Kirjoittanut
Toimittaja Rony Smolar raportoi Lähi-idän kriisialueilta kaksi vuosikymmentä. Noina vuosina työ ajoi aina turvallisuuden edelle.
Rony Smolar syntyi Helsingissä vuonna 1944 suomenjuutalaiseen perheeseen.
Smolarin lapsuudessa Helsingin juutalaisten yhteisö oli tiivis. Seurakunnan piiristä löytyi harrastusmahdollisuuksia taiteesta urheiluun, ja monet asuivat pääosin kilometrin säteellä Kampin synagogasta. Yhteisö oli uskonnollinen eivätkä ihmiset halunneet rikkoa sapattimääräyksiä matkustamalla sapattina.
Myös Smolarin lapsuudenkodissa juutalaiset perinteet olivat kunniassa.
Lapset kävivät juutalaista yhteiskoulua ja olivat tiiviisti mukana seurakunnan harrastustoiminnassa, mutta kontakteja oli myös valtaväestöön.
– Meidän taloyhtiössä oli paljon samanikäisiä lapsia ja me leikimme paljon yhdessä.
– Kukaan ei koskaan haukkunut minua jutkuksi, mutta meidän ikäpolvi oli jo aikalailla valtaväestön näköinenkin, Rony Smolar muistelee.
Israelin valtio perustettiin, kun Rony Smolar oli 4-vuotias. Isän veli oli muuttanut Palestiinaan jo 1930-luvulla, mutta Smolarin perhe ei sinne haikaillut.
– Rakensimme elämäämme Suomeen. Olimme kuitenkin siinä määrin sionisteja, että tuimme Israelin valtion olemassaoloa ja rukoilimme sen puolesta.
Rony Smolar kävi Israelissa ensimmäisen kerran teini-ikäisenä vuonna 1961. Matkaseurana oli juutalaisia nuoria muista Pohjoismaista, ja ohjelmassa oli muun muassa työskentelyä kibbutsilla.
– Se oli silloin vielä kehittymässä oleva, maatalousvaltainen valtio. Tiestö oli hyvin alkeellista verrattuna tähän päivään.
Parhaiten nuoren miehen mieleen jäivät kesäkuumalla hihansa käärineet tavalliset kadunmiehet, joiden käsivarsista erottuivat tatuoidut numerosarjat.
– Tunsin hyvin holokaustin ja juutalaisten kohtalot Euroopassa. Jossain takaraivossa oli tietoisuus siitä, että Israel on turvasatama kaikille juutalaisille, jos tulee vaikea paikka.
Uutisvirta vei mukanaan
Toimittajaksi Rony Smolar päätyi vahingossa.
– Olin kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta nuoresta lähtien. Vuosi 1956 oli käännekohta, silloin seurasin tiiviisti Unkarin kansannousua ja Suezin kriisiä.
Smolar hakeutui 1960-luvulla uutislukijaksi Yleisradioon, mutta säästöbudjetin vuoksi hän ei vielä tuolloin saanut jatkosopimusta. Opintojen jälkeen hän työskenteli vakuutusalalla, mutta kirjoitteli samalla Turun Sanomiin Lähi-idän tilanteesta.
Noihin aikoihin Israelin valtion politiikkaa oli alettu suomalaisessa mediassa moittia.
Vuonna 1980 Smolar muutti perheineen Israeliin. Lähtiessään hänellä oli Turun Sanomien ja Yleisradion kanssa sopimus siitä, että hän raportoisi, ”mikäli jotain tapahtuu”. Smolar oli pitkään ainoa suomalainen lehtimies Lähi-idän alueella.
Pian saapumisen jälkeen alkoi tapahtua. Shaahin Iran oli juuri kukistunut ja islamilaisen vallankumouksen myötä Iran muuttui liittolaisesta viholliseksi muiden muslimivaltioiden joukkoon. Tilanne kiristyi jälleen rauhallisempien vuosien jälkeen.
Seuraavat kaksi vuosikymmentä Rony Smolar eli jatkuvassa uutisvirrassa.
– Minulla oli aina takaraivossa, että raportoin suomalaisille katselijoille, kuuntelijoille tai lukijoille. Halusin olla tasapuolinen, en nähnyt itseäni sellaisessa asemassa, että voisin mennä värittämään uutistapahtumia omilla näkemyksilläni, hän kuvaa.
