Kirjoittanut
Helmikuun 21. päivä 2021 oli kaksinkertainen juhlapäivä Miina Merisalolle. Silloin sai alkunsa unelma nimeltä Nainen Kaivolla. Päivä oli myös tuoreen yrittäjän syntymäpäivä.
Miinan, 47, ei oikeastaan pitänyt syntyä. Hänen äidillään Mirjalla oli ollut viitisen vuotta ennen Miinan syntymää kohdun ulkopuolinen raskaus, johon hän oli kuolla. Miinan isä Pertti oli rukoillut silloin hädissään: ”Jumala, jos olet olemassa, pelasta Mirja.” Vaimo jäi henkiin, mutta lääkäreiden mukaan hän ei voisi saada lapsia.
Asia oli kipeä. Niinä vuosina, kun lapsia ei kuulunut, Jumala synnytti pariskunnassa hengellistä nälkää. Mirja tuli ensin uskoon ja sitten myös Pertti. Mirja oli radikaali uskossaan ja uhosi miehelleen, että jos tämä ei lähtisi samalla tielle, heidän tiensä eroaisivat. Tokihan Pertti oli nähnyt muutoksen vaimossaan, ja kiinnostus uskonasioita kohtaan oli herännyt myös hänessä.
Lapsettomuusasian pariskunta oli luovuttanut Jumalalle. Yllättäen Mirja tuli raskaaksi ja synnytti Miinan, esikoisensa, 1977. Tapahtui ihme.
Kun Miina oli puolivuotias, Merisalot pakkasivat omaisuutensa ja lähtivät maailman merille. Miinan isä oli työskennellyt isoilla aluksilla perämiehenä ja kapteenina. Työ tarkoitti pitkiä poissaoloja kotoa ja ikävää. Hän kaipasi muutosta. Häntä myös askarrutti se, että lähetystyössä oli niin paljon naisia ja vähemmän miehiä. Jospa hän voisi käyttää ammattiaan lähetystyössä.
Se oli pienen pieni lehti-ilmoitus eräässä kristillisessä lehdessä. Siinä kerrottiin Operaatio mobilisaation (OM) lähetyslaivasta, johon saattoi hakea töihin. Pertti otti tarkemmin selvää järjestön työstä, kiinnostui ja laittoi paperit vetämään.
– Isä oli nähnyt myös näyn, jossa oli valkoinen laiva, ja johon virtasi tuhansia ihmisiä. Sitä kautta Jumala vahvisti kutsun, Miina kertoo.
Lapsuus laivan hytissä
Merisalon pieni perhe muutti asumaan Logos-laivalle, jonka kapteeni Pertti-isästä tuli.
– Olen kasvanut maailman merillä. Lapsuudestani kahdeksan vuotta olen asunut laivan hytissä. Se oli hyvin kansainvälistä ja yhteiskristillistä elämää, Miina kertoo.
Ensimmäinen lähetyslaivajakso kesti kuusi vuotta, minkä jälkeen perhe palasi Kotkaan. Siellä Miina kävi ala-asteen ja kun tuli aika siirtyä yläasteelle, maailman meret kutsuivat jälleen.
Toiselle lähetyslaivakaudelle lähti kolmilapsinen perhe. Nuorimmainen oli vasta kaksivuotias, kun perhe muutti isän kipparoimalle Doulos-laivalle. Äiti oli kotiäitinä, jonka ensisijainen tehtävä oli hoitaa lapset. Mahdollisuuksien mukaan hän hoiti erilaisia tehtäviä laivassa muiden perheenäitien lailla.
– Kävimme suomalaista koulua, vaikka laivalla oli myös kansainvälinen koulu.
Doulos-laivalla asui kaikkiaan reilu 300 henkeä, kaikki kristittyjä. Eri kansallisuuksia oli 35. Yhteinen kieli laivalla oli englanti.
– Olen kasvanut eri kansallisuuksien ympäröimänä. Olen saanut nähdä rikasta ja monipuolista elämää. Se on tuonut katseeseeni avaruutta ja kykyä ymmärtää erilaisuutta.
Ilosanomaa maan ääriin
Miina arvelee, että hänen vanhempiensa esimerkki ja vuodet lähetyslaivoilla ovat muokanneet hänestä sopeutuvaisen ja rohkean.
– Aikuisena olen halunnut seurata Jumalan kutsua rohkeasti. Hänellä on hyvä tarkoitus ja suunnitelma elämälleni.
Muihin lähetyslapsiin nähden Miina näkee itsensä etuoikeutettuna, sillä hän on saanut kasvaa tiiviissä perheyhteydessä vanhempiensa kanssa.
