Parasta on, jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat niin, että sekä antaja että saaja tuntevat helpotusta ja iloa.
Avustus- ja auttamistyö on yksi seurakunnan ydintehtävistä. Pandemia on lisännyt avun tarvetta ja lähimmäisten hätää. Useat seurakunnat tekevät ruoka-aputyötä, mutta joissakin otetaan vastaan myös tavaralahjoituksia tai järjestetään kirpputoritoimintaa.
Mitä tahansa ei konmarituspuuskassa kuitenkaan kannata lahjoittaa seurakuntaan.
– Vaikka toisen roska voi olla toisen aarre, niin rikkinäisiä tai kovin huonokuntoisia tavaroita ei kannata tuoda. Niistä koituu vain ylimääräistä työtä ja vaivaa, kun säilytystilatkin ovat usein rajalliset, lapsityön ja kirpputoritoiminnan vastaava Anna Anttonen Suolahden helluntaiseurakunnasta muistuttaa.
Lahjoitettavan tavaran tulisikin aina olla hyväkuntoista ja puhdasta.
– Sellaista, jota itsekin haluaisit saada, Anttonen vinkkaa.
Parasta on, jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat niin, että sekä antaja että saaja tuntevat helpotusta ja iloa. Täsmätarpeen tunnistamiseksi tavaranvaihto onkin siirtynyt yhä enemmän nettiin.
– Seurakunnassamme toimii Workplace-sivusto, jossa ihmiset ilmoittavat, jos haluavat antaa tai saada jotakin maksutta. Viime aikoina sen kautta on tarjottu muun muassa pianoa muutamaksi vuodeksi käyttöön, niskatyynyä, tyttöjen kaunoluistimia, televisiota ja pölynimuria, Merja Larkkonen Jyväskylän vapaaseurakunnasta luettelee.
Digialustoja käytetään myös seurakuntien väliseen viestintään ja avunantoon. Keski-Suomen helluntaiseurakuntien Padlet-sivustolla tarjotaan niin laitoskeittiön paistouunia kuin uusia ideoita seurakuntatyöhön.
Lapsityö on oma lukunsa mitä tulee työssä tarvittavan tavaran määrään ja siihen tarjottuihin mielikuvituksellisiinkin lahjoituksiin. Lapsityöhön lahjoitetaan askartelumateriaaleja, kuten vessapaperirullan hylsyjä, lasipurkkeja ja kananmunakennoja, mutta erikoisempaakin on nähty.
– Kerran lapsityöhön lahjoitettiin kaksimetrinen muovipalmu, joka oli aiemmin ollut kaupan hedelmäosastolla, Anttonen iloitsee.
Palmua käytettiin leirinäytelmässä, jossa Aadam ja Eeva seikkailivat paratiisissa. Lehdet pääsivät myös pääsiäisikkunan somistukseksi.
Myös koulupastorit ovat usein tottuneet kanniskelemaan mitä ihmeellisempää tuntirekvisiittaa ympäri maakuntansa kouluja.
– Rekrytointi-ilmoituksiin pitäisikin lisätä, että työntekijä tarvitsee pakettiauton, peräkärryn ja hyvät varastotilat, Satakunnan koulupastori Merja Mäkinen vitsailee.
Totta silti toinen puoli. Esimerkiksi Satakunnan koulutyön käytössä on nukketeatteri sermeineen ja beduiiniteltta, Keski-Suomen koulutyössä taas yhtä ja toista aina intialaisesta hääteltasta pikkuruiseen kutojalinnun pesään. Löytyypä kokoelmista myös afrikkalainen rotanloukku, rautalangasta väännelty tandempyörä ja nelimetrinen verkkopytonin nahka.
– Lähetystyöhön, globaalikasvatukseen ja kansainvälisyyteen liittyvillä kouluvierailuilla tavarat ovat todellinen vetonaula, joka päihittää kaiken digin. Rekvisiitan avulla oppitunnista muodostuu elämys, joka jää mieleen, Mäkinen iloitsee.
Tavaralahjoituksista onkin kiittäminen monia veteraanilähettejä. Joskus eksoottisia esineitä on saatu myös kouluilta.
Toisinaan lahjoitukset ovat niin sykähdyttäviä, että ne saavat seurakunnan työntekijän voimaan paremmin. Niin kävi viime syksynä Lievestuoreen helluntaiseurakunnan pastori Jarkko Maliselle.
– Seurakuntamme toimistoon oli vuosien mittaan kertynyt yhtä ja toista tavaraa. Haaveilin, että huoneessa olisi voinut pitää sielunhoitokeskusteluja, mutta tavararöykkiöiden keskellä viihtyisyys ei ollut kovin korkealla.
Kun Malinen seuraavana päivänä astui toimistoon, hän oli äimän käkenä. Koko tila oli siivottu ja sisustettu kutsuvaksi nojatuoleineen, tauluineen ja pehmeine mattoineen. Maljakossa oli kukkia ja lamppu antoi pehmeää valoa.
– Tällainen ajan, vaivannäön ja ystävällisyyden lahjoittaminen tekee lähtemättömän jäljen sydämeen, Malinen kiittää.
Seurakunnan työntekijä saa toisinaan kokea myös pettymyksiä, jos lahjoittajan sijaan anastaja on liikkeellä. Viime kesänä Tuusulan Jokelan Station-seurakunnassa tehtiin poikkeuksellinen varkaus, kun rosvojen mukaan lähti seurakunnan kasteallas. Asiasta uutisoitiin Ristin Voitossa 40/2021.
Voi olla, että joidenkin seurakunnan kautta tehtävien lahjoitusten lopullinen merkitys selviää vasta kerran kirkkaudessa, mutta joitakin osviittoja voi saada jo nyt.
Heinäveden ja Leppävirran helluntaiseurakuntien pastori Tero Huvi sai hiljattain pysäyttävän puhelinsoiton: Eräs henkilö, jonka luona oli pitkään käyty ihmettelemässä elämän rikkinäisyyttä, oli löydetty kuolleena. Samalla löytyivät myös ne monet Hyvä Sanoma -lehdet, jotka olivat vierailujen aikana kulkeutuneet luettavaksi.
– Saattaa olla, että hän oli viime töikseen ollut taivasasioiden äärellä, Huvi sanoo herkistyen.
