Kirjoittanut
Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén kirjoittaa tuoreessa Sanansaattaja-lehdessä (41/2012) armolahjoista. Hänen mukaansa armolahjat kuuluivat ensimmäisten seurakuntien elämään luonnollisena osana.
Luterilaisina kristittyinä me tahdomme olla raamatullisia, suunnata uskomme ja elämämme Jumalan sanan ohjeiden mukaan. Miten on käynyt tällä kohdalla? Ohjaako nykyluterilainen perinne kristillisyyttämme enemmän kuin Raamatun sana?, Thurén kysyy.
Lauri Thurénin mukaan Paavali ei koskaan vähättele armolahjoja ja niiden käyttöä, vaikka hänellä onkin sanottavaa niiden käyttöön liittyvistä epäkohdista. Armolahjat ovat yhtä tärkeitä seurakunnassa kuin erilaiset jäsenet ruumiissa.
”Paavalin opetusta soveltaen voidaan päätellä, että suomalais-luterilainen käytäntö, joka epäsuorasti sanoo profetoimisen nenälle, parantamisen kädelle tai kielilläpuhumisen suulle ’en tarvitse sinua’, amputoi Herran ruumista. Vaarana on menettää myös uskon silmät”, Thurén huomauttaa.
”Luterilaisina meidän on kohdattava kysymys: Olemmeko raamatullisia suhteessa armolahjoihin?”, Lauri Thurén päättää kirjoituksensa.