Lähetyslaivojen missiona oli viedä evankeliumia eri maihin ja eri kansojen keskuuteen. Kun laiva saapui ja ankkuroitiin uuteen satamaan, sieltä lähti maihin ryhmiä evankelioimaan. Myös laivalla järjestettiin hengellisiä tilaisuuksia ja laivan kirjakauppa palveli myyden kristillisiä tuotteita.
– Ihmisiä virtasi laivaan tuhat päin, Miina muistelee.
– Olen lapsesta asti nähnyt, miten eri tavoin Jumalaa voi palvella. Se voi olla ammatin kautta tai konkreettista ihmisten kohtaamista. Lähetyslaivoilla käytettiin monenlaisia keinoja ihmisten tavoittamiseksi, kuten pantomiimia musiikin säestyksellä.
Jumalan työtä ei voi pysäyttää
Elämä maailman merillä oli ajoittain myös vaarallista. Välillä rajut sääolosuhteet tekivät merenkulusta lähes mahdotonta. Merirosvojakin sai pelätä. Toisinaan satamaan tuloon liittyi vaikeuksia. Tekniset ongelmat olivat myös riesana. Eikä sairauksiltakaan vältytty. Rankimpana kokemuksena Miinalle on jäänyt mieleen kansainväliseen iltaan kohdistunut terrori-isku Filippiineillä. Iskussa kuoli kaksi nuorta naista ja 35 ihmistä loukkaantui vakavasti. Miina ja hänen isänsä kuitenkin pelastuivat ihmeellisesti. Isää kohti tullut kranaatti ei lauennut ja Miina oli tuona iltana istunut poikkeuksellisesti eri paikassa kuin yleensä, mikä pelasti hänen henkensä.
Vaikka terrori-isku oli kauhea, se koitui monella tavalla siunaukseksi.
– Lukemattomia kertoja Jumala on varjellut ja suojellut. Olen saanut nähdä Jumalan huolenpitoa, ja ettei yksikään luu ei murru hänen sallimattaan. Jumalan työtä ei voi pysäyttää mikään, Miina toteaa painokkaasti.
– Jumala kääntää koettelemukset ja vaikeudet voitoksi. Vaikka terrori-isku oli kauhea, se koitui monella tavalla siunaukseksi. Esimerkiksi loukkaantuneiden kautta tuli sairaalassa ihmisiä uskoon.
Kokemukset Jumalan varjelukset ovat kasvattaneet Miinan luottamusta Jumalaan. Hän tietää, että Jumala vie aloittamansa työnsä päätökseen.
Toinen lähetyslaivakausi kesti noin kaksi vuotta. Sen jälkeen Merisalot palasivat Kotkan kautta Lappeenrantaan, missä vanhemmille avautui uusi hengellinen työ.
– Kävin Lappeenrannassa lukion ja olin mukana seurakunnassa. Siellä käytin laivalla oppimiani keinoja työssä nuorten parissa.
Kasvun vuodet
Miina avioitui 19-vuotiaana ja sai ensimmäisen lapsensa 21-vuotiaana.
– Äitiys on ollut minulle vahva kutsumus. Sain molemmat lapseni nuorena ja jäin pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Samaan aikaan vedin seurakunnassa nuorten ryhmiä.
Sitten tuli elämän kivuliaat vuodet. Avioliitto päättyi 11 vuoden naimisissa olon jälkeen.
– Omat suunnitelmat eivät toteutuneet niin kuin toivoin, minusta ei tullut opettajaa ja perhekin rikkoutui. Avioero on yksi elämäni kipeimpiä asioita.
Miina koki, että kaikki mitä hän oli itse rakentanut, purettiin. Hän kyseli ihmeissään Jumalalta elämänsä tarkoitusta.
– Minulta riisuttiin kaikki. Olin loppuun palanut ja rikki. Tuntui kuin olisin kadottanut oman ääneni. Kuitenkin syvällä sydämessä kuulin kuiskauksen: Luota.
Seuraavan seitsemän vuoden aikana Miina vähä vähältä elpyi ja yhteydessä Jumalaan löysi omaa ääntään.
– Löysin läheisen suhteen Jeesuksen kanssa, Marian osan.
Hän muistelee ajanjaksoa kipeän kauniina vaiheena, jolloin hän sai kunnolla juurtua Jeesukseen ja vahvistua ihmisenä.
