Kerran lähetystyöntekijä, aina lähetystyöntekijä. Onko kerran saatu kutsu lähteä voimassa yhä, kun kotimaahan on palattu syystä tai toisesta?
Uusia ihmisiä kutsutaan edelleen lähtemään, mutta monet lähtevät myös uudelleen sopivassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä kolme aiemmin Kylväjän lähettinä ollutta perhettä tai pariskuntaa valmistautuu lähtemään itselleen uudelle työalueelle.
Marija ja Niko Ijäs ovat neljän lapsensa kanssa totutelleet elämään Suomessa palattuaan vuonna 2016 neljän vuoden työkaudeltaan Mongoliasta. Marija kertoo, ettei olisi halunnut lähteä Mongoliasta ja sopeutuminen Suomeen vei pitkään. Olemme koko ajan miettineet lähtemistä uudestaan, hän toteaa. Nyt perheellä on suuntana Irkutskin kaupunki Itä-Siperiassa, jonne olisi tarkoitus lähteä vuoden vaihteen tienoilla.
Pian 9-vuotias Gutiana, 7-vuotias Juliana ja 6-vuotias Joosua elivät Mongoliassa tiiviisti lähetyselämää vanhempiensa kanssa. Dani, 3 vuotta, on lähdössä ensimmäistä kertaa.
– Elämäntilanne on nyt sellainen, että on sopiva mahdollisuus lähteä, kun lasten kanssa voi vielä lähteä, Niko toteaa.
Toisaalta Marija pohtii:
– Lasten kanssa pitää ajatella niin paljon eri asioita. On erilaista lähteä ilman lapsia – lasten kanssa täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen elämä.
Samalla tuntuu arvokkaalta näyttää omille lapsille, mitä lähetystyö on.
– Haluaisin, että heille tulee lähetystyön kokemus, ei lähetyslapsen. Niin, että lapset ovat mukana lähetystyössä. Esimerkiksi Mongoliassa he olivat mukana lahjoittamassa joululahjoja vähävaraisille lapsille, kertoo Marija.
Marijalla on sosiaali-, diakonia- ja lähetystyön koulutukset. Perhetyö on Marijalle aina ollut ominta ja hän toivoo, että voisi myös Irkutskissa tukea perheitä muun muassa kasvatuksen kysymyksissä. Mongoliassa oman perheen hoitaminen oli luonnollisesti pääroolissa lasten ollessa aivan pieniä. Seurakunnassa Marijalla oli pieniä projekteja, kuten kasvisruokakurssi, pyhäkoulu ja tehtävät entisten prostituoitujen naisten kuntoutus- ja työkeskuksessa. Lisäksi hän oli alullepanemassa ja toteuttamassa Mongolialaiset äidit -valokuvanäyttelyn kuvaamista valokuvaaja Jussi Valkeajoen vieraillessa Mongoliassa.
Niko oli Mongoliassa perustamassa FLOM Sports Clubia ja urheilutyötä ylipäänsä. Nyt hän työskentelee Suomen Raamattuopistolla Urheilulinjan opettajana. Hän rohkaisee ottamaan omat lahjat lähetyksen käyttöön.
– Itä-Siperiaan olen lähdössä samasta urheilulähetystyön näystä käsin. Haluan yhdistää urheilun ja lähetystyön. Uskon, että sielläkin saadaan pelit pystyyn. Ajattelen, että meillä kaikilla on Jumalalta saatuja lahjoja, joita Jumala haluaa ja voi käyttää lähetystyössä. Lähetystyön tarve on edelleen suuri eri puolilla maailmaa, vieläkin suurempi kuin Suomessa.
Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38; Luuk. 10:2)
Gunilla ja Magnus Riska ovat lähdössä lähetystyöhön erilaisesta asetelmasta käsin. Perheeseen kuuluu kolme jo aikuista lasta ja kissa-vanhus sekä Gunillan iäkkäät vanhemmat.
