Hanna Markkula-Kivisilta on luotsannut seitsemän ja puoli vuotta Pelastakaa lapset ry:tä.
Siinä ajassa lasten elämässä on tapahtunut selvä muutos, mutta valitettavasti huonompaan suuntaan.
Tällä hetkellä 16 000 lasta elää huostaan otettuna, poissa omasta kodistaan, ja 60 000 lasta on eri tavoin lastensuojelun piirissä.
– Sehän on enemmän kuin yksi ikäpolvi, Hanna Markkula-Kivisilta huudahtaa.
Hän on ottanut tavakseen sanoa, että lastensuojelusta pitäisi voida siirtyä lasten suojeluun. Sanat ovat samoja, mutta eri kirjoitustapa antaa niille täysin eri merkityksen.
– Sosiaaliviranomaisten työ on lähinnä tulipalojen sammuttamista. Resurssipulan vuoksi he voivat puuttua tilanteisiin vasta, kun on pakko tehdä jotain. Silloin lapsen kannalta on menetetty jo useita vuosia, ehkä koko lapsuus.
Esimerkiksi Hanna kertoo, miten paljon vankiloissa on niitä, joilla on ollut koulussa oppimishäiriöitä. Miksei asiaan puututtu silloin, kun he olivat pieniä koululaisia? Miksei selvitetty, mistä oppimishäiriöt johtuivat, jotta lasta olisi voitu auttaa?
Toiseksi esimerkiksi Hanna ottaa nuoret äidit. Jos äiti väsyy pienten lastensa kanssa, 90-luvun leikkausten jälkeen hänen on ollut vaikea saada apua. Hetkellisellä kodinhoitotuella voitaisiin kuitenkin ehkäistä perheen luisuminen sivuraiteelle. Äidin väsyminen voi nimittäin johtaa toiseen ongelmaan ja se kolmanteen. Kierre jatkuu ja lopulta perhe on ongelmavyyhdessä, josta sosiaalivirkailijan on vaikea erottaa syitä ja seurauksia.
– Lastensuojelun piiriin tulevassa perheessä on yleensä jo monta sellaista asiaa, joista yksikin voi olla lapselle liikaa. On köyhyyttä, alkoholismia, väkivaltaa, mielenterveysongelmia… Mutta lapsethan voivat oireilla myös niin sanotuissa hyvissä perheissä, jos heidän perustarpeistaan ei huolehdita.
Hanna Markkula-Kivisilta korostaa sitä, miten tärkeää lapselle on tuntea olonsa turvalliseksi. Lapsella pitää olla aikuinen, johon hän voi luottaa ja jolla on hänelle aikaa, ja lapsen elämässä päivillä on oltava säännöllinen rytminsä.
– On esimerkkejä, että tosi huonoistakin oloista on ponnistettu hyvään elämään. Silloin lapsella on kuitenkin kaiken kaaoksenkin keskellä ollut joku tai jotain, jonka hän on kokenut turvalliseksi.