– Monet ihmiset ovat turtuneet siihen, että Lähi-idästä tulee vain huonoja uutisia. Mutta kyllä sieltä löytyy myös hyvää kerrottavaa. Israelissa on paljon kulttuuria, innovatiivisuutta ja luovuutta, ja sieltä löytyy pääomia, joilla tuetaan start-up -yrityksiä.
Jos Israelin ei tarvitsisi panostaa turvallisuuteensa, jos arabimaat laskisivat aseet, innovaatioiden synnyttämästä hyvinvoinnista riittäisi myös naapurivaltioille, on Smolarin näkemys.
– Maailma voisikin kysyä, halutaanko Israel ajaa ahtaalle, vai halutaanko Israelin kehitystä tukea ja nauttia sen tarjoamasta hyvinvoinnista, Smolar kysyy ja viittaa YK:n toimintaan ja Unescon viimevuotiseen päätöslauselmaan Temppelivuoresta.
Rauhansopimuksesta pettymykseen
Toivo rauhasta on virinnyt vuosien varrella useita kertoja, joskin orastava rauhantila on usein katkennut uusiin levottomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.
Rony Smolarin mukaan yksi mieliinpainuvimmista arabimaiden johtajista oli Jordanian edesmennyt kuningas Hussein.
– Hän vaikutti Lähi-idän tilanteeseen rauhoittavasti ja tasapainottavasti, tapasin hänet muutaman kerran.
Yksi uran merkkipaaluista oli Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kättely rauhansopimuksen merkiksi Valkoisessa talossa vuonna 1993.
– Kaikki Israelissa katsoi sitä nenä kiinni telkkarissa. Se oli uskomaton hetki.
Vain joitakin vuosia tapahtuman jälkeen molemmat miehet olivat haudassa ja rauhansopimus oli kadonnut tuulen mukana.
Lehtimies on aina lehtimies
Smolarin työ Lähi-idän kriisialueilla ei ollut riskitöntä. 1980-luvulla ei vielä ollut kännyköitä eikä niiden tultuakaan olisi ollut mahdollista soittaa arabimaista Israeliin.
– Minulta on joskus kysytty, tekisinkö samat työkeikat uudelleen. Rehellinen vastaus on, että en tekisi.
– Kun lähdin työkeikoille, perhekään ei tiennyt, missä olin. Olin sellaisissa paikoissa, että jos olisin kadonnut, kukaan ei olisi tiennyt, mistä etsiä.
– Vieressäni on loukkaannuttu ja joskus isokin pommi on räjähtänyt muutaman minuutin sen jälkeen, kun olen ollut paikalla, hän muistelee.
Työ ajoi kuitenkin turvallisuuden edelle.
– Olin ainoa suomalainen lehtimies pysyvästi tuolla alueella, ja kun tapahtui jotain, minulta odotettiin raportteja. En voinut sanoa, että en lähde, koska on liian vaarallista.
Eläkepäiviään kotimaassa viettävä Smolar ei lepää laakereillaan. Monet yhteiskunnalliset aktiviteetit, Lähi-itä sekä uutiset ovat osa arkea.
– Uutisfriikkinä olen kiusallisen vahvasti kiinni uutisissa, Smolar naurahtaa.
– Tapanani on haravoida mediaa, ehkä se on huono tapa.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä uteliaisuuden tyydyttämisestä.
– Haluan jakaa osaamistani ja tietämystäni eteenpäin. Vuositasolla pidän kymmeniä esitelmiä seurakunnissa, järjestöissä ja yhdistyksissä, myös ulkomailla.
Entisenä puheenjohtajana Smolar kuuluu edelleen Helsingin juutalaisen seurakunnan johtoelimiin. Hän kertoo, että seurakunnassa käydään tällä hetkellä keskustelua siitä, mihin suuntaan juutalaisuutta halutaan Suomessa viedä. Seurakunta jakaantuu perinteellisiin ja liberaaleihin, joista Smolar itse kuuluu edellisiin.
– Olen tutkinut seurakunnan ja suomenjuutalaisuuden historiaa ja tunnen hyvin myös kansainvälistä juutalaisuutta. Kun on perillä traditioista, nousee pintaan omantunnonkysymys, että olenko minä se, jonka kohdalla kaiken halutaan muuttuvan.
– Uskon kyllä, että juutalaisuus säilyy sekä Helsingissä että Suomessa.
