Kirjoittanut
Veikko ja Kirsi Hekkalan päivät Suomessa ovat kuluneet ukrainalaisten ystävien someviesteihin vastaillessa. Karpaattien köyhissä romanikylissä pelätään sotaa, nähdään nälkää ja kärsitään koronasta.
Somekanavat ovat kovassa käytössä, kun Veikko ja Kirsi Hekkala pitävät päivittäin yhteyttä eri puolilla Ukrainaa asuvien ystäviensä kanssa. He ovat asuneet ja työskennelleet useita vuosia romanien parissa lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin työntekijöinä.
”Monet Karpaattien vuoristossa asuvat romanit ovat jääneet kyliinsä. Passittomina, lukutaidottomina ja rahattomina heidän on ollut lähes mahdotonta lähetä sotaa pakoon”, Veikko Hekkala selvittää.
Pariskunnan koti on Taka-Karpaattien läänissä Slovakian rajalla Užhorodin kaupungissa, joka on tällä hetkellä ehkä turvallisimpia paikkoja Ukrainassa. Se on säästynyt venäläisten sotatoimilta ja jäänyt kuin taskuun kauniiseen, mutta hankalakulkuiseen vuoristoon, jonka huiput voivat kohota jopa 2000 metriin. Kaupungissa on nyt tuhansia rajan yli pyrkiviä pakolaisia.
Nykyisille sotatoimialueille Itä-Ukrainaan oli romanikylistä alkujaan pari tuhatta kilometriä, mutta nyt sota on tullut lähelle, vuoriston toiselle puolelle Lviviin. Užhorodissa on lähes päivittäin ilmahälytyksiä, mutta varsinaisilta pommituksilta on toistaiseksi säästytty.
Talvet ovat romaneille normaalitilanteessakin vaikeaa aikaa, mutta nyt maan talous ei toimi, ruoka on lähes loppu ja hinnat nousevat. Karpaattien alueen tuhannet köyhät, eristyksissä olevat romaniperheet kärsivät nyt ruokapulasta sekä vaikeasta koronatilanteesta.
”Romanit ovat peloissaan ja epätietoisia tulevaisuudestaan. Lähetämme sinne varoja seurakunnille, jotka jakavat ruokaa perheille ja eräälle lastenkodille.”
Koulutus katkaisee köyhyyskierteen
Hekkalat saapuivat Suomeen marraskuussa tarkoituksenaan palata Ukrainaan alkuvuodesta, mutta ulkoministeriöltä tuli määräys, että suomalaisten oli poistuttava maasta, eikä sinne voinut ainakaan toistaiseksi palata.
”Olemme nauttineet Keuruulla sijaitsevan Suomen kotimme rauhasta ja lumisista maisemista, mutta ajatuksemme ovat jatkuvasti Ukrainassa”, kertovat Hekkalat, jotka ovat tulevalla viikolla lähdössä ajamaan kohti Unkaria. Kielitaitoisina heillä on mahdollisuus olla siellä apuna esimerkiksi luomassa pakolaislapsille opetusta.
Romanit ovat peloissaan ja epätietoisia tulevaisuudestaan.
Entisen Neuvostoliiton, Itä-Euroopan maiden ja varsinkin Ukrainan romanien keskuudessa vuodesta 1974 hengellistä ja humanitaarista työtä tehnyt Veikko Hekkala on ikänsä puolesta jo eläkkeellä, mutta venäjän ja romanikielentaitoisena hän auttaa edelleen sikäläisiä helluntaiseurakuntia sekä tukee puolisonsa työtä.
Kirsi Hekkala organisoi esikouluja ja pyhäkouluja sekä kouluttaa romaneja itse opettajiksi. Näin lapset oppivat istumaan paikoillaan, kuuntelemaan opetusta ja saavat muitakin kouluvalmiuksia. Nämä taidot auttavat köyhien kylien suurperheissä kasvaneita lapsia sopeutumaan valtiollisiin kouluihin, joissa romanilapsia helposti vieroksutaan.
”Koulutus voi katkaista sukupolvilta periytyvän osattomuuden, lukutaidottomuuden, työttömyyden ja kerjäämisen kierteen”, toteaa Kirsi Hekkala kokemuksesta.
Itsetunto kasvaa virkkaamalla
Suurin osa Karpaattien romaneista elää viljelemällä jotakin, keräilemällä luonnontuotteita, kerjäämällä ja sosiaalitukien varassa. Hekkalat ovat huomanneet, että tehokkain tapa auttaa heitä nousemaan sosiaalisesti korkeammalle on kouluttaa naisia. Miehet eivät yleensä osallistu lasten kasvatukseen, eikä naisilla siinä kulttuurissa ole paljoakaan arvoa.
”Naiset kuitenkin ovat niitä, jotka siirtävät tapoja ja ajatusmalleja uusille sukupolville. Muutos voi olla hidas, mutta toimiva”, Kirsi Hekkala sanoo.
Tehokkain tapa auttaa heitä nousemaan sosiaalisesti korkeammalle on kouluttaa naisia.
Hän järjestää naisille ja tytöille suosittuja käsityökerhoja. Hän opettaa heitä virkkaamaan matonkuteista ja langasta kaikenlaista kaunista. Onnistumisen kokemusten myötä naiset löytävät luovuutensa ja ymmärtävät voimavaransa. Eräskin kerhon naisista keksi virkata kauniin kassin itselleen ja kiinnitti siihen silkkikukkia.
”Oli hämmästyttävää, miten vallankumouksellinen merkitys tällä oli tuon naisen ja koko kylän itsetunnon kasvulle. Hän on nyt jopa tienannut omaa rahaa myymällä käsitöitään”, muistelee Kirsi Hekkala, joka on koulutukseltaan graafinen suunnittelija, datanomi ja opettaja.
Rukousvastaukset rohkaisevat
”Emme voi tällä hetkellä hakea pitkäaikaista viisumia Ukrainaan, mutta olemme valmiudessa palata sinne heti, kun tilanne rauhoittuu. Sen edestä rukoilemme päivittäin”, Veikko Hekkala sanoo. Pariskunta on jatkuvasti yhteydessä Fidaan, yhteistyökumppaniinsa Unkarin romanimissioon ja muihin tahoihin.
Hekkalat ovat tehneet paljon yhteistyötä myös valkovenäläistenkin kanssa. Työ on muuttunut vuosien mittaan kumppanuudeksi. Hekkalat kehottavat kristittyjä rukoilemaan niin ukrainalaisten, valkovenäläisten kuin venäläistenkin puolesta. Heidän sydämellään on kuningas Daavidin rukous Psalmista 31: ”Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut.”
Ukrainan seurakunnat kokoontuvat päivittäin yhdessä rukoilemaan. Monet rukousvastaukset rohkaisevat uskovia katsomaan huomiseen ja jatkamaan työtä.
Hekkalat ovat olleet naimisissa vuodesta 2014. Kumpikin oli jäänyt sitä ennen tahoillaan leskeksi. Kahden lesken oli helppo ymmärtää toisiaan, varsinkin kun kumpikin oli omalla tavallaan kokenut saaneensa Jumalalta kutsun tehdä työtä romanien, naisten, lasten ja perheitten parissa.
