Lapset lukevat Raamattua ja linnut laulavat uudelle Jippii-äänitteellä

Jippiiimission uudella äänitteellä ”Katsokaa taivaan lintuja” lapset lukevat Raamattua ja linnut laulavat. Jippii-lapsityön koordinaattori Outi Rossi kertoo, että unelma linnunlauluäänitteestä syntyi kauan sitten.

Outi Rossi kertoo uuden äänitteen synnystä:

”Äitini nukkui kesät talvet ikkuna auki. Kesäöisin hän kuunteli linnunlaulukonserttia lehmuslehdossa. Aamulla hän saattoi kertoa kuulleensa satakielen laulavan. Viimeiset viisi elinvuottaan äitini makasi sängyssä Parkinsonin taudin heikentämänä. Sinä aikana syntyi unelma linnunlauluäänitteestä. Toivoin, että äitini saisi kuunnella samoja lintuja, joita hän oli kesäöisin kuunnellut nuoruudestaan asti. Kun otin yhteyttä Lauri Hallikaiseen, en tuntenut häntä. Olin vain kuullut hänen luontoäänityksiään ja ihastunut linnunlaulun
ohella tuulen ja veden ääniin. Kun kerroin hänelle ideastani, hän innostui siitä. ”Tiesitkö, että olen sokea?” hän kysyi. Sitä en tiennyt. En myöskään tiennyt, että hän on uskovainen mies. Unelmasta tuli totta. Kun äitini eli viimeiset vuotensa Kyläkallion hoivakodissa, linnunlaulu täytti usein hänen huoneensa. Paikasta tuli virkistävä keidas myös hoitohenkilökunnalle.

Korvat kuin silmät

Linnunlauluäänitys oli minulle uusi, innostava kokemus. Kesäkuun valoisina öinä nousimme varhain ja asetimme äänityslaitteet paikoilleen metsälehmuslehtoon, järven rantaan, kullerometsään. Sitten hiivimme hiljaa paikalta lintujen jatkaessa konserttiaan. Aamupäivällä haimme laitteet pois. Sama toistui seuraavina aamuina.

Lauri Hallikaisen kuulo on äärimmäisen tarkka. Kun seisoimme mäennyppylällä Laurin ja hänen avustajansa Ville Heinilän kanssa, Lauri sanoi yhtäkkiä: ”Iso eläin liikkuu metsässä. Se on karhu tai hirvi.” Vaikka kuuntelimme ja pinnistimme kuulomme äärimmilleen, emme kuulleet mitään. Kohta Lauri totesi: ”Rannassa on lahnan kutu. Viedään äänityslaitteet sinne.” Me emme kuulleet mitään tavallisuudesta poikkeavaa molskintaa. Lauri kuuli mehiläiset omenapuussa ja tuulen suhinan rantakoivikossa. Hän mietti, miltä mehiläisten surina kuulostaa myöhemmin kesällä, kun lehmukset kukkivat. Hän tunnisti rytikerttusen rannasta ja kymmeniä muitakin lintuja. Hän oli innoissaan äänityspaikasta ja hiljaisesta äänimaisemasta myös päivisin. ”Koskaan ennen en ole pystynyt äänittämään missään päiväaikana ilman mitään ihmisen ääniä”, hän totesi. Mielessäni kiittelin kahdeksaa mökkinaapuriani, jotka olivat suostuneet yhteistyöhön ja hiljentäneet kesäkotinsa.

 Liikuntarajoitteisuus ja sokeus jäivät matkatovereiksi koko elämän ajaksi.

Tutustuessani Lauri Hallikaiseen kuulin pala palalta hänen elämästään. Kun hän oli nuorena armeijassa, tapahtui räjähdysonnettomuus, jonka seurauksena Lauri vammautui pahasti ja menetti näkönsä. Kokemus mullisti nuoren miehen elämän ja unelmat. Henkiseen toipumiseen meni monta vuotta. Liikuntarajoitteisuus ja sokeus jäivät matkatovereiksi koko elämän ajaksi. Niiden kanssa oli opittava elämään, vaikka tiesi, että Jeesus paransi rampoja ja antoi sokeille näön. Aina ei saanut vastausta kysymykseen miksi. Vuosien aikana Lauri on oppinut, että Jumalan armo riittää.

Piristystä eristykseen

Niin kuin monien muidenkin pienien ideoiden kanssa on käynyt, tämänkin idea alkoi elää. Jospa tekisimmekin äänitteen, jossa lapset lukisivat Raamattua linnunlaulun säestämänä? Juuri nyt, korona-aikana, kun monet vanhukset ovat eristettyinä kodeissaan, olisi oikea aika tämän idean toteuttamiselle. Mikä olisikaan vanhuksille piristävämpää kaamosaikana kuin lasten raikkaat äänet, linnunlaulu ja Raamatun sana?

Kun Espoon kristillisen koulun musiikinopettaja Katriina Junttila innostui ajatuksesta, unelma sai siivet. Lapset valittiin ääninäytteiden perusteella. Oli jännä nähdä, minkälaiset kasvot milläkin äänellä oli. Äänityksessä koottiin valloittava äänikirjo herkästä pienestä äänestä jämäkkään ja vakuuttavaan. Lapset lukivat innolla Raamattua Eero Tainan äänittäessä, myös Sakari Heikkilän äänitykset kahdeksan vuoden takaa kaivettiin esiin. Kun Katriina Junttila ohjasi lapsia äänityksen aikana, hän huokaisi välillä ja sanoi sitten: ”Voisin kuunnella sua vaikka kymmenen kilometriä.”

Raamatun sana, kesäyön lintukonsertti ja 4-11 -vuotiaiden lasten raikkaat äänet ”Katsokaa taivaan lintuja” -äänitteellä tuovat aavistuksen ikuisuudesta, vastauksena erään äänityksessä olleen pienen pojan rukoukseen: ”Siunaa, että tähän tulisi sellainen läsnäolo.”