Kirjoittanut
Keskuudessamme kasvaa sukupolvi, jonka asennetta uskontoihin leimaa välinpitämättömyys. Miten heissä saa herätettyä kiinnostuksen evankeliumia kohtaan?
Helsingin Kaapelitehtaalle on pakkautunut 20 000 nuorta. Elektroninen, melodinen trance täyttää tilan, ja kädet nousevat ilmaan kuin karismaattisessa herätyskokouksessa. Dj johtaa valtavan ihmismassan kokemaan illan, joka sykkii samaan rytmiin.
– Tuohon hetkeen tiivistyi yhteisöllisyyden ja jonkin itseä suuremman kaipuu, mutta nämä nuoret eivät tule seuraavana aamuna kirkkoon, sanoo Helsinki Vineyardin pastori Ari Puonti.
Hän haluaa ravistella perinteistä seurakunnan paimenen mallia, jossa paimen keskittyy hoivaamaan laumaansa, mutta ei ole valmis etsimään kadonneita.
– Seurakunnan johtajien on nähtävä itsensä lähetystyöntekijöinä. Ja kuten lähetystyöntekijä opettelee uuden kielen, myös Suomessa on opeteltava puhumaan vallitsevan kulttuurin kieltä.
Häpeäkulttuuri saapui länteen
Lähetystyöntekijä ja raamatunkääntäjä Eugene A. Nida loi vuonna 1954 mallin, jossa hän jakoi kulttuurit häpeä-, syyllisyys- ja pelkokulttuureihin. Vaikka kyseessä on yksinkertaistava malli, se auttaa ymmärtämään, mitä eri kulttuureissa vältetään ja mitä tavoitellaan.
Mutta kuten kulttuuri aina myös nämä asetelmat elävät. Ari Puonti näkee, että länsimaissa on siirrytty kohti häpeäkulttuuria. Sen huomaa vaikkapa somessa, jossa häpäisystä on tullut vallankäytön tapa, tai siitä, että sanaa synti ei enää ymmärretä.
2000-luvulla syntyneet suhtautuvat välinpitämättömästi uskontoihin, mutta samaan aikaan he voivat olla hyvin kiinnostuneita uushenkisyydestä.
Lisäksi Nidan malli täydentyi vuonna 2021, kun W. Jay Moon ja W. Bud Simon toivat siihen neljännen kulttuurin: välinpitämättömyyden. Sitä edustavat noin 20-vuotiaat nuoret aikuiset.
– 2000-luvulla syntyneet suhtautuvat välinpitämättömästi uskontoihin, mutta samaan aikaan he voivat olla hyvin kiinnostuneita uushenkisyydestä.
Erityisesti hyvinvointibuumi avaa tietä uushenkisyyteen, ja sitä kautta ihmisen elämään voi uida pelkojen maailma. Sama ihminen voi edustaa eri kulttuureja joskus hämmentävästikin. Bodaripiireissä tunnettu Timo Naapila on kertonut some-kanavillaan etsineensä itseään uskonnollisissa ayahuasca-rituaaleissa, joissa käytetään psykedeelistä huumetta. Uushenkisyys ei vetoakaan enää vain keski-ikäisiin naisiin.
Miten saippuasta saa otteen?
Postmodernin ajan tavoittavan työn voi kiteyttää sanoihin: belong, believe, behave (kuulu, usko, käyttäydy). Tämä toimii identiteettiään ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta pohtivan nuoren aikuisen tavoittamisessa.
– Parikymppistä välinpitämätöntä ei puhuttele Neljä hengellisen elämän tosiasiaa. Postkristillinen sukupolvi tavoitetaan palvelijan asenteella ja suhteen luomisella, Puonti kiteyttää.
Nuorilla on voimakas joukkoon kuulumisen tarve. Tämän vuoksi on luotava tilanteita, joihin voi osallistua ilman raja-aitoja.
Parikymppistä välinpitämätöntä ei puhuttele Neljä hengellisen elämän tosiasiaa.
– Yhteisöllisyys nostaa pinnalle omaan perheeseen liittyvät kivut, minkä vuoksi tulisi antaa välineitä parantumiseen. Nuori kaipaa merkityksellisyyttä, joten seurakunta voi kutsua mukaan tekemään hyvää kaupungin ihmisille. Monella on identiteetti hukassa, jolloin seurakunta voi tarjota välineitä löytää itsensä.
2000-luvun alkupuolella Suomessa järjestettiin Urbaani unelma -nimisiä palveluevankeliointikampanjoita. Ari Puonti tiimeineen kohtasi kadulla ihmisiä lettuja paistaen, rukoillen ja kutsuen ihmisiä jäähalliin kuulemaan Nicky Crutzia. Jäähallilla Puonti oli rukouspalvelijana, kun kolme miestä tuli rukoiltavaksi. Puontin kysyttyä, rukoilivatko miehet äsken ”syntisen rukouksen”, he vastasivat: ”Ollaan me rukoiltu joskus aiemminkin.” Puonti yritti jatkaa tarkistamalla ovatko he uskossa, mihin nuoret vastasivat: ”Ei niin uskossa kuin vanhempamme.”
– Tajusin, että perinteinen malli uskoontulolle ei toiminut. He olivat kuin saippua kädessä. Kutsuin heidät Alfa-kurssille.
Myöhemmin hotelli Arthurissa esiteltiin eri seurakuntien toimintaa kiinnostuneille. Puontikin oli paikalla. Viereisen pöydän ääressä oli kauniita tyttöjä kertomassa eräästä toisesta seurakunnasta.
– Ajattelin, ettei minulla ole mitään saumaa. Keksin jutella trancesta, ja niin löysimme yhteisen kiinnostuksen, kulttuurisen tarttumapinnan. Kolmetoista nuorta tuli Alfa-kurssille, ja suurin osa jäi seurakuntaan.
Välinpitämätön nuori, jonka perhesuhteet ovat rikkonaiset ja identiteetti hauras, voi ajatella, että mikään ei kestä.
– Hän tarvitsee mentoroivaa otetta ja valmentavaa johtajuutta. Näin hän voi löytää itsensä, paikkansa toimia – ja Herran.
Hengelliseen pimeyteen auttaa Pyhä Henki
Ari Puonnin mukaan ihmiset kaipaavat vapautta, voimaa, parantumista ja yliluonnollista kokemusta.
– Olemme unohtaneet Pyhän Hengen voiman. Kun menemme tavoittamaan ihmisiä kadulle, tarjoamme usein rukousta, sillä maallistuneelle suomalaisellekin rukous on jollain tavalla tuttua.
Noissa tilanteissa joku alkaa itkeä jo silloin, kun käsi laitetaan olkapäälle. Myötätunto liikuttaa. Mutta Puonti rohkaisee käyttämään myös armolahjoja kohtaamisissa.
Olemme unohtaneet Pyhän Hengen voiman.
– Hengelliseen pimeyteen auttaa Pyhä Henki. Uushenkisille tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä he ajattelevat, että henget puhuvat. Muille kokemus voi olla merkittävä, ja rukouksen jälkeen keskusteltaessa tilannetta ei leimaan enää vastakkainasettelu.
Lue lisää:
Eugene Nida: Customs and cultures
W. Jay Moon ja W. Bud Simon: Effective intercultural evangelism – Good news in a diverse world
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehden numerossa 4/2022.