Oma paikka
Koska Miina oli saanut lapset hyvin nuorena ja ollut kotiäitinä useita vuosia, häneltä puuttui ammatti. Keskellä ruuhkavuosia, kolmenkympin virstanpylvään ohitettuaan, hän lähti opiskelemaan kaupanalan tradenomiksi.
– Ne olivat tosi tiukkoja vuosia, kun opiskelin, kävin välillä töissä ja hoidin lapset. Rahaa ei ollut paljon, mutta silloin opin, että vähän riittää elämiseen.
Valmistuttuaan Miina pääsi erikoiskaupan alalle töihin ja eteni siellä esimiestehtäviin. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään 2021 hän ehti olla kolmessa eri työpaikassa.
– Ne eivät olleet helppoja työpaikkoja, vaan jotkut tosi rankkoja. Mutta koin että Jumala käytti minua siellä. Sain kokemuksillani auttaa ja tukea muita naisia.
Vaikka elämä oli mallillaan, sisimmässä kaihersi kysymys: Mikä on minun paikkani? Miinasta tuntui, ettei hän kuitenkaan ollut siinä tehtävässä, johon hänet oli tarkoitettu. Myös kaipuu löytää rinnalle puoliso alkoi nousta ja hän rukoili asiaa. Rukouksessa hän koki Jumalan kuiskaavaan: Odota minun parastani.
Jarnoon Miina tutustui yhteisten ystävien luona talkoissa. Alkoi hidas ja varovainen tutustuminen. Avioliiton he solmivat 2015.
Rohkea askel
Työ esimiehenä ja kovat tehokkuusvaatimukset alkoivat vähitellen uuvuttaa Miinaa, jonka vastuulla oli useita myymälöitä henkilökuntineen. Samaan aikaan hänessä kasvoi ajatus kutsumuksesta, jossa voisi rohkaista ja voimaannuttaa naisia.
– Näky kirkastui vähitellen. Koin, että Jumala halusi kutsua minua hänen työhönsä. Tehtävään, jossa voisin yhdistää persoonaani ja lahjojani liiketoimintaan.
– Tein rohkean valinnan. Irtisanouduin vakituisesta työstä ja perustin Nainen Kaivolla -yrityksen.
Nainen Kaivolla on kristillinen kauppa ja yhteisö, jonka ydinajatuksena on rohkaista ja nostaa naisia Jumalan sanan totuuden äärellä. Kaupassa myytävät tuotteet on valittu niin, että ne tukevat tätä perusajatusta.
– En halua mennä businessajattelu edellä, vaan Jumalan maailma edellä. Ensin tulee Jumalan asiat ja vasta sitten liiketoiminta. Yrittäjänä minun piti purkaa oppimiani liike-elämän ajattelumalleja.
Aluksi Nainen Kaivolla toimi pelkästään verkkokauppana, mutta lähes kolme vuotta se on ollut myös kivijalkakauppa Lappeenrannan keskustassa.
Ruohonjuuritason lähetystyötä
Yrittäjänä Miina on kokenut olevansa omalla paikallaan.
– Kun ryhdyin yrittäjäksi, monet pelottelivat vaikeuksilla, mutta olen kokenut, että Jumala on kanssani. Aloin myös nukkua yöni paremmin ja vahvistua, kun ryhdyin yrittäjäksi. Nyt saan olla kutsumuksessani, hän toteaa kiitollisena.
Myymälässään Miina tekee ruohonjuuritason lähetystyötä ja kohtaa naisia. Lisäksi hän jakaa sosiaalisessa mediassa rohkaisua ja toivoa tuovia päivityksiä. Hän haluaa myös harjoittaa kotikaupunkinsa parasta, olla omalla paikallaan valona ja toivon tuojana.
– Olen lähtenyt tähän työhön uskon varassa, aikana, jolloin kristillisyys ei ole suosittua, mutta olen saanut nähdä muutosta ihmisissä, että työ kantaa hedelmää.
Vaikka joulu on yrittäjälle kiireistä aikaa, Miina haluaa välttää siihen liittyvää vääränlaista markkinahumua. Hän haluaa rohkaista ihmisiä ostamaan merkityksellisiä lahjoja, jotka suuntaavat lahjan saajan katseen taivaallisiin.
– Joulun sanoma on Jeesus Kristus. Hän on syntynyt meille pelastukseksi ja on kaiken tekemisen ydin. Olen saanut armon ja anteeksiannon ja se on tarjolla kaikille. Jumalan sana on elävä.
– Rohkaisua ja toivoa tarvitsee jokainen, sitä haluan olla tarjoamassa. Jokainen on tervetullut.
*
Juttu on alunperin julkaistu Joulusanoma-lehdessä 2024.
