Kirjoittanut
Kun laosilainen pastori Inthy* vangittiin elokuussa 2020, hänen vaimonsa Chamchai* ja poikansa Kikeo* joutuivat tulemaan toimeen ilman häntä. Tämä on heidän tarinansa.
Inthy, Chamchai ja Kikeo asuvat eräässä syvästi buddhalaisessa kylässä Laosissa. Siellä muun uskonnon kannattamista ei vain paheksuta, vaan kristittyjä pidetään pettureina, yhteisön hajottajina ja perinteen rikkojina.
Chamchai, 58, työskentelee maanviljelijänä.
Chamchailla ja Inthyllä on yhdeksän lasta: seitsemän poikaa ja kaksi tytärtä. Lapsista kolme on jo naimisissa, mutta muut asuvat vielä kotona. Vanhin lapsista on kolmekymppinen ja nuorin 14-vuotias.
Matka, jolta ei palattu
Vaimo Chamchai kertoo: “Oli elokuu 2020, ja riisinkylvökausi oli päättymässä. Olimme kylvämässä riisiä pellolla, kun eräs seurakuntalainen naapurikylästä soitti ja kertoi miehelleni, että hänen 17-vuotias poikansa oli kuollut. He halusivat mieheni tulevan hautajaisiin. Kysyin, pidettäisiinkö hautajaiset buddhalaisen vai kristillisen perinteen mukaisesti. Poika ei ollut kristitty, mutta hänen vanhempansa ovat.”
”En tiedä vielä”, Inthy vastasi. ”Sen näkee sitten, kun menen paikalle.” Aamiaisen jälkeen pastori lähti matkaan moottoripyörällä yhdessä naapuriensa kanssa. Chamchai ei kuitenkaan tiennyt, että olisi miehensä kanssa aamiaisella seuraavan kerran vasta kuusi kuukautta myöhemmin.
”Tuntui, että menneet tapahtumat toistuvat.”
“Odotin mieheni kotiin paluuta iltaan asti. Kun häntä ei kuulunut, yritin soittaa, mutta puhelimeen vastasikin naapurimme, jonka kanssa hän oli lähtenyt. Naapuri sanoi: ’Poliisi pidätti Inthyn, kun olimme lounastamassa. Hän jätti puhelimensa minulle.’ Olin peloissani ja hämmentynyt. Yritin kysellä, miksi hänet oikein oli pidätetty.”
Chamchai sai tietää, että kylän päällikkö oli tullut hakemaan Inthyn ruokailun aikaan toimistoonsa, jossa poliisit odottivat. He laittoivat hänet käsirautoihin ja veivät vankilaan. “Tämän kuullessani polveni alkoivat vapista ja purskahdin itkuun. Huusin apua Jumalalta. Olin niin huolissani, etten pystynyt syömään ja valvoin koko seuraavan yön.”
Seuraavana aamuna Chamchai soitti uudestaan naapurille saadakseen tietää, minkä rikoksen vuoksi hänen miehensä oli vangittu. Suoraa vastausta ei annettu. Hänelle kuitenkin luvattiin, että Inthy vapautettaisiin kolmen päivän kuluttua. ”Kolme päivää tuntui todelta pitkältä ajalta, mutta pahempaa oli tulosssa. Kolmen päivän kuluttua kävi ilmi, ettei häntä vapautettaisikaan. Tuntui, että menneet tapahtumat toistuvat.”
Kun kaikki muistutti hänestä
Kyseinen tapaus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Inthy vangittiin. Hän oli ollut vankilassa kaksi kertaa aiemminkin kristillisen uskonsa takia.
Chamchai kertoo: “Joka kerta vankilassa ollessaan häntä kohdeltiin kurjasti. Kerran hänet pakotettiin nukkumaan likaisen pesuhuoneen lattialla kuukauden ajan ja pesemään itsensä mutavedellä. Häntä ei päästetty ulos edes kävelylle. Sanottiin, että hän oli syyllistynyt vakaviin poliittisiin rikoksiin. Olin hyvin turhautunut. En ymmärrä, miksi häntä kohdellaan näin. Mitä tahansa teinkin ohjatakseni ajatukseni muualle, en voinut mitään sille, että itkin koko ajan.”
Kun Inthy oli vangittu kolmannen kerran, kesti kaksi kuukautta, ennen kuin Chamchai sai luvan vierailla hänen luonaan. ”Itkin nähdessäni hänet. Hän oli niin kalpea ja laiha. Hän sanoi: ’Olen paastonnut päivittäin ja syönyt vain yhden aterian päivässä. Olen paastonnut ja rukoillut, että vapautuisin.’”
”Joka kerta vapautuessaan vankilasta isäni on julistanut Jumalan sanaa väkevämmin kuin ennen.”
Chamchai kertoo, että hänen miehensä ollessa vankilassa ei-uskovat sukulaiset kohtelivat perhettä tylysti. ”He kyselivät, miksi oikein pysyn uskossani Jeesukseen, kun Hänen seuraamisensa tuo meille vain kärsimystä ja vainoa. Vastasin, etten koskaan luovu uskostani, koska vain Jeesus antaa ilon ja onnen.”
”Mikään ei tässä asiassa muuta mieltäni. Jumalan kanssa kaikki on mahdollista, kuten tapahtui Raamatun kertomuksessa Esterille, Mordokaille tai Jobille.” Iloinen ilme kasvoillaan Chamchai jatkaa: “Kun menin hakemaan miestäni vankilasta, olin niin sanoinkuvaamattoman onnellinen.”
Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit ovat auttaneet Chamchaita ja hänen lapsiaan tarjoamalla hengellistä ja taloudellista tukea Inthyn ollessa vankilassa.
”Uskon, että se, mitä isälleni tapahtui, kuuluu Jumalan suunnitelmaan”
Kikeo, 17, on Chamchain ja Inthyn seitsemäs poika. Hän kertoo ihailevansa isäänsä ja luottavansa siihen, että Jumala pitää huolen hänestä kaikissa tilanteissa. ”Uskon, että se, mitä isälleni tapahtui, kuului Jumalan suunnitelmaan. Jumala halusi levittää sanomaa valtakunnastaan isäni kokeman vainon kautta. Joka kerta vapautuessaan vankilasta isäni on julistanut Jumalan sanaa väkevämmin kuin ennen. Olemme saaneet nähdä uskovien määrän kasvavan.”
“Isä on sankarini. Hän näkee paljon vaivaa päivittäin ruokkiakseen meidät sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Hän on kuin apostoli Paavali”, Kikeo sanoo.
”Jumala piti huolta isästäni vankilassa, ja Hän tekee niin vastakin. Tunnen, että Jumala on aina kanssamme. Isäni poissaollessakin Jumala antoi äidilleni voiman pitää huolta perheestämme niin, ettemme koskaan olleet nälkäisiä.”
