Kirjoittanut
JP ja murtovaras on lapsille suunnattu dekkari, joka tempaisee lapsikolmikon kesäloman keskeltä seikkailuun. Kun Samuel Grönholm luki Tytti Salon kirjan, hän näki siinä kaikki ainekset elokuvaksi.
Sallikkalan kuntaa piinaa sarja murtovarkauksia, ja luvattomalle yöseikkailulle lähtenyt lapsikolmikko luulee nähneensä varkaan itse teossa. Ollin, Rutun ja Minnin kesäloma saa aivan uuden käänteen, sillä heidän on perustettava salapoliisitoimisto ja ratkaistava juttu — jos vanhemmat saisivat tietää, luvassa olisi loppukesäksi ainakin ”kaverikielto, pelikielto, karkkikielto ja puhelinkielto”.
Tytti Salon esikoisteos, lapsille suunnattu JP ja murtovaras (Päivä 2019) vie pikkukaupungin lapset kesäloman keskeltä odottamattomiin seikkailuihin. Nyt Ollin, Rutun ja Minnin edesottamuksista kuvataan elokuvaa.
Lastenelokuvan ainekset olivat koossa
Luokanopettaja Tytti Salo ja medianomiksi valmistunut Samuel Grönholm tunsivat toisensa jo entuudestaan. Grönholmilla oli haave tehdä lapsille suunnattu elokuva, Salolta taas löytyi julkaisuaan odottava lastenkirjan käsikirjoitus. Kesti kuitenkin useamman vuoden ennen kuin tämän vuoden pääsiäisenä Grönholm sai kirjan käsiinsä, tykästyi tarinaan ja otti Saloon yhteyttä: oliko tämä nyt se kertomus, josta Salo oli vuosia aiemmin ohimennen puhunut?
Olihan se. Elokuva- ja tv-tuotantoa opiskellut Samuel Grönholm totesi, että tarinan voisi hyvinkin siirtää valkokankaalle.
Tuumasta toimeen oli lyhyt matka. Jo keväällä Tytti Salo muokkasi kirjan pohjalta käsikirjoituksen, jota Grönholm ja ohjaaja Jani Korhonen kommentoivat yhteisissä palavereissa.
Kirjan tarina pysyi samana, Salo kertoo, mutta mukaan tuli uusiakin kohtauksia.
– Jännitin sitä, että entäs jos tähän tulee jotain, mitä en haluaisi. Jos tuottaja ehdottaa jotakin tai hahmot eivät toimi. Mutta sellaista ei tullut missään vaiheessa, vaan meillä oli hyvin sujuva ja yhdenmukainen näkemys kertomuksen muokkaamisesta, Salo kertoo.
JP ja murtovaras kuvaa Kaarttisen ydinperheen tavallista ja tunnistettavaa elämää, jossa lasten arkea värittävät harrastukset, kaverit, keskinäinen nahistelu ja hengellisen lastenleirin herättämät ajatukset: mitä tarkoittaa turvautuminen Jeesukseen arkipäivän asioissa, ja uskaltaako omasta uskosta kertoa kaverille?
Mukaan mahtuu tosin myös toisenlaista perhe-elämää, sillä Ollin paras kaveri Ruttu asuu yksinhuoltajaisänsä kanssa. Eroperheen vanhemmuuden problematiikka tosin näkyy lähinnä aikuisten keskusteluissa, lasten maailmassa säilyy keveä sävy.
Hahmojen esikuvat löytyvät läheltä
Elokuva on kuvattu Lapinlahdella, mikä ei tarinan miljöötä ajatellen ole huono sijainti. Tytti Salo ei sijoittanut kuvitteellista Sallikkalaa varsinaisesti kotikaupunkiinsa, mutta aineksia sieltä on ammennettu.
Myös kirjan henkilöillä on tosielämän vastineensa, Salo paljastaa.
– Kaikki vähänkään lähipiirissämme olevat ovat hyvin sujuvasti tunnistaneet minut tai meidän lapsukaisemme. Hehän siellä ovat, ja samoin esikoispoikamme rakas ystävä, hän kertoo.
Tytti Salo oli mukana koekuvauksissa ja pääsi sanomaan mielipiteensä myös näyttelijävalinnoista. Hän on niihin tyytyväinen, yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta:
– Henkilöiden ulkonäöt menevät elokuvassa päinvastoin kuin kirjassa. Olli on vaalea ja Ruttu tumma, mutta elokuvassa se menee toisinpäin. Luonteet toimivat kuitenkin paremmin näin päin, hän kertoo.
Lapsinäyttelijöiden asenne ihastuttaa
Elokuvaa tehdään ”puoliammattilaisesti”: valaisija, äänittäjä ja kuvaaja ovat kokeneempia ammattilaisia, ja mukana on harjoittelijoita ja harrastajia.
Harrastajista koostuu myös elokuvan näyttelijäkaarti. Toukokuun lopussa Lapinlahdella järjestettiin koekuvaukset, joissa etsittiin pääosan esittäjiä. Tarkoitus oli pitää kuvaukset vain yhtenä päivänä, mutta se täyttyi hetkessä, joten seuraavana iltana jatkettiin, kertoo Grönholm. Erityisesti lasten roolit kiinnostivat: Ollin, Rutun ja Minnin osiin haki lähes 50 lasta. Lopulta elokuvaan valikoituivat 9–11-vuotiaat Nooa Rönkkö, Veikka Huttunen ja Kerttu Huovinen, kaikki Lapinlahdelta tai lähikunnista.
– He harjoittelevat kotona, lukevat käsikirjoitusta ja treenaavat joka ilta ennen kuvausta, Grönholm kehuu lapsinäyttelijöiden asennetta.
Kuukauden mittaiset kuvaukset päättyivät elokuun alussa. Tämän jälkeen edessä ovat vielä leikkaus, äänijälkityöt, grafiikat, värimäärittelyt ja musiikki, sekä tietysti valmiin elokuvan markkinointi ja levitys.
Eikä se tietysti ole ilmaista. Tukea on saatu tähän mennessä sponsoriyrityksiltä ja seurakunnilta, jälkituotantoon haetaan vielä lisärahoitusta.
Valmista elokuvaa tarjotaan kouluihin ja seurakuntiin
Jos suunnitelmat pitävät kutinsa, ensi vuoden toukokuussa valmistuu 45 minuutin mittainen elokuva, joka on tarkoitus antaa lopulta ilmaiseksi koulujen ja seurakuntien käyttöön ympäri Suomea.
Tytti Salo odottaa innostuneena ja jännittyneenä lopputulosta. Vaikka hän vuosia sitten vinkkasikin Samuel Grönholmille ”tietävänsä erään kertomuksen, josta voisi tulla elokuva”, ei Salo tosissaan uskonut tarinan päätyvän elokuvaksi.
– Totta kai jännittää, mutta minulla on hyvin luottavainen olo laadun suhteen. Tietysti kutkuttaisi jo päästä näkemään jokin pätkä elokuvasta, hän kertoo.
Entä jatkuuko Ollin, Rutun ja Minnin tarina?
– Kirjalle on jo jatkoa, Salo paljastaa.
Toinen osa on jo kustantamolla ja odottaa päivänvaloa, ja kolmaskin on kirjailijalla tekeillä.
– Tosin se on edennyt nyt laiskasti tämän elokuvaprojektin aikana, hän kertoo.
Salapoliisitoimistolle riittää siis töitä tulevaisuudessakin.
Päivä Osakeyhtiö kustantaa myös Suomen Viikkolehteä.
