Kirjoittanut
”Lapsen oikeus valita katsomuksensa toteutuu vasta, kun hän on saanut tulla tietoiseksi katsomuksista”, toteaa Metropolia ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen
Sylvia Tast luenno perjantaina 30.9. Suomen ekumeenisen neuvoston järjestämässä varhaiskasvatusseminaarissa ”Toteutuuko lapsen oikeus katsomukseen?”.
Tast vertaa henkisyyden ja hengellisyyden elementtiä kielen kehitykseen: sen kehittyminen jää sattumanvaraiseksi, jos sitä ei tarjota.
”Lapsi tulisi saattaa monipuolisesti katsomusten äärelle ja antaa hänelle mahdollisuus tarkastella omaa uskonnollista perintöään. Näin hän voi oppia ymmärtämään erilaisia katsomuksia ja tehdä oman valintansa. Myös toisten ymmärtäminen lähtee itsensä ymmärtämisestä.”
Laki velvoittaa katsomuskasvatukseen
Syksyllä 2017 käyttöön otettavan varhaiskasvatussuunnitelman luonnoksessa katsomuskasvatus sisältyy oppimiskokonaisuuteen ”Minä ja meidän yhteisömme”. Tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla.
Vuosi sitten voimaan tullut varhaiskasvatuslaki teki varhaiskasvatussuunnitelmasta niin kutsutusti velvoittavan: jatkossa kasvatusyhteisö ei voi valita, ottaako se katsomuskasvatuksen huomioon vai ei.
Uskonnon poisrajaaminen ei vapautta
Uskonnollisuuden rajaaminen kokonaan pois lapsen elämästä ei ole Sylvia Tastin mukaan uskonnonvapautta.
”On illuusio, että lasta voitaisiin kasvattaa jonkinlaisessa tyhjiössä. Lapsi on aina liittyneenä yhteisöön, johon hän kuuluu. Sitä kautta hän tulee tietoiseksi ympäröivästä kulttuurista ja katsomuksista.”
Tast muistuttaa, että esimerkiksi radikalisaatio lisääntyy niiden keskuudessa, jotka eivät ole tulleet tietoiseksi omasta uskonnollisesta identiteetistä tai uskonnollisuuden rakenteista. Avoin kasvatusympäristö, jossa tutustutaan avoimesti ja arvostavasti sekä suomalaisesta traditiosta nouseviin että muihin katsomuksiin, vahvistaa kykyä irrottautua vääränlaisista vallankäytön elementeistä.
Hengellisyyden rajaaminen lapselta pois sulkee Tastin mukaan häneltä myös paljon luovuuden ja oppimisen mahdollisuuksia.
”Maailmankaikkeudessa on niin paljon asioita, joita tiede tai tekniikka eivät pysty hahmottamaan ja johon tarvitaan henkisyyden elementtiä.”
Juhlia ei tule poistaa
Tastin mielestä on suuri menetys lapsille, jos suomalaiset juhlatraditiot karsitaan pois varhaiskasvatusyhteisöjen arjesta.
”Perinteiset juhlat ja niihin liittyvä arvopohja ovat erittäin tärkeä yhteisöön liittymisen elementti. Kun ihminen tulee tietoiseksi omasta identiteetistä ja kulttuuriperinteestä, oppii myös ymmärtämään toisenlaisia kulttuureita ja tapoja.”
Tast muistuttaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa on runsaasti asioita, johon liittyy protestanttinen perimä. Siksi on luontevaa, että tämän perinteen mukaiset traditiot voivat painottua kasvatusyhteisössä.
”Jokaisen lapsen ja perheen juhlia tulisi käsitellä kuitenkin samalla arvostuksella – ei välttämättä määrällisesti, mutta samalla suhtautumisella, arvostavasti ja yhdessä. Juhlat eivät ole vakaumuksellisesti ohjaavia, vaan niissä tuodaan esille lapselle ja perheelle tärkeitä asioita, jotka ovat läsnä lasten elämässä muutenkin.”
Uskonnollista ymmärrystä tarvitaan enemmän
Sylvia Tastin mukaan varhaiskasvattajat tarvitsevat monikulttuuristuvassa Suomessa entistä enemmän kulttuurista ja uskonnollista ymmärrystä. Nyt luonnosvaiheessa olevan varhaiskasvatussuunnitelman odotus on, että hyvään kulttuuriseen osaamiseen kuuluu kasvattajan taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoida omia arvoja ja asenteita.
Katsomuskasvatuksen tilanne Suomen varhaiskasvatusyhteisöissä on Sylvia Tastin mukaan monelta osin heikko.
”Kun varhaiskasvatussuunnitelma ei ole tähän asti ollut velvoittava, katsomuskasvatus on voitu jättää kokonaan toteuttamatta tai tarjota rajoitetusti vain kasvattajan oman näkemyksen mukaisesti. Tämä ei ole tietoista uskonto- tai katsomuskasvatusta”, Sylvia Tast sanoo.
”Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä toisen ihmisen katsomusta. Katsomus on keskustelujen ja yhteisen ihmettelyn kautta syntyvää ymmärrystä.”
Opetushallitus päättää varhaiskasvatuksen perusteista lokakuussa.