Gunilla ja Magnus varttuivat molemmat suomenruotsalaisissa perheissä Helsingissä. Magnus sai kutsun lähetystyöhön jo nuoruudessaan. Hän ehti palvella Israelissa kaksi työkautta vuosina 1996–2001 ja 2003–2004 ensimmäisen vaimonsa Gunlögin kanssa. Heidän mukanaan Israelissa olivat lapset Michelle, David ja Daniel. Magnus on pappi, teologian tohtori – pääaineena Vanha testamentti – ja dosentti Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee dekaanina Porvoon tuomiokapitulissa. Magnus on toiminut Kylväjän hallituksessa vuodesta 2015 alkaen ja saanut siten hyvän näköalapaikan lähetyselämään. Gunillan kutsumus on ollut kotimaassa ensin lastentarhanopettajana ja viimeiset 25 vuotta diakonissana – tällä hetkellä Petrus församlingenissa. Kokeneena seurakuntatyöntekijänä Gunilla on tärkeä lenkki seurakunnan nuoressa dynaamisessa tiimissä. Magnus jäi leskeksi vuonna 2004. Seuraavana vuonna Magnus ja Gunilla menivät naimisiin. Vuonna 2015 Gunilla kävi Kylväjän lähetyskurssin.
Syyskuussa 2020, jos Herra suo, Riskat ovat lähdössä Etiopiaan. Heille on avautumassa nyt mahdollisuus lähteä lähetystyöhön, kun kaikki lapset ovat pian muuttaneet pois kotoa ja molemmille tarjotaan tehtäviä Etiopiassa. Etiopia on Gunillalle ja Magnukselle molemmille uusi maa ja amhara uusi kieli.
– Aluksi suunnitelmissa on amharan kielen opiskelua Addis Abebassa. Sen jälkeen Magnuksen on tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa opetustehtäviä Awasan kaupungissa teologisessa Tabor Evangelical Collegessa. Gunillan tehtävät eivät ole vielä selkeytyneet, mutta luultavasti hänellekin tarjotaan jonkinlaisia opetustehtäviä, Riskat kertovat.
Herra missä haluat käyttää minua – avaa tai sulje ovet. Haluan turvautua sinun johdatukseesi.
Riskat näkevät, että olennaisimpana ohjeena uusien lähettien saamiseksi ovat Jeesuksen sanat: Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38; Luuk. 10:2) Tärkeä kysymys heille, jotka pohtivat uudelleen lähtemistä, voisi olla: Herra missä haluat käyttää minua – avaa tai sulje ovet. Haluan turvautua sinun johdatukseesi.
Siitä, kun Anna Maija ja Matti Kaipainen olivat lähetystyössä Keski-Aasiassa vuosina 1990–1992 on ehtinyt kulua jonkinlainen tovi. Tätä nykyä he asuvat Yläneellä Varsinais-Suomessa. Matti on aikaisemmalta koulutukseltaan insinööri, mutta toiminut jo 23 vuotta pappina – viimeiset viisi vuotta Pöytyän seurakunnan kirkkoherrana. Anna Maija työskentelee Euran terveyskeskuksessa laboratoriohoitajana. Hän on suorittanut myös diakonian erityisopinnot kriisin- ja sielunhoidosta. Kaipaisilla on neljä lasta, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa.
Kaipaiset valmistautuvat lähtemään loppuvuodesta 2020 uudelle työkaudelle Pohjois-Kreikkaan pakolaistyöhön, jos Herra suo. Aiemmalla työkaudella Keski-Aasiassa Matti työskenteli kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä ja Anna Maija äitien- ja lasten terveysklinikalla. Pohjois-Kreikassa on avautunut mahdollisuus auttaa afgaanipakolaisia Kreikkaan kotoutumisessa toimien yhteistyössä paikallisen evankelisen seurakunnan kanssa.
– Meidän työmme on vierellä kulkemista ja auttamista kaikessa mahdollisessa, mihin vain kykenemme, Kaipaiset kertovat.
Mikä saa Kaipaiset lähtemään uudestaan lähetystyöhön?
– Kutsu työhön ja palveluun kentällä, he toteavat. Uskomme Sanaan ja siinä mainittuun käskyyn: ”Menkää siis–” (Matt. 28). Vielä on aika viedä evankeliumia heille, jotka eivät ole hyvästä sanomasta kuulleet, ja heille, jotka haluavat kasvaa ja oppia tuntemaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Olemme valmiit jouduttamaan työtä omalta pieneltä osaltamme. Lähetystehtävä on annettu kaikille kristityille ja haluamme rohkaista jokaista miettimään omaa paikkaansa maailmanlähetyksessä. Vielä tarvitaan lähettäjiä ja lähtijöitä.
Kuva: Jussi Valkeajoki
