Kirjoittanut
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen puhui kristityn vapaudesta ja vastuusta Kellonkartanon kurssi- ja leirikeskuksen Elopäivillä.
Teksti ja kuvat Karoliina Rauhio
Oulun Haukiputaan Kellossa sijaitseva Kellonkartano on Suomen Raamattuopiston omistuksessa oleva kesäinen leiri- ja kurssikeskus, jonka toiminnasta vastaa paikallinen Kellonkartanon Ystävät Ry. Viikonloppuna Kellonkartanossa järjestettiin Elopäivät uskonpuhdistuksen juhlavuoden hengessä. Elopäivien vierailevana puhujana oli Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen.
Vartiaisen mukaan Martti Lutherin suurin saavutus on armon evankeliumin löytäminen. Armon evankeliumi tarkoittaa sitä, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta uskon kautta –ei tekojensa tai muiden ansioidensa tähden. Armoa ei voi ostaa, vaan sen saa lahjaksi. Armon vastaanottamiseen tarkoitettu usko tulee myös Jumalalta. Näin ollen pelastus on yksin Jumalasta eikä siihen voi lisätä, eikä sitä voi korvata millään. Lutherin käsitys pelastuksesta yksin Jumalan tekona on kuitenkin Vartiaisen mukaan johtanut virheelliseen käsitykseen siitä, että kristitty olisi Lutherin mukaan vapaa tekemään, mitä haluaa, vaikkei Luther niin ajatellutkaan. Kristillisessä viitekehyksessä nimittäin vapaus ja vastuu kuuluvat aina yhteen. Luther ajatteli, että kristitty on uskossa vapaa, mikä tarkoittaa sitä, ettei ihmisen ja Kristuksen väliin tarvita eikä edes saa laittaa hyviä tekoja, paavia, pyhimyksiä tai mitään muutakaan. Kuitenkin kristitty on Lutherin mukaan rakkaudessa sidottu toimimaan lähimmäisensä palvelijana ja alamaisena.
Kristittyjen auttamishalua voidaan käyttää hyväksi
Vartiaisen mukaan palvelijana ja alamaisena oleminen ei ole nyky-yhteiskunnassamme kovin trendikästä. Oma onni ja menestys ovat yhteiskuntamme ihmisten elämän johtotähtinä. Ihmisiä neuvotaan olemaan uskollisia itselleen ja omille tunteilleen. Sen sijaan Raamattu kehottaa olemaan uskollinen Jumalalle ja tekemään hänen tahtonsa mukaisesti oikein, sillä tekemisillämme ja tekemättä jättämisillämme on vaikutus lähimmäisiimme. Emme nimittäin elä kuplassa, jossa valinnoillamme olisi vaikutusta vain omaan elämäämme.
Evankeliumi ja rakkaus kuuluvat siis Vartiaisen mukaan erottamattomasti yhteen. Itse asiassa yhtenä syynä kristinuskon nopealle leviämiselle kristinuskon historian alkuaikana pidetään kristittyjen auttamishalua niin omiaan kuin liikkeensä ulkopuolisia kohtaan. Vartiainen kuitenkin muistuttaa, ettei kristittyjen tule olla auttamishalussaan sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Auttamisvelvoite ei nimittäin tarkoita sitä, että kristityn tulisi tehdä kaikki, mitä häneltä pyydetään, jos autettavan tarkoituksena on vain päästä hyötymään tai loisimaan toisen auttamishalusta. Rakkaus ja rajat myös kuuluvat olennaisesti yhteen.
Erityisen suurena ongelmana Vartiainen pitää nykypäivänä sitä, että ihmiset ovat hämmennyksissä Jumalan tahdosta ja olemuksesta. Jumalasta tehdään mystinen ja salattu hahmo, josta ei voi tietää mitään. Tämä hämärtää Vartiaisen mukaan sekä Jumalan tahdon erilaisissa eettisissä ja moraalisissa kysymyksissä että Kristuksen armon.
