lisäksi vahvan jäljen Euroopan nuoriin.
– Tapakristityt lopettivat koronan aikana kirkossa käymisen. Seurakuntiin jäljelle jääneet ovat ne, joiden kanssa voimme työskennellä. Toisaalta näemme Euroopassa valtavaa kasvua afrikkalaisissa ja kiinalaisissa seurakunnissa.
Haasteita kuitenkin riittää. Viidessä Euroopan maassa yli 70 prosentilla 16–29-vuotiaista ei ole uskonnollista vakaumusta tai uskontoa. Tämä on tilastoissa uutta.
– Mutta, kuten Timothy Keller sanoi, kaupungin muuttamiseen tarvitaan vain 10 prosenttia sen asukkaista.
Kellerin luku ei ole herätyskristillistä toiveajattelua, vaan sosiologisen tutkimuksen tulos, Montgomery huomauttaa.
Elonkehästä evankeliumiin
Opiskelijoiden keskuudessa ilmastonmuutos ja elonkehän tuhoutuminen ovat suuria ahdistuksen aiheita, joihin kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen on Montgomeryn mukaan välttämätöntä kyetä vastaamaan.
– Tämä on olennaista evankeliumin vuoksi riippumatta siitä, mitä me ajattelemme ympäristöasioista.
Samaan tapaan kuin monet nuoret ovat ottaneet poliitikkoihin pettyneinä ympäristöasiat omiin käsiinsä, myös uskonnollinen elämä irtaantuu valmiiksi annetuista kehyksistä.
– Z-sukupolvi edustaa muutosta.
Esimerkiksi Ruotsissa tämä muutos näkyy selvästi, kun sitä kuvataan numeroina. Montgomery viittasi tilastoon, jossa verrataan Z-sukupolven (1995–2015 syntyneet) uskonnollista kuulumista X-sukupolveen (1965–1979 syntyneet). Protestanttien määrä on pudonnut neljänneksen ja ateistien määrä lähes viidenneksen. Muslimien määrä on lisääntynyt 12 prosenttia ja katolilaisten määrä neljä prosenttia.
Ateismin aika on ohi
Samaan aikaan kirkollisten tilojen ulkopuolella rukoilevien määrä on kasvanut 23 prosenttia ja kirkossa vähintään kerran kuussa käyvien määrä on kasvanut 34 prosenttia.
– Z-sukupolven edustajissa on paljon sellaisia, jotka eivät pidä itseään kristittyinä, mutta jotka harjoittavat uskontoa. He uskovat, vaikkeivat juuri kristinuskon mukaan.
Montgomeryn mukaan Z-sukupolven kuva uskonnoista on myönteisempi kuin X-sukupolven, joka on hyvin uskontokielteinen.
– Miten evankeliumi saadaan mukaan nykyiseen kehitykseen? Z-sukupolvi on päässyt eroon aiempien sukupolvien kompastuskivistä, kuten politisoitumisesta ja tieteellisen puheen varaan rakennetusta uskontokriittisyydestä. Lännessä olemme olettaneet, että opiskelijat ovat ateisteja, mutta näin ei enää ole.
