Kirjoittanut
Herkkyys ei ole häiriö, vaan ominaisuus. Jopa viidennes ihmisistä kuuluu erityisherkkiin. Mistä on kyse?
Muistatko H.C. Andersenin sadun Todellinen prinsessa. Se kertoo prinssistä, joka haluaisi puolisokseen oikean prinsessan, mutta ei löydä. Sitten eräänä myrskyisenä yönä linnan ovelle kolkuttaa nuori nainen, joka väittää olevansa prinsessa. Nainen pyytää suojaa myrskyltä. Prinssin äiti, kuningatar, haluaa testata, puhuuko nainen totta. Hän piilottaa neljänkymmenen patjan alle pienen herneen. Seuraavana aamuna nainen valittaa nukkuneensa huonosti, sillä jokin kova oli painanut hänen kehoaan ja aiheuttanut mustelmia. Tämä todisti, että nainen oli todellinen prinsessa.
Sadun prinsessa oli mitä ilmeisimmin myös erityisherkkä, koska hän reagoi niin voimakkaasti pieneen herneeseen. Erityisherkkyys ei kuitenkaan ole vain naisten ominaisuus, vaan arvioidaan, että jopa viidennes ihmisistä on hermojärjestelmältään erityisherkkiä. Heitä on niin miehissä kuin naisissa.
Erityisherkkyydestä on alettu puhua Suomessa sen jälkeen, kun yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine N. Aronin kirja Erityisherkkä ihminen (Nemo-kustannus) ilmestyi suomeksi vuonna 2013. Aron on kehittänyt termin highly sensitive person kuvatakseen ihmisiä, jotka reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Elaine Aronin käsityksen mukaan erityisherkkyydellä on biologinen perusta. Se on isolta osin perinnöllistä, mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta. Herkkyys ei ole sairaus, vaiva eikä vamma, mutta sen tiedostaminen auttaa ymmärtämään itseä ja läheisiä.
Erityisherkän piirteitä
”Voimakkaat valot häiritsevät minua, samoin kovat äänet. En pysty keskittymään muuhun, jos läheltä kuuluu
Aronin mukaan herkän ihmisen tahdosta riippumaton hermosto reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin, kuten kirkkaisiin valoihin, hälyyn, makuihin, hankaaviin saumoihin tai kofeiiniin. Herkän aistit ovat virittyneet havainnoimaan sekä ympäristöä että omaa sisäistä maailmaa. Hän havainnoi ympäristöä tarkasti ja huomaa yksityiskohtia, aistii tunnelmia, tuoksuja ja ihmisten mielialoja herkemmin kuin keskivertoihminen. Herkkyys voi ilmetä myös vahvoina taidekokemuksina ja taipumuksena imeä itseensä toisten tunnetiloja. Herkkä lukee ihmisiä rivien välistä ja aistii sen, mitä ei sanota ääneen. Hän tuntee usein voimakkaasti niin ilot kuin surutkin. Elämänmuutokset saattavat järkyttää. Fyysiset tarpeet kuten nälkä voi tuntua niin voimakkaana, että se vaikuttaa mielialaan ja keskittymiseen. Tunnollisuus on myös tyypillinen erityisherkän ominaisuus.
”Eläydyn toisinaan musiikkiin niin voimakkaasti, että olen aivan pakahtua. Haltioidun suorastaan.”
Vahva tunne erilaisuudesta
Moni aisti- ja tunneherkkä ihminen, joka on saanut tietää erityisherkkyydestä biologisena piirteenä, on kokenut, että palasia on loksahtanut paikoilleen. Ihminen on ehkä ajatellut olevansa jollain tavoin outo tai viallinen. Hän on kenties saanut kuulla olevansa herkkänahkainen, ujo, vaativa tai poissaoleva. Toinen ihminen saattaa ihmetellä, kun herkkä poistuu vähin äänin paikalta, koska virikkeiden runsaus on uuvuttanut hänet, ja hän tarvitsee yksinoloa jaksaakseen. Toisella taas herkkyys tekee varovaiseksi. Uusiin asioihin tutustutaan sopivina annoksina.
”Lapsena sain kuulla olevani yliherkkä itkupilli. Usein vetäydyin syrjään itkemään yksikseni.”
Erityisherkillä ihmisillä on usein ollut jo lapsuudesta saakka vahva tunne erilaisuudesta, joka on saanut heidät kokemaan ulkopuolisuutta tai huonommuutta. Nämä ihmiset ovat usein tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin ihmisiin pohtivia ja älykkäitä, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen melusta, kiireestä ja muista ihmisistä.
”Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään monia asioita samaan aikaan. Haluan rauhassa keskittyä yhteen asiaan.”
Erilaisia persoonia
Erityisherkät ovat keskenään erilaisia ihmisiä. Kaikilla ei ole kaikkia erityisherkkyyden tunnuspiirteitä. Joku voi olla erityisherkkä, vaikka hänen herkkyytensä ilmenisi hyvin suppeasti. Lisäksi ihmiset toimivat herkkyytensä kanssa eri tavoin. Kaikista herkkyys ei näy ulospäin. Joku on ehkä joutunut peittelemään herkkyyttään tai totutettu lapsena luontaista minäänsä rohkeammaksi.
Herkkyys mielletään usein virheellisesti sisäänpäin kääntyneiden ja ujojen ihmisten ominaisuudeksi. Kaikki herkät ihmiset eivät suinkaan ole hiljaisia, ujoja tai eteerisiä. Siis herkältä näyttäviä tai vaikuttavia. Myös ekstrovertti ja aktiivinen ihminen voi olla erityisherkkä.
Ulospäin suuntautunut saattaa vain tajuta herkkyytensä hitaammin, ja hänen voi olla erityisen vaikea osata ottaa aikaa palautumiseen. Myös ulkopuolisten on vaikea uskoa sosiaalisen ja puheliaan ihmisen herkkyyttä.
”Nuorin lapseni on aina ollut vähän säikky ja arka. Lisäksi hän kokee asiat hyvin voimakkaasti. Uudet tilanteet hermostuttavat häntä. Hän tarvitsee muita enemmän aikaa sopeutumiseen.”
Vaarana ylikuormittuminen
Ihmiset reagoivat stressiin ja ristiriitoihin eri tavoin. Kireä työilmapiiri tai hälyisä työympäristö voi uuvuttaa herkän, kun taas toinen ei ole moksiskaan. Erityisherkkä kuormittuu työhön liittyvistä ristiriidoista ja saattaa jäädä niitä vatvomaan itsekseen. Erityisherkkyydelle on ominaista, että ihminen pohtii syvällisesti asioita. Sisäinen maailma on rikas ja monivivahteinen. Virikkeiden paljous kuormittaa erityisherkän nopeammin kuin muut. Hän saa helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä sekä muista ihmisistä. Erityisherkkyyden kovin hinta onkin hermoston ylikuormittumisen mahdollisuus. Jokaisella on rajansa, miten paljon tietoa ja ärsykkeitä hän voi vastaanottaa, ennen kuin niitä on liikaa. Erityisherkät saavuttavat tämän pisteen nopeammin kuin muut. Onneksi toipuminen alkaa heti levossa.
Kun tiedostaa olevansa erityisherkkä, oppii vaalimaan omaa jaksamistaan. Virikkeetön yksinolo ja lepo auttavat palautumaan. Kalenteria ei kannata varata liian täyteen.
Erityisherkkyys ja hengellisyys
Erityisherkkyys ilmenee yleensä myös hengellisenä herkkyytenä. Hengellinen herkkyys on oikein käytettynä lahja, josta on apua hengellisissä palvelutehtävissä, esimerkiksi esirukoustyössä ja ihmisten puolesta rukoilemisessa. Rukoustyössä niin kuin kaikessa muussakin hengellisessä työssä on kuitenkin tärkeää olla kurinalainen ja omat rajat tiedostava, jotta ei rönsyile myötätunnon ja muiden toiveiden mukaan ja lopulta pala loppuun. Koskettavia ja liikuttavia rukousaiheita on maailma täynnä, mutta rukoilijaa ei todennäköisesti ole kutsuttu rukoilemaan kaikkien mahdollisten aiheiden puolesta.
Jos on jatkuvasti ihmisten käytettävissä ja osallistuu heidän taakkojensa kantamiseen kuunnellen, myötäeläen ja rukoillen ja esirukoilee vielä monien muiden aiheiden puolesta, ennen pitkää todennäköisesti väsyy. Vaarana on, että antaa liiaksi säälin, omien tunteiden, innostuksen ja ihmisten toiveiden viedä esirukoustehtävässä, mistä hintana voi olla rukoilijan ylikuormittuminen. Rukouksellakin on mahdollista uuvuttaa itsensä. Kannattaa rukoillen kysyä Jumalalta, onko jokin tietty rukoustehtävä juuri itseä varten.
Lähteet : Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen, Nemo 2014, 5.painos
Carol A. Brown, Highly sensitive – Understanding you gift of spiritual sensitivity
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä.
